IRC-Galleria

IKÄVÄIKÄVÄIKÄVÄIKÄVÄ!! Repisinkö itseni kappaleiksi? Saatanavittuperkele..

Elämme mielenkiintoisia aikoja.. Kaikkea sattuu ja tapahtuu, toivottavasti edes nyt jutut menisi hyvin. Waaa! Ihan tolkuton fiilis.

Vanhat unelmat alkaa hiljalleen versoa uudestaan. Siis ne unelmat, jotka ovat olleet olemassa jo vuosia.. Ns. "alusta asti". Ne unelmat, joita olen muuttanut ja muokannut sitä mukaa, että saisin jonkun liitettyä niihin mukaan, mutta nyt ymmärrän ettei minun tarvitse tehdä niin. Aina ei tarvitse joustaa ja joskus saa olla ehdoton. Muutamaan otteeseen olen lyönyt päätä seinään ja pirstonut kaikki ihanat unelmat vain jonkun toisen takia. Ei enää, mä lupaan. Kuva alkaa hiljalleen selkiytyä..

Sitä kuulee, näkee ja oppii vaikka ja mitä. Rakkaista kuuluu pitää kiinni kynsin ja hampain. Läheisistä täytyy pitää huolta. Rakkaus on kivaa, vaikka se potkiikin välillä turvakengällä päähän ja huutaa hävyttömyyksiä. Koskaan ei saa luovuttaa vaan on edettävä, vaikka meno olisikin kuin vanhalla mummolla metrisessä kinoksessa räntäsateessa. Mikä minä olen neuvomaan? Olen kuitenkin vain tässä iässä. Oppiiko vanha koira uusia temppuja?

Voisin mennä vaikkaa kaappiin..

Tänään taas reenataan..

ps. En enää IKINÄ haluja kuulla "en ole koskaan ennen tuntenut näin ketään toista kohtaan"-fraasia, koska koko loru on pelkkää paskaa. Kiitos.

Hiivatti, mikä väsymys! Tympeää tämä tämmöinen. Viikosta tulee vähintääkin mahdoton, mutta eiköhän teatterilla firman pojat pidä huolen siitä, että en ihan kyrpiinny ja väsähdä. Ainakin tähän asti heidän vaikutuksensa minuun on ollut pelkästään positiivinen.
Hektistä siis.. Jossakin kohtaa kesää teen reissun tai pari. Yhden ainakin niin, että heitän repun selkään ja menen.

MÄ olen oikeassa ja SÄ olet väärässä. PISTE! Olen ihan satavarma siitä.

Itseään voi kiusata monella tapaa..

"Noh, ensin mä marssisin sen luo, vetäisin sitä turpaan, jonka jälkeen pussaisin sitä ihan hirveesti ja sanoisin, että rakastan sitä ja sitten vielä nussisin aivoni pihalle.. Sitten mä vaan katoaisin sanaakaan sanomatta ja taakseni katsomatta."
Ah, miten enjaksa olla mitenkään mukava.. Aivan just ihan vitun sama! Mun kädet on ilmassa ja mä annan muiden tehdä just niin kun ne ite halaa, vaikka olisin aivan täysin tyystin toista mieltä. Jossakin kohtaa mä taisin taaskin luvata "kunhan sulla on hyvä olla" ja edelleen aion pysyä sanojeni takana. Itsekkyys on rumaa, niin mulle opetettiin, mutta mun mielestä on tämäkin aika karua. Mihin tästä voi valittaa? Saako tähän jostakin korvauksia kivusta ja särystä? Entäpä painajaiset sitten?!
Nyt kiukkua, mutta jossakin kohtaa poimin taas jäänteeni jostakin maan uumenista ja alan kokoamaan systeemiä uudestaan kasaan. Tällä kertaa en kaipaa apua enkä tukea.