IRC-Galleria

Hassua miten monet aloittelevat ja kotistudiotyypit vaahtoavat akustiikasta ja että tila pitää olla tämmönen ja tämmönen, samaan aikaan kun isot nimet kuten Hiili Hiilesmaa (HIM, Ancara blää blää etc), Daniel Bergstrand (In Flames etc etc.) etc. etc nauhoittaa rumpuja esim olohuoneissa tai muuten vaan tiloissa missä ei ole yhtäkään akustiikkavermettä yms. yms.

Ennenvanhaakin rummut sun muut saattoi olla nauhoitettu missä milloinkin. Judas Priest nauhotti rummut entisen hotellin aularappusissa. Nightwishin Oceanbornin rummut on nauhoitettu pukukopissa. Perkele.

Tietysti jos soundilähtökohdat on että huonesoundi on tärkeä kuulla, esim. jotain kevyempää, "ilmavampaa" rokkia tai akustisempaa matskua, niin sitten tietysti joo. Ihan eri asia. Hassua on se että monet jotka tekee heviä tai rokkia pohtii näitä asioita, ja varsinkin pohtii sitä tekniseltä suunnalta. Kuulee silmillä, "hmm.. ei mitään akustointilevyjä, miten noi rummut voi kuullostaa noin hyvältä??".

Useimmiten hevisoundeissa tärkein on kuitenkin soundien tiheys ja läskit soundit, joten huonesoundit jää muutenkin aika taustalle usein kun kaikki vedetään lähimikityksillä. Jos SM57 on pari centtiä 120 dB pumppaavan kitaraämyristä/virvelistä etc, niin kuinka paljon sitä huonesoundia tulee sitten mukaan?

Ambienssimikityksillä annetaan vaan vähän syvyyttä ja soundiliimaa yleissoundiin. Ja siihen ei nyt useimmiten tartte mitään kauheeta isoa konserttisalia jos haluaa saada ison soundin. Monesti ihan vaan keinotekoinen kaikukin tekee saman asian. Kaikki tietysti riippuu musiikkityylistä, niinkuin aina!

Ainut mitä ite olen huomannut että vaikuttais jotain, on huoneen korkuus. Jos on liian matala katto niin kuullostaakin vähän siltä että pitää kävellä kyyryssä. Mutta toisaalta, ainut projekti missä on ollut näin, ja nauhoittettu matalassa huoneessa, niin nauhoituksen hoiti bändi ite niitten 2€ mikeillä, ja se jo itessään voi olla suurin syy siihen soundiin.

Miksauksessa ja mikityksessä tärkein on edelleen se että kuullostaa livenä hyvältä. Silloin ei voi mennä väärin jos on biisille oikea ja hyvänsoundinen soitin+vahvistin, hyvä soittaja, hyvä biisi ja hyvä sovitus. Mutta, hankalin kohta on se, että suurin osa muusikoista ei osaa itse arvioida omaa soittoa ja soundia. Jotkut ei ole löytänyt sen oman soundin. Joitten soundi voi olla cool omasta mielestä, mutta ei sovi muitten mukaan, bändin yleissoundiin. Sentakia joillekkin on hyvä hankkia osava tuottaja, jolla on korvaa soundeille ja osaa nähdä koko projektin ja hahmottaa että minne ollan menossa.



Olen joskus kuullut että kuka vaan voi olla tuottaja, se on vaan joku jolla on esim. mielipiteitä musiikista. Bullshit! Korva kehittyy senmukaan miten paneutuu musiikkiin, ja tavallisella musiikinkuluttajalle ei vaan ole riittävän kehittynyt korva semmoselle. Moni tavallinen musiikinkuluttaja kuuntelee oikeastaan myös eniten biisiä. Jos on kiva melodia niin kuullostaa hyvältä, millä ei ole mitään tekemistä soundien kaa. Hyvä niin, ne ovat harvinaisen kuivat ihmiset jotka ei pysty kuunnella jotain tiettyä bändiä soundien takia, mutta jos on tuottaja ja varsinkin jos on miksaaja, niin se ei riitä.

Monet soundit kuullostavat erikseen täysin erilaiselta kun mitä ne kuullostaa yhteensä. Joku soundi voi olla ihan kauhean kuulonen soolona, mutta bändisoitossa täysin ässä, ja päinvastoin. Se että osaa tunnistaa raakaraidoista miten soundia työstää ja miten se tulee esim. kitarat tulee toimimaan basson kaa, ja mitä soundikaraktäärejä se vaatii, vaatii kokemusta ja osaamista.

Ja toinen pointti, kokematon/jaska jokunen tuottaja voi esittää kysymyksiä ja mielipiteitä, mutta jos ei ole kokemusta, niin miten hän voi ratkoa ongelmat? Silleen tappais luovan fiiliksen jos studion nurkassa on joku pullapoika joka kritisoi että "toi iso rumpu on ihan oudon kuulonen, tehkää jotain erilaista", "no miten?", "no sillen ettei se kuullostais tolta", "miltä pitäis sitten kuullostaa?", "no emmätiiä miksatkaa silleen paremmin". Tai että "joo ei noin, vire oli kait ihan ok mut laula niinku.. paremmin, tieetsä?".

Ja monilla on termit ihan päin vittua. Se mitä "kumisee tos yhes kohtaa" tarkoittaa, voi olla mitä vaan puun ja taivaan välissä, ja jotain mitä vaan mr. keksin-ihan-ite-omasta-päästäni-omassa-himassani voi tietää.

Niinsanotun taiteellisen tuottajan rooli muutenkin on paljon isompi kun että kiukuttelee studiolasin toisella puolella. Tuottajatyylejä on yhtä monta kun on asentoja makkarissa, mutta pääpiirteet on että tuottajan pitää osata:
-Löytää heikkoudet ja eliminoida/peittää ne
-Löytää vahvuudet ja korostaa niitä
-Luoda ympäristön missä muusikot voi keskittyä soittamiseen ja saada paras otto irti
-Pitää huolta kokonaisuudesta, soundillisesti ja sisällöllisesti (levy)
-Tuoda esiin mahd ongelmat ja etsiä ratkaisu niihin, että saa mahdollisimman hyvä lopputulos.

Sen takia oikean tuottajan duuni alkaa jo monta kuukautta ennenkuin mennään edes studioon. Jos tuottaja tulee lennossa mukaan, niin se ois saman kun ite yrittäis repiä viisaudenhammasta irti pihteillä, ja sit kun puolet hampaista puuttuu niin soitetaan hammaslääkäri. Eli se hieno ja luova työ muuttuu damage controlliksi, minkä lopputulos voi parhaimmillaan olla vaan ok tai, "ihan jees".

Tähän voi vielä mainita että:
Miksaajan rooli:
-Miksata sille annetut raidat, säätää tasoja ja ns. putsaa pölyt ja pikkuroskat pois raidoista.

Editoijan rooli:
-Leikata raitoja ja editoida

Monilla nämä rajat menee ihan sekaisin, miksaaja pitää korjata rummut ja saada line6 spiderin kuullostamaan parin tonnin putkivehjeeltä. Tuottaja oli se kaveri joka joi kaljaa studiosoffalla ja välillä kävi bändin poikien kaa röökillä pihalla ja taputti selkään hyvähyvä kyl se miksaaja sit tekee sen hyvän kuulloseksi.


Mutta, hyvissä tapauksissa, jos hommat on kasassa, ja bändi osaa ite, tai niillä on osaava tuottaja, niin on ilo miksata. Koska jos on näin, niin voi tehdä miksaustyötä puhtaimmillaan, duuni on välittää narulle sen mitä kuulee korvilla ja tuntee perseessä siinä huoneessa.

Kun mikittää niin tärkein on se että saa välitettyä sen saman soundin narulle, miksauksessa putsaa pölyt pois ja leikkaa saumat siistiksi. Semmonen miksaus missä nauhoituksessa ollaan äsäsäsä ei se niin nuukaa oo niin miksaus on yhtä pelastusoperaatiota. Silloin lopputulos voi olla pahimmillaan vaan ok, vaikka ois muuten tosi hyvä, jos siihen ois panostettu ja tehty vähän esityötä ennen studiota ja pari ottoa enemmän nauhoituksissa.

Pointtini on että levynteko ei ole sitä että laitetaan lehmänpaskaa lihamyllyyn ja odotetaan että toisesta päästä tulis a-luokan naudanjauhelihaa.

Vaikka on olemassa autotune, drumagog, beat detective, digitaalinen editointi, triggereitä sun muuta apuvälineitä hyvään soundeihin ja soundien viilaamiseen ja korjaamiseen, niin niihin luottaminen on kun ajais autoa silmät kiinni ja vaan GPRS laitteen ohjeiden mukaan.

Jotain tommosta, nyt en jaksa kirjottaa enempää.