Näin keksittiin ensimmäinen black metal laulaja ja corpsepaint.
Babumm tsiiih!
Uusimmat blogimerkinnät
- Sunnuntaivitsi. 21.02.
- Pari ajatuksia akustiikasta, tuottajista ja mi... 17.02.
- Minkä takia Iron Kakkareikä ei tuu saamaa... 13.02.
- Huono bändibio 12.02.
- Kikkelis kokkelis Miten saadaan kivoja kitaras... 12.02.
- Sokeat johtavat sokeita 04.11.
- Jokamiehen opas miten saadaan mahdollisi... 17.10.
- "Mitä Tapahtuikaan Blackoutin-Aikana?... 18.09.
- Ikäviä pieniä asoita 10.09.
- Erittäin hyviä paskoja ideoita 10.09.
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Sunnuntaivitsi.Sunnuntai 21.02.2010 20:08
Kaveri oli lankkaamassa kenkiä keittiössä kun hylly petti ja jauhopussi repes ja kaatui suoraan kaverin päälle. Rysähdyksestä musta kenkälankkituubin sisältö levis käteen kun paniikissa sitä puristi. Kaveri yritti sottasilla käsillä hieroa silmiä mutta se lakka vaan levis ympäriinsä ja silmiin. Jätkä huusi ku palosireeni kun silmiin kirveli ja keittiön sotku vitutti.
Näin keksittiin ensimmäinen black metal laulaja ja corpsepaint.
Babumm tsiiih!
Näin keksittiin ensimmäinen black metal laulaja ja corpsepaint.
Babumm tsiiih!
Pari ajatuksia akustiikasta, tuottajista ja mistä levymiksaus oikeen on kyseKeskiviikko 17.02.2010 01:37
Hassua miten monet aloittelevat ja kotistudiotyypit vaahtoavat akustiikasta ja että tila pitää olla tämmönen ja tämmönen, samaan aikaan kun isot nimet kuten Hiili Hiilesmaa (HIM, Ancara blää blää etc), Daniel Bergstrand (In Flames etc etc.) etc. etc nauhoittaa rumpuja esim olohuoneissa tai muuten vaan tiloissa missä ei ole yhtäkään akustiikkavermettä yms. yms.
Ennenvanhaakin rummut sun muut saattoi olla nauhoitettu missä milloinkin. Judas Priest nauhotti rummut entisen hotellin aularappusissa. Nightwishin Oceanbornin rummut on nauhoitettu pukukopissa. Perkele.
Tietysti jos soundilähtökohdat on että huonesoundi on tärkeä kuulla, esim. jotain kevyempää, "ilmavampaa" rokkia tai akustisempaa matskua, niin sitten tietysti joo. Ihan eri asia. Hassua on se että monet jotka tekee heviä tai rokkia pohtii näitä asioita, ja varsinkin pohtii sitä tekniseltä suunnalta. Kuulee silmillä, "hmm.. ei mitään akustointilevyjä, miten noi rummut voi kuullostaa noin hyvältä??".
Useimmiten hevisoundeissa tärkein on kuitenkin soundien tiheys ja läskit soundit, joten huonesoundit jää muutenkin aika taustalle usein kun kaikki vedetään lähimikityksillä. Jos SM57 on pari centtiä 120 dB pumppaavan kitaraämyristä/virvelistä etc, niin kuinka paljon sitä huonesoundia tulee sitten mukaan?
Ambienssimikityksillä annetaan vaan vähän syvyyttä ja soundiliimaa yleissoundiin. Ja siihen ei nyt useimmiten tartte mitään kauheeta isoa konserttisalia jos haluaa saada ison soundin. Monesti ihan vaan keinotekoinen kaikukin tekee saman asian. Kaikki tietysti riippuu musiikkityylistä, niinkuin aina!
Ainut mitä ite olen huomannut että vaikuttais jotain, on huoneen korkuus. Jos on liian matala katto niin kuullostaakin vähän siltä että pitää kävellä kyyryssä. Mutta toisaalta, ainut projekti missä on ollut näin, ja nauhoittettu matalassa huoneessa, niin nauhoituksen hoiti bändi ite niitten 2€ mikeillä, ja se jo itessään voi olla suurin syy siihen soundiin.
Miksauksessa ja mikityksessä tärkein on edelleen se että kuullostaa livenä hyvältä. Silloin ei voi mennä väärin jos on biisille oikea ja hyvänsoundinen soitin+vahvistin, hyvä soittaja, hyvä biisi ja hyvä sovitus. Mutta, hankalin kohta on se, että suurin osa muusikoista ei osaa itse arvioida omaa soittoa ja soundia. Jotkut ei ole löytänyt sen oman soundin. Joitten soundi voi olla cool omasta mielestä, mutta ei sovi muitten mukaan, bändin yleissoundiin. Sentakia joillekkin on hyvä hankkia osava tuottaja, jolla on korvaa soundeille ja osaa nähdä koko projektin ja hahmottaa että minne ollan menossa.
Olen joskus kuullut että kuka vaan voi olla tuottaja, se on vaan joku jolla on esim. mielipiteitä musiikista. Bullshit! Korva kehittyy senmukaan miten paneutuu musiikkiin, ja tavallisella musiikinkuluttajalle ei vaan ole riittävän kehittynyt korva semmoselle. Moni tavallinen musiikinkuluttaja kuuntelee oikeastaan myös eniten biisiä. Jos on kiva melodia niin kuullostaa hyvältä, millä ei ole mitään tekemistä soundien kaa. Hyvä niin, ne ovat harvinaisen kuivat ihmiset jotka ei pysty kuunnella jotain tiettyä bändiä soundien takia, mutta jos on tuottaja ja varsinkin jos on miksaaja, niin se ei riitä.
Monet soundit kuullostavat erikseen täysin erilaiselta kun mitä ne kuullostaa yhteensä. Joku soundi voi olla ihan kauhean kuulonen soolona, mutta bändisoitossa täysin ässä, ja päinvastoin. Se että osaa tunnistaa raakaraidoista miten soundia työstää ja miten se tulee esim. kitarat tulee toimimaan basson kaa, ja mitä soundikaraktäärejä se vaatii, vaatii kokemusta ja osaamista.
Ja toinen pointti, kokematon/jaska jokunen tuottaja voi esittää kysymyksiä ja mielipiteitä, mutta jos ei ole kokemusta, niin miten hän voi ratkoa ongelmat? Silleen tappais luovan fiiliksen jos studion nurkassa on joku pullapoika joka kritisoi että "toi iso rumpu on ihan oudon kuulonen, tehkää jotain erilaista", "no miten?", "no sillen ettei se kuullostais tolta", "miltä pitäis sitten kuullostaa?", "no emmätiiä miksatkaa silleen paremmin". Tai että "joo ei noin, vire oli kait ihan ok mut laula niinku.. paremmin, tieetsä?".
Ja monilla on termit ihan päin vittua. Se mitä "kumisee tos yhes kohtaa" tarkoittaa, voi olla mitä vaan puun ja taivaan välissä, ja jotain mitä vaan mr. keksin-ihan-ite-omasta-päästäni-omassa-himassani voi tietää.
Niinsanotun taiteellisen tuottajan rooli muutenkin on paljon isompi kun että kiukuttelee studiolasin toisella puolella. Tuottajatyylejä on yhtä monta kun on asentoja makkarissa, mutta pääpiirteet on että tuottajan pitää osata:
-Löytää heikkoudet ja eliminoida/peittää ne
-Löytää vahvuudet ja korostaa niitä
-Luoda ympäristön missä muusikot voi keskittyä soittamiseen ja saada paras otto irti
-Pitää huolta kokonaisuudesta, soundillisesti ja sisällöllisesti (levy)
-Tuoda esiin mahd ongelmat ja etsiä ratkaisu niihin, että saa mahdollisimman hyvä lopputulos.
Sen takia oikean tuottajan duuni alkaa jo monta kuukautta ennenkuin mennään edes studioon. Jos tuottaja tulee lennossa mukaan, niin se ois saman kun ite yrittäis repiä viisaudenhammasta irti pihteillä, ja sit kun puolet hampaista puuttuu niin soitetaan hammaslääkäri. Eli se hieno ja luova työ muuttuu damage controlliksi, minkä lopputulos voi parhaimmillaan olla vaan ok tai, "ihan jees".
Tähän voi vielä mainita että:
Miksaajan rooli:
-Miksata sille annetut raidat, säätää tasoja ja ns. putsaa pölyt ja pikkuroskat pois raidoista.
Editoijan rooli:
-Leikata raitoja ja editoida
Monilla nämä rajat menee ihan sekaisin, miksaaja pitää korjata rummut ja saada line6 spiderin kuullostamaan parin tonnin putkivehjeeltä. Tuottaja oli se kaveri joka joi kaljaa studiosoffalla ja välillä kävi bändin poikien kaa röökillä pihalla ja taputti selkään hyvähyvä kyl se miksaaja sit tekee sen hyvän kuulloseksi.
Mutta, hyvissä tapauksissa, jos hommat on kasassa, ja bändi osaa ite, tai niillä on osaava tuottaja, niin on ilo miksata. Koska jos on näin, niin voi tehdä miksaustyötä puhtaimmillaan, duuni on välittää narulle sen mitä kuulee korvilla ja tuntee perseessä siinä huoneessa.
Kun mikittää niin tärkein on se että saa välitettyä sen saman soundin narulle, miksauksessa putsaa pölyt pois ja leikkaa saumat siistiksi. Semmonen miksaus missä nauhoituksessa ollaan äsäsäsä ei se niin nuukaa oo niin miksaus on yhtä pelastusoperaatiota. Silloin lopputulos voi olla pahimmillaan vaan ok, vaikka ois muuten tosi hyvä, jos siihen ois panostettu ja tehty vähän esityötä ennen studiota ja pari ottoa enemmän nauhoituksissa.
Pointtini on että levynteko ei ole sitä että laitetaan lehmänpaskaa lihamyllyyn ja odotetaan että toisesta päästä tulis a-luokan naudanjauhelihaa.
Vaikka on olemassa autotune, drumagog, beat detective, digitaalinen editointi, triggereitä sun muuta apuvälineitä hyvään soundeihin ja soundien viilaamiseen ja korjaamiseen, niin niihin luottaminen on kun ajais autoa silmät kiinni ja vaan GPRS laitteen ohjeiden mukaan.
Jotain tommosta, nyt en jaksa kirjottaa enempää.
Ennenvanhaakin rummut sun muut saattoi olla nauhoitettu missä milloinkin. Judas Priest nauhotti rummut entisen hotellin aularappusissa. Nightwishin Oceanbornin rummut on nauhoitettu pukukopissa. Perkele.
Tietysti jos soundilähtökohdat on että huonesoundi on tärkeä kuulla, esim. jotain kevyempää, "ilmavampaa" rokkia tai akustisempaa matskua, niin sitten tietysti joo. Ihan eri asia. Hassua on se että monet jotka tekee heviä tai rokkia pohtii näitä asioita, ja varsinkin pohtii sitä tekniseltä suunnalta. Kuulee silmillä, "hmm.. ei mitään akustointilevyjä, miten noi rummut voi kuullostaa noin hyvältä??".
Useimmiten hevisoundeissa tärkein on kuitenkin soundien tiheys ja läskit soundit, joten huonesoundit jää muutenkin aika taustalle usein kun kaikki vedetään lähimikityksillä. Jos SM57 on pari centtiä 120 dB pumppaavan kitaraämyristä/virvelistä etc, niin kuinka paljon sitä huonesoundia tulee sitten mukaan?
Ambienssimikityksillä annetaan vaan vähän syvyyttä ja soundiliimaa yleissoundiin. Ja siihen ei nyt useimmiten tartte mitään kauheeta isoa konserttisalia jos haluaa saada ison soundin. Monesti ihan vaan keinotekoinen kaikukin tekee saman asian. Kaikki tietysti riippuu musiikkityylistä, niinkuin aina!
Ainut mitä ite olen huomannut että vaikuttais jotain, on huoneen korkuus. Jos on liian matala katto niin kuullostaakin vähän siltä että pitää kävellä kyyryssä. Mutta toisaalta, ainut projekti missä on ollut näin, ja nauhoittettu matalassa huoneessa, niin nauhoituksen hoiti bändi ite niitten 2€ mikeillä, ja se jo itessään voi olla suurin syy siihen soundiin.
Miksauksessa ja mikityksessä tärkein on edelleen se että kuullostaa livenä hyvältä. Silloin ei voi mennä väärin jos on biisille oikea ja hyvänsoundinen soitin+vahvistin, hyvä soittaja, hyvä biisi ja hyvä sovitus. Mutta, hankalin kohta on se, että suurin osa muusikoista ei osaa itse arvioida omaa soittoa ja soundia. Jotkut ei ole löytänyt sen oman soundin. Joitten soundi voi olla cool omasta mielestä, mutta ei sovi muitten mukaan, bändin yleissoundiin. Sentakia joillekkin on hyvä hankkia osava tuottaja, jolla on korvaa soundeille ja osaa nähdä koko projektin ja hahmottaa että minne ollan menossa.
Olen joskus kuullut että kuka vaan voi olla tuottaja, se on vaan joku jolla on esim. mielipiteitä musiikista. Bullshit! Korva kehittyy senmukaan miten paneutuu musiikkiin, ja tavallisella musiikinkuluttajalle ei vaan ole riittävän kehittynyt korva semmoselle. Moni tavallinen musiikinkuluttaja kuuntelee oikeastaan myös eniten biisiä. Jos on kiva melodia niin kuullostaa hyvältä, millä ei ole mitään tekemistä soundien kaa. Hyvä niin, ne ovat harvinaisen kuivat ihmiset jotka ei pysty kuunnella jotain tiettyä bändiä soundien takia, mutta jos on tuottaja ja varsinkin jos on miksaaja, niin se ei riitä.
Monet soundit kuullostavat erikseen täysin erilaiselta kun mitä ne kuullostaa yhteensä. Joku soundi voi olla ihan kauhean kuulonen soolona, mutta bändisoitossa täysin ässä, ja päinvastoin. Se että osaa tunnistaa raakaraidoista miten soundia työstää ja miten se tulee esim. kitarat tulee toimimaan basson kaa, ja mitä soundikaraktäärejä se vaatii, vaatii kokemusta ja osaamista.
Ja toinen pointti, kokematon/jaska jokunen tuottaja voi esittää kysymyksiä ja mielipiteitä, mutta jos ei ole kokemusta, niin miten hän voi ratkoa ongelmat? Silleen tappais luovan fiiliksen jos studion nurkassa on joku pullapoika joka kritisoi että "toi iso rumpu on ihan oudon kuulonen, tehkää jotain erilaista", "no miten?", "no sillen ettei se kuullostais tolta", "miltä pitäis sitten kuullostaa?", "no emmätiiä miksatkaa silleen paremmin". Tai että "joo ei noin, vire oli kait ihan ok mut laula niinku.. paremmin, tieetsä?".
Ja monilla on termit ihan päin vittua. Se mitä "kumisee tos yhes kohtaa" tarkoittaa, voi olla mitä vaan puun ja taivaan välissä, ja jotain mitä vaan mr. keksin-ihan-ite-omasta-päästäni-omassa-himassani voi tietää.
Niinsanotun taiteellisen tuottajan rooli muutenkin on paljon isompi kun että kiukuttelee studiolasin toisella puolella. Tuottajatyylejä on yhtä monta kun on asentoja makkarissa, mutta pääpiirteet on että tuottajan pitää osata:
-Löytää heikkoudet ja eliminoida/peittää ne
-Löytää vahvuudet ja korostaa niitä
-Luoda ympäristön missä muusikot voi keskittyä soittamiseen ja saada paras otto irti
-Pitää huolta kokonaisuudesta, soundillisesti ja sisällöllisesti (levy)
-Tuoda esiin mahd ongelmat ja etsiä ratkaisu niihin, että saa mahdollisimman hyvä lopputulos.
Sen takia oikean tuottajan duuni alkaa jo monta kuukautta ennenkuin mennään edes studioon. Jos tuottaja tulee lennossa mukaan, niin se ois saman kun ite yrittäis repiä viisaudenhammasta irti pihteillä, ja sit kun puolet hampaista puuttuu niin soitetaan hammaslääkäri. Eli se hieno ja luova työ muuttuu damage controlliksi, minkä lopputulos voi parhaimmillaan olla vaan ok tai, "ihan jees".
Tähän voi vielä mainita että:
Miksaajan rooli:
-Miksata sille annetut raidat, säätää tasoja ja ns. putsaa pölyt ja pikkuroskat pois raidoista.
Editoijan rooli:
-Leikata raitoja ja editoida
Monilla nämä rajat menee ihan sekaisin, miksaaja pitää korjata rummut ja saada line6 spiderin kuullostamaan parin tonnin putkivehjeeltä. Tuottaja oli se kaveri joka joi kaljaa studiosoffalla ja välillä kävi bändin poikien kaa röökillä pihalla ja taputti selkään hyvähyvä kyl se miksaaja sit tekee sen hyvän kuulloseksi.
Mutta, hyvissä tapauksissa, jos hommat on kasassa, ja bändi osaa ite, tai niillä on osaava tuottaja, niin on ilo miksata. Koska jos on näin, niin voi tehdä miksaustyötä puhtaimmillaan, duuni on välittää narulle sen mitä kuulee korvilla ja tuntee perseessä siinä huoneessa.
Kun mikittää niin tärkein on se että saa välitettyä sen saman soundin narulle, miksauksessa putsaa pölyt pois ja leikkaa saumat siistiksi. Semmonen miksaus missä nauhoituksessa ollaan äsäsäsä ei se niin nuukaa oo niin miksaus on yhtä pelastusoperaatiota. Silloin lopputulos voi olla pahimmillaan vaan ok, vaikka ois muuten tosi hyvä, jos siihen ois panostettu ja tehty vähän esityötä ennen studiota ja pari ottoa enemmän nauhoituksissa.
Pointtini on että levynteko ei ole sitä että laitetaan lehmänpaskaa lihamyllyyn ja odotetaan että toisesta päästä tulis a-luokan naudanjauhelihaa.
Vaikka on olemassa autotune, drumagog, beat detective, digitaalinen editointi, triggereitä sun muuta apuvälineitä hyvään soundeihin ja soundien viilaamiseen ja korjaamiseen, niin niihin luottaminen on kun ajais autoa silmät kiinni ja vaan GPRS laitteen ohjeiden mukaan.
Jotain tommosta, nyt en jaksa kirjottaa enempää.
Minkä takia Iron Kakkareikä ei tuu saamaan muuta kun pari halpaa naurua tolla saatekirjeellä...Lauantai 13.02.2010 04:20
En ole mikään ekspertti kirjottamaan biograafeja, tai kirjottamaan suomeksi. Olen kirjottanut paljon huonoja biograafeja, ja olen myös lukenut paljon huonoja biograafeja. Tämä kirjotus on aika pitkälti vaan ylianalysoinnin tulos, sekotettuna omiin kokemuksiin. Olen yrittänyt aina tiedostaa omia vikoja, ja myös analysoida muitten tekemät viat, ettei ite tarttis joka asiaa oppia oman kantapään kautta. Iron Kakkareikän bio on komposiitti kaikista huonoimmat mokat mitä voi tehdä kun kirjottaa bändilleen saatekirjettä tai biograafia.
Kirjotan suoraan aivoista sormiin, ja en ikinä lue edes läpi omia tekstejä ennenkuin postaan ne, joten antakaa anteeksi kielivirheet tai jaarittelut.
Tässä on mun oma analyysi Iron Kakkareikän biograafista ja miksi tämmöinen biografia ei tee ainakaa mitään hyvää bändille jos etsii levyyhtiötä, keikkaa, jakelia etc.:
-Artistinimet:
Hyvässä bändissä on yleensä se piirre että kaikki soittajat näyttävät ja kuullostavat siltä että ne on samasta yhtyeestä. Jos muille välittyy semmonen kuva ettei kaikki bändissä ole ihan samalla aaltopituudella, niin vaikutus voi olla pahimmassa tapauksessa etova, amatöörimäinen kuva bändistä.
Artistinimistä, tai niitten puutteesta, huomaa helpoiten epämääräisen bändispirittin. Yks esiintyy omalla nimellä (Jarno Höök & Stefan Lagerlöf), toisella on tekotaiteellinen artistinimi (Phantom of Darkness), kolmannella on se mitä sitä on kutsuttu lapsuudesta (Jysky), ja yhdellä on sitten vaan tosi höntti artistinimi (Frädö the Destrüktor).
Sama voi vertaa demobändien promokuviin. Yhdellä on kajaalit ja goottivermeet, toisella harmaa villapaita, jollain on pikkutakki ja koppalakki, rumpalilla lyhyt hyppyritukka ja sininen college paita. Bändin sisäisesatä kemiasta puuttuu punainen lanka. Ei olla oikeen mitään, koska samalla ei olla niin rohkeesti erilaisia, että tämä imago on taiteellinen statement. Jos ryhtyy taiteelliseksi, niin parempi överit kun vajarit.
Sekin, ettei ole minkäänlaista yhteistä päätöstä tehty artistinimeistä, viestittää myöskin huonosta sisäisestä kommunikaatiosta. Se tarkoittaa että musiikissakin saattaa olla viiden amatöörimuusikon kakofoniaa, eikä yhtenäistä bändiä. Aloittelevassa bändissä kaikki hakee omaa paikkaa, ja useimmiten kaikki haluavat sen paremman paikan että saa päättää. Sentakia voi olla 5 hankalia persoonia jotka kaikki haluavat toteuttaa niitten omaa visiota.
Sinänsä, jos matsku on sittenkin ihan hyvää, niin voi olla isompi positiivinen yllätys. Mutta harvemmin on näin.
-Turhaa nippelitietoa
Ne jotka tietävät mikä bändi Pilluparaati oli, ja missä Frädö soitti ennen, niin niitten ei tarvitse lukea biografiaa, ne on todennäköisesti ollut paikalla ja tuntee soittajat henkilökohtaisesti. Ne jotka lukevat biografiaa, ei tiedä mitä kellariprojekteja jäsenillä on ollut ennen.
Ihmiset lukevat biografian sentakia että saisi tietää jotain taustoja bändistä. Chances are, jos ne ei tiedä mikä Iron Kakkareikä on, niin ne ei todellakaan tiedä että bändin kitaristilla oli jossain demobändissä vuosia sitten. Eri asia jos on kyseessä tunnetun bändin jäsenen sooloprojekti, mutta vanhat demobändit mistä ei tullut mitään on turha mainostaa, varsinkin jos ne ei edes liity tähän bändiin mitenkään.
-Levy myytiin loppuun kuukaudessa ja demo nauhoitettiin jossain paskastudiossa
Tottahan se on varmaan. Mutta jos demobändi joka ei keikkaile hirveen usein, myy 50-100 kpl noin nopeasti, niin todennäköisesti suurin osa levyistä kerää pölyä sukulaisten, kavereitten, bändin reenikämpällä etc.
Eli ei kannata ainakin mainita että kyseessä oli noin pieni määrä jos hehkuttaa että levy myytiin loppuun heti. Kannattaa miettiä miten sanoo asiat, pari väärin valittuja sanoja tai liikaa tietoa voi pilata bändin ja musiikin "taikaa".
Mutta mitä se sanoo bändin omasta panostuksensa, jos painottaa vaan 50-100 kpl? Ei haluta satsaa ja promotoinnilla ei ole hirveesti väliä. Miksi levy-yhtiö haluais satsata sun bändiin jos ite et edes usko tarpeeksi että jaksaisi tehdä jotain asialle. Se suoraan sanottuna huutaa että kyseissä on laiska bändi, varsinkin nykystandardeissa.
Sama juttu, jos bändi nauhoittaa 8-9 biisiä levylle ja painottaa kannet pahvitaskuna, niin ei se ole kaupallinen täyspitkä. Korkeintaan promo.
-"Vanhat konkarit"
Miksi mainitaan että bändi on perustettu kymmenen vuotta sitten, jos bändi ryhtyi aktiiviseksi vasta viisi vuotta sitten? Mielummin jättäis pois perustamishetken. Se että bändi on jo kymmenen vuotta vanha ja vieläkin tässä amatöörivaiheessa mitä biosta tulee ilmi, niin antaa aika huonon kuvan bändistä. Ei siitä saa mitään automaattisia skene-pisteitä kun ollaan mukamas kotikaupungin skeneveteraaneja.
Ennemmin herää kysymys että miten vitussa niille on kestänyt näin kauan, ja vieläkään ei ole tapahtunut mitään? Dokailua, jotain satunnaista jammailua? Sama jos CV;ssä on parin vuoden "reikä". Työnantaja varmaan ihmettelee että mitä helvettiä oot oikein puuhannut siinä pari vuotta.
Jotkut taas tekee tän päinvastoin, eli käyttää ikää "get out of jail"-free card;ina. Bändi on niin paska ja amatöörimäinen koska bändi on niin nuori, "vaan" pari, kolme, viis vuotta vanha. Niinniin :D
-Epämääräiset tiedot
Basistin ja lead kitaristin nimet on unohdettu, ja jostain on tullut kosketinsoittaja nimeltä Paavo joka lähti samantien bändistä. Wtf?
-Idea ei ole meriitti
Miksi mainita asoita mistä ei ikinä tullut mitään? Europankiertue 2008, ja seuraavassa lauseessa mainitaan että se peruttiin. Sehän on sama kuin CV;ssä mainitsisi jokainen firma missä työhaastattelussa on käyty, ja pikkutekstinä sivun takana mainitaan että niistä en saanut mitään duunia.
Samalla tämä peruutusmaininta tahraa managerin roolia bändissä. Bändi saa managerin, isot henkselit paukkuu ja kiertue buukataan ja levyä tehdään. Kiertue perutaan ja levystä tulee paska. Eli "manageri" on joku sukulainen tai kaveri joka haluaa leikkiä rock n roll fantasy camp.
Managerin tulo ei ole mainnan arvoinen jos kyseinen heppu ei ole saavuttanut mitään sen pestissä. Jos ei saavuta mitään maininnan arvoista vuodessa, niin se kertoo jo heti että on aika huono manageri.
-Selittely
Jos bändi selittää hirveesti miksi äänite on paska tai jos bändin pitää mainita että kannattaa ottaa huomioon bändin nuori ikä, studio (huono miksaaja, huono studio), nauhoitushetki (kiireessä, kännissä) tai muuta vastaavaa, niin miksi sitten kirjottaa biografian? Miksi lähettää sitä paskaa levyä ympäriinsä? Miksi ylipäätänsä laittaa musiikkinsa jonnekkin ihmisten ilmoille, jos selkeesti ei ole valmis siihen vielä?
Pahimmassa tapauksessa kuset omiin muroihin. Huono ja amatöörimäinen demo, niin kaikki muistaa sun bändin joo, "se tosi paska bändi". Pelkkä paska jättää ikävän ruskean tahran ja väkevän hajun, joten älä nyt levittele sitä jälkeä ympäri maailmaa.
Ja kaikenmaailman selittely on turhaa. Sukulaiset ja kaverit ehkä komppaa, mutta muut huomaa kyllä eron jos bändi on paska tai onko vaan miksattu huonosti.
Se että "miksaaja miksasi sen huonoksi" on useimmiten vaan reaktio siitä, että bändi ei tiedä miltä kuullostaa oikeasti. Ei ole ikinä nauhoittanut itseään, ja jos on, niin ei ole ollut minkäänlaista itsekritiikkiä mukana kuuntelussa. Sekin vielä että tunkkaset treenikämppänauhoitukset ja kasettilivetaltioinnit peittää suurin osa virheistä.
Sehän on tottakai sokki kun kuulee itseään ekaa kertaa niin että soittimet erottuu toisistaan, ja virheet paistaa läpi. Miksaajan vikahan se on pakko olla, miksei miksaa niin että kuullostaa hyvältä? 0€ budgetin studiot harvemmin jaksaa editoida ja korjailla hirveesti mitään pikkubändejä, ja kaikkea ei pystykkään korjaa ilman että kuullostaa hassulta.
Jos nauhoittaa ja miksaa viikonlopussa ilman tuottajaa, niin todennäköisesti lopputulos on aika raaka näyte miltä bändi kuullostaa oikeasti. Jos kuullostaa paskalta niin sitten todennäköisesti bändi on aika paska.
-"On meil se mikseri.net tili, kyl se pitäis riittää"
Pitää ottaa semmonen lähtökohta ihmisiin, että ei niitä kiinnosta sun bändi, koska ei ne tiedä mitä se on. Sitten pitää miettiä miten saatais bändin esille, niin että joku voi löytää sen? Yksi web-sivu ei riitä siiheen. Monet käyttää pelkästään jotain tiettyä foorumia, ja jos sulla on vaan yksi profiilisivu jossain, niin monet potentiaalit fanit missaavat sun bändiä. Ihmiset ovat laiskoja, ja kun on olemassa miljoona muita pyrkyreitä demoskenessä, niin et varmana pääse minnekkään jos et ite panosta.
Jurvinta on myös se, että eihän rekisteröiminen eri sivustoille maksa paljon mitään kun vähän vaivaa. Lopputulos on se että bändisi matereiaali on helposti saatavilla = enemmän faneja jotka löytää bändin sattumalta.
-Halutan levydiili
Ok, Iron Kakkareikä oli suunnitellut jo että tarttee levydiilin että voi tehdä täyspitkän. Mutta, seuraavat tekstit korostavat taas sen ettei olla oikeen maan pinnalla levynteon ja diilien suhteen. "Sitten kun" lausetta on sitä selittelyä vaan. Nykystandardeissa, demo- tai, hienompi sana omakustannebändin, pitää olla jo valmis paketti kun saa levydiilin. Nykyisin on niin paljon yrittäjiä, että ei voi olettaa että levy-yhtiö tekis jotain taikaa sun puolesta niin että bändi rupeis toimimaan.
Ei kukaa satsais rahaa sun projektiin jos se on vähän puolivalmis ja takkuileva kokonaisuus. Ostaisitko ite auton minkä ilmoituksessa lukee "hyvä pienen rempan jälkeen"? Ainakin heräis pieni epäily.
Monet bändit sanovat että ne hakee levydiiliä, muttei minkä takia. Duh, voisi ajatella, mutta jos ajattelet asiaa näin, hakisitko johonkin firmaan "yleisesti" töihin, ja hakemus on ympäripyöreä ja perustelet sen niin että "antakaa jotain duunia".
Tämmönen viestittää vaan että bändi itekkään ei oikeen tiedä mitä ne hakee, koska levydiilejä on monenlaisia ja -tasoisia. Jos ei tiedä miksi haluais levydiilin (muu syy kun että sais naisia ja rahaa), niin ei ehkä ole kypsä mihinkään diiliin? Kuuluu vaan asiaan bändinä saada se levydiili, olipa mikä tahansa riistodiili.
-Helvetin pitkä ja tylsä bio
Sivu täynnä paskaa. Joku, joka ei tunne bändiä, tietää vaan että "tää nyt on joku demobändi", niin ei jaksa kiinnostaa lukea koko juttua läpi. Varsinkin jos on näin pitkä, ja loppupelissä niin eihän Iron Kakkareiän historiassa ole tapahtunutkaan kun se että bändi perustettiin ja kaks demoa on tehty, nyt pitäis tehdä pitkäsoitto. Kato, sain sen koko biograafin oleelliset asiat mahtumaan yhteen lauseeseen!
-Ekan kappaleen tärkeys
Hyvä biograafi on kirjotettu niin, että ihminen, joka ei kiinnosta vittuakaan mitä sä ja sun kahden markan bändi on saavuttanut, jaksaisi lukea sen alusta loppuun. Noh, sitä harvemmin tapahtuu, sentakia on tärkeetä panostaa ekaan kappaleeseen, koska todennäköisesti se on ainut mitä ihmiset jaksaa lukee. Eli työnnä kaikki olennaiset pinnalliset faktat sinne, minkä kuulloista musiikkia soitatte, mistä on kysymys, ja sitten joku raflaava mainoslause loppuun.
Eli:
-Sopikaa yhteinen linja bändin sisällä, vaikka imago ois että ei ole imagoa, tai taiteellisen hullu vapaus, niin sitä suuremmalla syyllä kaikkien kuuluu olla messissä samassa meiningissä.
-Kirjota lyhyt ja ytimekäs bio, jätä kaikki turhat faktat pois. Mieti ulkopuolisin silmin, kiinnostaisko mua tätä faktaa jostain tuntemattomasta demobändistä?
-Näytä saatekirjetta muille ja kysy rehellisiä mielipiteitä. Älä kysele kritiikkiä isomummolta tai puolisolta, kysele jostain mistä voisi saada rehellistä palautetta
-Ole avoin kritiikille. Jos monet ihmiset huomauttaa samaa asiaa, niin todennäköisesti jotain on vialla.
-Älä selitä ikinä, perustele mahdollisimman tarkasti mielummin jos on pakko puolustaa jotain
-Tee musiikkisi helposti saatavana, myspace, mikseri, reverbnation etc etc liittyminen ei maksa eikä velvoita mitään, mutta auttaa mahdollisuudet siihen että joku kompastuu sun bändiin ja löytää uuden suosikin.
Kirjotan suoraan aivoista sormiin, ja en ikinä lue edes läpi omia tekstejä ennenkuin postaan ne, joten antakaa anteeksi kielivirheet tai jaarittelut.
Tässä on mun oma analyysi Iron Kakkareikän biograafista ja miksi tämmöinen biografia ei tee ainakaa mitään hyvää bändille jos etsii levyyhtiötä, keikkaa, jakelia etc.:
-Artistinimet:
Hyvässä bändissä on yleensä se piirre että kaikki soittajat näyttävät ja kuullostavat siltä että ne on samasta yhtyeestä. Jos muille välittyy semmonen kuva ettei kaikki bändissä ole ihan samalla aaltopituudella, niin vaikutus voi olla pahimmassa tapauksessa etova, amatöörimäinen kuva bändistä.
Artistinimistä, tai niitten puutteesta, huomaa helpoiten epämääräisen bändispirittin. Yks esiintyy omalla nimellä (Jarno Höök & Stefan Lagerlöf), toisella on tekotaiteellinen artistinimi (Phantom of Darkness), kolmannella on se mitä sitä on kutsuttu lapsuudesta (Jysky), ja yhdellä on sitten vaan tosi höntti artistinimi (Frädö the Destrüktor).
Sama voi vertaa demobändien promokuviin. Yhdellä on kajaalit ja goottivermeet, toisella harmaa villapaita, jollain on pikkutakki ja koppalakki, rumpalilla lyhyt hyppyritukka ja sininen college paita. Bändin sisäisesatä kemiasta puuttuu punainen lanka. Ei olla oikeen mitään, koska samalla ei olla niin rohkeesti erilaisia, että tämä imago on taiteellinen statement. Jos ryhtyy taiteelliseksi, niin parempi överit kun vajarit.
Sekin, ettei ole minkäänlaista yhteistä päätöstä tehty artistinimeistä, viestittää myöskin huonosta sisäisestä kommunikaatiosta. Se tarkoittaa että musiikissakin saattaa olla viiden amatöörimuusikon kakofoniaa, eikä yhtenäistä bändiä. Aloittelevassa bändissä kaikki hakee omaa paikkaa, ja useimmiten kaikki haluavat sen paremman paikan että saa päättää. Sentakia voi olla 5 hankalia persoonia jotka kaikki haluavat toteuttaa niitten omaa visiota.
Sinänsä, jos matsku on sittenkin ihan hyvää, niin voi olla isompi positiivinen yllätys. Mutta harvemmin on näin.
-Turhaa nippelitietoa
Ne jotka tietävät mikä bändi Pilluparaati oli, ja missä Frädö soitti ennen, niin niitten ei tarvitse lukea biografiaa, ne on todennäköisesti ollut paikalla ja tuntee soittajat henkilökohtaisesti. Ne jotka lukevat biografiaa, ei tiedä mitä kellariprojekteja jäsenillä on ollut ennen.
Ihmiset lukevat biografian sentakia että saisi tietää jotain taustoja bändistä. Chances are, jos ne ei tiedä mikä Iron Kakkareikä on, niin ne ei todellakaan tiedä että bändin kitaristilla oli jossain demobändissä vuosia sitten. Eri asia jos on kyseessä tunnetun bändin jäsenen sooloprojekti, mutta vanhat demobändit mistä ei tullut mitään on turha mainostaa, varsinkin jos ne ei edes liity tähän bändiin mitenkään.
-Levy myytiin loppuun kuukaudessa ja demo nauhoitettiin jossain paskastudiossa
Tottahan se on varmaan. Mutta jos demobändi joka ei keikkaile hirveen usein, myy 50-100 kpl noin nopeasti, niin todennäköisesti suurin osa levyistä kerää pölyä sukulaisten, kavereitten, bändin reenikämpällä etc.
Eli ei kannata ainakin mainita että kyseessä oli noin pieni määrä jos hehkuttaa että levy myytiin loppuun heti. Kannattaa miettiä miten sanoo asiat, pari väärin valittuja sanoja tai liikaa tietoa voi pilata bändin ja musiikin "taikaa".
Mutta mitä se sanoo bändin omasta panostuksensa, jos painottaa vaan 50-100 kpl? Ei haluta satsaa ja promotoinnilla ei ole hirveesti väliä. Miksi levy-yhtiö haluais satsata sun bändiin jos ite et edes usko tarpeeksi että jaksaisi tehdä jotain asialle. Se suoraan sanottuna huutaa että kyseissä on laiska bändi, varsinkin nykystandardeissa.
Sama juttu, jos bändi nauhoittaa 8-9 biisiä levylle ja painottaa kannet pahvitaskuna, niin ei se ole kaupallinen täyspitkä. Korkeintaan promo.
-"Vanhat konkarit"
Miksi mainitaan että bändi on perustettu kymmenen vuotta sitten, jos bändi ryhtyi aktiiviseksi vasta viisi vuotta sitten? Mielummin jättäis pois perustamishetken. Se että bändi on jo kymmenen vuotta vanha ja vieläkin tässä amatöörivaiheessa mitä biosta tulee ilmi, niin antaa aika huonon kuvan bändistä. Ei siitä saa mitään automaattisia skene-pisteitä kun ollaan mukamas kotikaupungin skeneveteraaneja.
Ennemmin herää kysymys että miten vitussa niille on kestänyt näin kauan, ja vieläkään ei ole tapahtunut mitään? Dokailua, jotain satunnaista jammailua? Sama jos CV;ssä on parin vuoden "reikä". Työnantaja varmaan ihmettelee että mitä helvettiä oot oikein puuhannut siinä pari vuotta.
Jotkut taas tekee tän päinvastoin, eli käyttää ikää "get out of jail"-free card;ina. Bändi on niin paska ja amatöörimäinen koska bändi on niin nuori, "vaan" pari, kolme, viis vuotta vanha. Niinniin :D
-Epämääräiset tiedot
Basistin ja lead kitaristin nimet on unohdettu, ja jostain on tullut kosketinsoittaja nimeltä Paavo joka lähti samantien bändistä. Wtf?
-Idea ei ole meriitti
Miksi mainita asoita mistä ei ikinä tullut mitään? Europankiertue 2008, ja seuraavassa lauseessa mainitaan että se peruttiin. Sehän on sama kuin CV;ssä mainitsisi jokainen firma missä työhaastattelussa on käyty, ja pikkutekstinä sivun takana mainitaan että niistä en saanut mitään duunia.
Samalla tämä peruutusmaininta tahraa managerin roolia bändissä. Bändi saa managerin, isot henkselit paukkuu ja kiertue buukataan ja levyä tehdään. Kiertue perutaan ja levystä tulee paska. Eli "manageri" on joku sukulainen tai kaveri joka haluaa leikkiä rock n roll fantasy camp.
Managerin tulo ei ole mainnan arvoinen jos kyseinen heppu ei ole saavuttanut mitään sen pestissä. Jos ei saavuta mitään maininnan arvoista vuodessa, niin se kertoo jo heti että on aika huono manageri.
-Selittely
Jos bändi selittää hirveesti miksi äänite on paska tai jos bändin pitää mainita että kannattaa ottaa huomioon bändin nuori ikä, studio (huono miksaaja, huono studio), nauhoitushetki (kiireessä, kännissä) tai muuta vastaavaa, niin miksi sitten kirjottaa biografian? Miksi lähettää sitä paskaa levyä ympäriinsä? Miksi ylipäätänsä laittaa musiikkinsa jonnekkin ihmisten ilmoille, jos selkeesti ei ole valmis siihen vielä?
Pahimmassa tapauksessa kuset omiin muroihin. Huono ja amatöörimäinen demo, niin kaikki muistaa sun bändin joo, "se tosi paska bändi". Pelkkä paska jättää ikävän ruskean tahran ja väkevän hajun, joten älä nyt levittele sitä jälkeä ympäri maailmaa.
Ja kaikenmaailman selittely on turhaa. Sukulaiset ja kaverit ehkä komppaa, mutta muut huomaa kyllä eron jos bändi on paska tai onko vaan miksattu huonosti.
Se että "miksaaja miksasi sen huonoksi" on useimmiten vaan reaktio siitä, että bändi ei tiedä miltä kuullostaa oikeasti. Ei ole ikinä nauhoittanut itseään, ja jos on, niin ei ole ollut minkäänlaista itsekritiikkiä mukana kuuntelussa. Sekin vielä että tunkkaset treenikämppänauhoitukset ja kasettilivetaltioinnit peittää suurin osa virheistä.
Sehän on tottakai sokki kun kuulee itseään ekaa kertaa niin että soittimet erottuu toisistaan, ja virheet paistaa läpi. Miksaajan vikahan se on pakko olla, miksei miksaa niin että kuullostaa hyvältä? 0€ budgetin studiot harvemmin jaksaa editoida ja korjailla hirveesti mitään pikkubändejä, ja kaikkea ei pystykkään korjaa ilman että kuullostaa hassulta.
Jos nauhoittaa ja miksaa viikonlopussa ilman tuottajaa, niin todennäköisesti lopputulos on aika raaka näyte miltä bändi kuullostaa oikeasti. Jos kuullostaa paskalta niin sitten todennäköisesti bändi on aika paska.
-"On meil se mikseri.net tili, kyl se pitäis riittää"
Pitää ottaa semmonen lähtökohta ihmisiin, että ei niitä kiinnosta sun bändi, koska ei ne tiedä mitä se on. Sitten pitää miettiä miten saatais bändin esille, niin että joku voi löytää sen? Yksi web-sivu ei riitä siiheen. Monet käyttää pelkästään jotain tiettyä foorumia, ja jos sulla on vaan yksi profiilisivu jossain, niin monet potentiaalit fanit missaavat sun bändiä. Ihmiset ovat laiskoja, ja kun on olemassa miljoona muita pyrkyreitä demoskenessä, niin et varmana pääse minnekkään jos et ite panosta.
Jurvinta on myös se, että eihän rekisteröiminen eri sivustoille maksa paljon mitään kun vähän vaivaa. Lopputulos on se että bändisi matereiaali on helposti saatavilla = enemmän faneja jotka löytää bändin sattumalta.
-Halutan levydiili
Ok, Iron Kakkareikä oli suunnitellut jo että tarttee levydiilin että voi tehdä täyspitkän. Mutta, seuraavat tekstit korostavat taas sen ettei olla oikeen maan pinnalla levynteon ja diilien suhteen. "Sitten kun" lausetta on sitä selittelyä vaan. Nykystandardeissa, demo- tai, hienompi sana omakustannebändin, pitää olla jo valmis paketti kun saa levydiilin. Nykyisin on niin paljon yrittäjiä, että ei voi olettaa että levy-yhtiö tekis jotain taikaa sun puolesta niin että bändi rupeis toimimaan.
Ei kukaa satsais rahaa sun projektiin jos se on vähän puolivalmis ja takkuileva kokonaisuus. Ostaisitko ite auton minkä ilmoituksessa lukee "hyvä pienen rempan jälkeen"? Ainakin heräis pieni epäily.
Monet bändit sanovat että ne hakee levydiiliä, muttei minkä takia. Duh, voisi ajatella, mutta jos ajattelet asiaa näin, hakisitko johonkin firmaan "yleisesti" töihin, ja hakemus on ympäripyöreä ja perustelet sen niin että "antakaa jotain duunia".
Tämmönen viestittää vaan että bändi itekkään ei oikeen tiedä mitä ne hakee, koska levydiilejä on monenlaisia ja -tasoisia. Jos ei tiedä miksi haluais levydiilin (muu syy kun että sais naisia ja rahaa), niin ei ehkä ole kypsä mihinkään diiliin? Kuuluu vaan asiaan bändinä saada se levydiili, olipa mikä tahansa riistodiili.
-Helvetin pitkä ja tylsä bio
Sivu täynnä paskaa. Joku, joka ei tunne bändiä, tietää vaan että "tää nyt on joku demobändi", niin ei jaksa kiinnostaa lukea koko juttua läpi. Varsinkin jos on näin pitkä, ja loppupelissä niin eihän Iron Kakkareiän historiassa ole tapahtunutkaan kun se että bändi perustettiin ja kaks demoa on tehty, nyt pitäis tehdä pitkäsoitto. Kato, sain sen koko biograafin oleelliset asiat mahtumaan yhteen lauseeseen!
-Ekan kappaleen tärkeys
Hyvä biograafi on kirjotettu niin, että ihminen, joka ei kiinnosta vittuakaan mitä sä ja sun kahden markan bändi on saavuttanut, jaksaisi lukea sen alusta loppuun. Noh, sitä harvemmin tapahtuu, sentakia on tärkeetä panostaa ekaan kappaleeseen, koska todennäköisesti se on ainut mitä ihmiset jaksaa lukee. Eli työnnä kaikki olennaiset pinnalliset faktat sinne, minkä kuulloista musiikkia soitatte, mistä on kysymys, ja sitten joku raflaava mainoslause loppuun.
Eli:
-Sopikaa yhteinen linja bändin sisällä, vaikka imago ois että ei ole imagoa, tai taiteellisen hullu vapaus, niin sitä suuremmalla syyllä kaikkien kuuluu olla messissä samassa meiningissä.
-Kirjota lyhyt ja ytimekäs bio, jätä kaikki turhat faktat pois. Mieti ulkopuolisin silmin, kiinnostaisko mua tätä faktaa jostain tuntemattomasta demobändistä?
-Näytä saatekirjetta muille ja kysy rehellisiä mielipiteitä. Älä kysele kritiikkiä isomummolta tai puolisolta, kysele jostain mistä voisi saada rehellistä palautetta
-Ole avoin kritiikille. Jos monet ihmiset huomauttaa samaa asiaa, niin todennäköisesti jotain on vialla.
-Älä selitä ikinä, perustele mahdollisimman tarkasti mielummin jos on pakko puolustaa jotain
-Tee musiikkisi helposti saatavana, myspace, mikseri, reverbnation etc etc liittyminen ei maksa eikä velvoita mitään, mutta auttaa mahdollisuudet siihen että joku kompastuu sun bändiin ja löytää uuden suosikin.
Huono bändibioPerjantai 12.02.2010 01:49
Keräsin huonoista biograafeista ideoita ja tein fiktiivisen esimerkkibion todella paskasta biosta.
"
IRON KAKKAREIKÄ
Frädö the destrüktor, vokaalit
Jarno Höök, kitara
Phantom of Darkness, lead kitara
Stefan Lagerlöf, basso
Jysky, rummut
Iron Kakkareikä perustettiin Frädön ja Jyskyn kaa vuonna 2000. Jysky oli soittanut ennen Pilluparaati nimisessä bändissä ja Frädö oli kokenut esiintyjä, esiintynyt mm. oman mummon hautajaisissa ja akustisena duo;na kirjaston satuhetkissä.
Vuonna 2006 bändiin liittyi Jarno (ex-Kikkelikallet), ja bändi teki ekan demon, "Pushing The Hole of Darkness". Demo nauhotettiin reenikämpällä ja siitä tehtiin 50 kpl jotka myytiin loppuun kuukaudessa.
Vuonna 2007 bändi sai mukaansa lead kitaristin ja basistin, molemmat olivat tunnettuja soittajia Pieksämäeltä, mm. vaikutaneet bändeissä kuten Paskapaavot ja Hevihomot. Näitten jäsenmuutoksien jälkeen ekat keikat oli buukattu. Kosketinsoittaja Perttu lähti bändistä ekan keikan jälkeen.
Vuonna 2008 bändi pääsi Manageri Kalle Kusettajan siipien alle ja samalla buukattiin kahden kuukauden euroopankiertue 2008 kesälle. Bändi myös nauhoitti toisen EP;nsä, "Fire In The Hole" managerin kustannuksella paikallisen nuorisotoimen demostudiossa.
Vuosi 2009 oli synkkää aikaa. Euroopankiertue peruttiin ja EP sai huonoja arvosteluita. Arvostelujen huonous johtui siitä että Jysky oli käynyt armeijassa ja ei päästy treenaa niin usein ennen levyntekoa, ja miksaajakin miksasi levyn tosi huonon kuuloseksi ja Jarnon kitaravahvistin meni rikki.
Bändi juhli vuodenvaihtoa 2010 avaamalla Mikseri.net tilin ja julkaisi kaikki biisit plus pari reeninauhoitetta.
Nyt Iron Kakkareikä reenaa tosi paljon ja hakusessa ois levydiili tulevaa täyspitkää varten.
Kotisivulla olevat mp3 biisit on tosi huonolaatuiset ja nauhoitettu kiireessä ihan kännissä yks viikonloppu. Sit kun saadaan levysoppari ja päästään ihan oikeeseen studioon, niin sit tulee kunnon tykitystä.
Yhteystiedot
Frädö, 040 1234 123
Kotisivu:
http://www.mikseri.net/artists/onkivakirahvi.117815.php
"
Mikä näissä mättää?
"
IRON KAKKAREIKÄ
Frädö the destrüktor, vokaalit
Jarno Höök, kitara
Phantom of Darkness, lead kitara
Stefan Lagerlöf, basso
Jysky, rummut
Iron Kakkareikä perustettiin Frädön ja Jyskyn kaa vuonna 2000. Jysky oli soittanut ennen Pilluparaati nimisessä bändissä ja Frädö oli kokenut esiintyjä, esiintynyt mm. oman mummon hautajaisissa ja akustisena duo;na kirjaston satuhetkissä.
Vuonna 2006 bändiin liittyi Jarno (ex-Kikkelikallet), ja bändi teki ekan demon, "Pushing The Hole of Darkness". Demo nauhotettiin reenikämpällä ja siitä tehtiin 50 kpl jotka myytiin loppuun kuukaudessa.
Vuonna 2007 bändi sai mukaansa lead kitaristin ja basistin, molemmat olivat tunnettuja soittajia Pieksämäeltä, mm. vaikutaneet bändeissä kuten Paskapaavot ja Hevihomot. Näitten jäsenmuutoksien jälkeen ekat keikat oli buukattu. Kosketinsoittaja Perttu lähti bändistä ekan keikan jälkeen.
Vuonna 2008 bändi pääsi Manageri Kalle Kusettajan siipien alle ja samalla buukattiin kahden kuukauden euroopankiertue 2008 kesälle. Bändi myös nauhoitti toisen EP;nsä, "Fire In The Hole" managerin kustannuksella paikallisen nuorisotoimen demostudiossa.
Vuosi 2009 oli synkkää aikaa. Euroopankiertue peruttiin ja EP sai huonoja arvosteluita. Arvostelujen huonous johtui siitä että Jysky oli käynyt armeijassa ja ei päästy treenaa niin usein ennen levyntekoa, ja miksaajakin miksasi levyn tosi huonon kuuloseksi ja Jarnon kitaravahvistin meni rikki.
Bändi juhli vuodenvaihtoa 2010 avaamalla Mikseri.net tilin ja julkaisi kaikki biisit plus pari reeninauhoitetta.
Nyt Iron Kakkareikä reenaa tosi paljon ja hakusessa ois levydiili tulevaa täyspitkää varten.
Kotisivulla olevat mp3 biisit on tosi huonolaatuiset ja nauhoitettu kiireessä ihan kännissä yks viikonloppu. Sit kun saadaan levysoppari ja päästään ihan oikeeseen studioon, niin sit tulee kunnon tykitystä.
Yhteystiedot
Frädö, 040 1234 123
Kotisivu:
http://www.mikseri.net/artists/onkivakirahvi.117815.php
"
Mikä näissä mättää?
Kikkelis kokkelis Miten saadaan kivoja kitarasoundejaPerjantai 12.02.2010 01:16
Ei jumakauta että rupee ärsyttää nää nettinauhoitus & miksausfoorumit.
Käyn usein lukemassa Ultimate Metal Andy Sneap forumit, ja myöskin GuitarSlutzin foorumit. Silloin kun löysin ne, niin tuntui että pyhä graali oli siunautunut minulle. Nykyisin olen huomannut että ne jauhaa samaa paskaa eessuntaassun.
Andy Sneap forumin käyttäjien yleispiirteet:
-Reamppaus, kaikkea pitää reampata ja ottaa DI raidat, olipa tilanne mikä vaan.
-Kitarasoundit pitää tehdä plugareilla + IR konvoluutioilla kaappimallinnukset.
-Kitarasoundit tehdään preseteillä, jos joku tekee hyvän soundisen kappaleen niin presetit ja asetukset jakoon heti!
-Rummut tehdään 99% Steven Slate sampleilla, jos ei, niin sitten Superior Drummer, köyhät käyttävät sitten Addictive Drums tai EzDrummer softaa.
-KAIKKI on PAKKO soittaa klikillä ja editoida ihan konemaiseksi. Vaikka herra X yrittää saavuttaa "raakaa" soundia
-Jokaiseen styrkkarin väliin on pakko olla Ibanez TubeScreamer efekti. Siitä on jopa VST plugarimallinnus.
On niin surullista että jotkut ovat kirjottanut siitä että hitto, nyt on kakat housuissa ku pitää nauhottaa bändiä, ja bändi vaatii että styrkkarit mikitetään. Ou nouu, whatchagana duu?!?
Herranjeesus, miten se voi olla mahdollista että joku ottaa vastaan äänitysduuneja, eikä osaa muuta kun leikkiä Line6 Podin preseteillä? Sehän on kuin valokuvaaja, joka osaa vaan käyttää Googlen Image hakua, eikä osaa räpsiä ite kuvia. Onks se nyt sitten valokuvaaja?
Ja jatkuva presettien käyttö. Ei vittu, ei se toimi niin. Useimmiten jokaisen hyvän kitaristin soundi on räätälöity hänen omaan tyyliin. Kitaran soundissa on paljon muutakin kun hyvin säädetty presetti tai oikea styrkkari.
Hyvän kitarasoundin saa näin:
Soittotatsi + kitara + kitaran puut ja mikit + efektiketju + vahvistin (bändin tyylin otettu huomioon ja vahvistimen soundi biisin vaatimuksen mukaan toimiva perussoundi ) + kaappi + mikrofonivalinta + mikkiasettelu + etuaste + miksaus.
Kaikki osat vaikuttaa toisiinsa ja jos jossain on vika, niin se säteilee läpi koko ketjua, ja useimmiten vika vahvistuu sitä enemmän ja enemmän ketjun lopussa. Jos alussa on vikaa, niin on vaan tietyn verran mitä miksauksessa voi sitten tehdä. Miksaus ei ole kuitenkaan mikään taikaprosessi missä korjataan kaikki.
Soittotatsi on kuningas hyvässä kitarasoundissa. Jos on huono tai bändille väärä tatsi niin ei se auta vaikka olis 5€ styrkkari tai 5000€ styrkkari. Paska mitä paska.
Joku sanoi joskus hyvin osuvasti, että Niko 15v voi soittaa Diezel tai Mesa styrkkarilla oikeilla asetuksilla, eikä kuullostais lähelläkään Metallicalta, kun taas Metallican kitaristit vois vetää 5w Rolandin Microcuben läpi, ja kuullostaa täysin Metallicalta.
Ja sama juttu kun tää POD/Amp Farm mallinnus-preset-tamppoonit, että käytetään kaikki samoja Steven Slate rumpusampleja tai muuta vastaavaa softamoduulia. Jotkut jopa nauhoittavat pelkästään overheadit, loput menee triggerillä. Jotkut jopa jälkitriggaa cymbaalitkin, ja vetää ne uusiksi sampleilla. Ei helvetti. Eikös ne näe minkälaisen kuopan ne kaivaa itselleen?
Siinähän oppii vaan miksaamaan, ja susta ei voi kehittyä kun käyttää valmiiksi tehtyjä soundeja. Sitäpaitsi sampleilla ei tarvitse huolehtia mikkivuodosta, joten ainut mihin tarttee tehdä mitään, miksaus, niin sekin menee apupyörillä. Nää samat isot juustot ei pärjäis millään jos joutuis mikittää ja nauhoittaa bändiä. Se on vähän kun pitäis pitsa tai hampurilaisravintolaa, missä ei olis keittiötä, vaan apupoika kipaisee kaupasta saarioisten roiskeläppiä. Jee.
Siinähän vois kysellä että no miksi tehdä asioita vaikeeksi kun saa helposti hyviä ja ammattimaisia lopputuloksia kitaramallinnuksilla ja samplerummuilla? Noh, jos oisit ainut tai yksi harvoista joka tekee niin, niin ei siin mitään. Mutta, kun tämä on hyvin yleistä, lopputulos on se että kaikki käyttävät samoja kitarasoundia ja samoja rumpusoundeja.
Bändit kuullostaa erilaisilta livenä, ilmiselvistä syistä, pelkkä suoritus on nauhoitettu bändeistä, ja mitä DI raidoilla ja MIDI triggeriraidoilla on nauhotettu, siihen soundiluurankoon on puettu nahkaa- ja lihapresettejä mitkä isot pojat ovat ruuvanneet kohilleen.
Lopputulos on armeija täysin samankuulosia bändejä. Samat rumpusaundit, samat kitarasoundit. Samat kaikki.
Ja monet kysyvät "nyrkkisääntöjä X hommaan". Multakin on kysytty usein nyrkkisääntöjä ja että "tulis näyttä miten saadan hyvät soundit". Ei se vaan toimi niin. Se on kun sanoin että "sä ku oot niin kova panomies ja naiset tykkää, tuu näyttää tällä pumpattavalla barbaralla miten pitäis nussia". Mun työtapa on semmonen, että levyissä, suurin osa nauhoitustyötä teen noin puoli vuotta/pari kuukautta etukäteen. Äänisuunnittelua, sovitusta, tuottamista. Itse nauhoitus on vaan loppusuora, mikitykset ja säädökset vaan suorituksia.
Monet vaikuttaa käyttävän nyrkkisääntöjä ja neuvoja täysin sokeasti, ottamatta huomioon bändin soundia, biisit ja yleiskuvaa. Nyrkkisääntöjä ei ole, jos haluat tehdä hyvin. Kaikki, mitä taajuutta kannattaa boostaata ja leikata, riippuu soittimen soundista. Vaikka olis sama vahvistin, niin silti se "sweet spot" voi olla jossain muualla toisen bändin kaa. Se että miten saadaan botnea soundiin, niin ei se riitä että boostaa matalia taajuuksia vaan.
Hyvä esimerkki huonoista soundeista on Line6;ien preset heavy soundit ja kotistyrkkareitten "Recto" soundi. Ne kuullostavat yksin tosi tosi hyvältä, isoilta ja meheviltä. Bändin kaa, ne hukkuu soundimassaan ja jäljelle jää vaan kumiseva ja kitisevä "jotain". Syy on se, että kaikkien soittimien soundit vaikuttaa toisiin. Ei tartte esim. niin paljon botnea kitaroissa, koska bändillä on basisti.
Line6 presettien tarkoitus on kosia näitä sängynlaitakitaristejä, jotka useimmiten vaan soittaa rumpukoneen kaa kotona. Se on eri juttu sitten että osaako etsiä kitarasoundia joka toimii, kun se että osaako säätää niin että kuullostaa itekseen hyvältä.
Tubescreamer trendi on toinen älytön juttu. Monet käyttävät sitä, koska ne ajattelee että pitää saada lisää säröä. Käyttötarkoitus on pikemmin se, että saa harmoonista säröä mukaan, ja se voi joskus selkeyttää jotkut styrkkarit. Mutta kun on pakko, niin on pakko, ja monet heittää sen päälle vaikka on jo tarpeeksi säröä, lisää gainia ja joskus jopa VST plugarina, viimeisenä signaaliketjussa. Eli puuroa ja lisää puuroa.
Soundeissa muutenkin pätee se, less is more, periaate. Sensijaan että lisää gainia, niin lisää soittovoimaa tatsiin, siitä saa rankemman soundin. Jos laittaa gainit täysille, ja siihen vielä joku buusti, niin lopputulos on 99% kiertävä ja vinkuva paska joka hukkuu bändisoitossa. Ja jos laittaa tarpeeksi kovaa sitä volaa ettei huku, niin korvat puutuu siihen, koska liika-gain ja kompurat on sheivannut kaikki nyanssit ja tekstuurit pois soundista, ja jäljelle jää semmonen tasaisesti jatkuva särömakkara mihin korvat helposti kyllästyy ja senmukaan keskittyminen siirtyy muuhun.
Jos on tarpeeksi gainia, mutta tarpeeksi vähän että vielä kuulee eron jos soittaa upstroke tai downstroke plekulla, niin on mun mielestä hyvä. Silloin soitolla on vielä väliä, on paljon enemmän headroomia, eli voi säätää dynamiikkaa eli kasvua biisin mukaan. Ja sun oma, kiinnostava ja yksilöllinen soittotatsi pääsee esiin.
Mutta tärkein on se että soundi istuu hyvin bändin musiikkiin ja biiseihin. Mutta sanotaanko näin että varmin tapa mennä päin mäntyä on vetää gainit kaakkoon, bassboostit päälle, ja kompressoida signaalia ihan vitusti. Siin on teille hyvä nyrkkisääntö.
Ja muistakaa että miksausprosessi ei ole taikatemppu mistä tehdään kakasta kultaa. Kakasta voi tehdä kissankultaa, mutta ajattele mihin tuloksiin pääsee jos raakaraidat ovat helvetin hyviä, sitten lopputulos on => helvetin kovaa. Mielummin tekisin hyvästä helvetin hyvää, kuin että kakasta ok;ta. Lisää reeniä vaan jos ei osaa.
Kaikki nämät ovat semmosia "when you see it you shit bricks". Itekkin olen kokeillut kaiken maailman eri tekniikkoja, ja niiten kokemuksen pohjalta päätynyt missä olen nyt. Eli kannattaa kokeilla kaikkea, koska sit vasta tiedät miksi joku juttu voi olla perseestä ja jos siitä jotain sittenkin toimii. Kokeile kaikkea, mutta kysenalaista myös kaikkea. Älä kysy "miten" vaan kysy "miksi"...
Jos muut pyyhkii sun persettä koko ajan, niin et opi muuta kun kakkaamaan housuun. Siihen se kehitys tyssää jos on liian laiska kokeilemaan uutta, ja kyseenalaisemaan itseään ja muita.
Oma kokemus, negatiiviset ja positiiviset kokemukset, ovat parhaat opettajat äänitysmaailmassa. Ja ikinä ei voi oppia liikaa. Yritä käyttää eri teknikoita joka projektin kaa, työ tuo tulosta loppupelissä ja voi tulla enemmän kun joku tusina "one trick pony" joka saa hyviä soundeja preseteillä ja Steven Slate sampleilla, mutta jotka hädin tuskin tietää mikä Shure SM57 on, tai miten sitä käytetään.
Jess, enough preaching and rambling, nyt meen kattomaan piirettyjä, syömään jotain kivaa. Sitten ehkä vähän kipulääkkeitä nassuun (murtuneen jalan takia) ja odottamaan vaikutuksia.
Guitarslutzista sitten joku toinen kerta, en jaksa kirjottaa enemmän
Käyn usein lukemassa Ultimate Metal Andy Sneap forumit, ja myöskin GuitarSlutzin foorumit. Silloin kun löysin ne, niin tuntui että pyhä graali oli siunautunut minulle. Nykyisin olen huomannut että ne jauhaa samaa paskaa eessuntaassun.
Andy Sneap forumin käyttäjien yleispiirteet:
-Reamppaus, kaikkea pitää reampata ja ottaa DI raidat, olipa tilanne mikä vaan.
-Kitarasoundit pitää tehdä plugareilla + IR konvoluutioilla kaappimallinnukset.
-Kitarasoundit tehdään preseteillä, jos joku tekee hyvän soundisen kappaleen niin presetit ja asetukset jakoon heti!
-Rummut tehdään 99% Steven Slate sampleilla, jos ei, niin sitten Superior Drummer, köyhät käyttävät sitten Addictive Drums tai EzDrummer softaa.
-KAIKKI on PAKKO soittaa klikillä ja editoida ihan konemaiseksi. Vaikka herra X yrittää saavuttaa "raakaa" soundia
-Jokaiseen styrkkarin väliin on pakko olla Ibanez TubeScreamer efekti. Siitä on jopa VST plugarimallinnus.
On niin surullista että jotkut ovat kirjottanut siitä että hitto, nyt on kakat housuissa ku pitää nauhottaa bändiä, ja bändi vaatii että styrkkarit mikitetään. Ou nouu, whatchagana duu?!?
Herranjeesus, miten se voi olla mahdollista että joku ottaa vastaan äänitysduuneja, eikä osaa muuta kun leikkiä Line6 Podin preseteillä? Sehän on kuin valokuvaaja, joka osaa vaan käyttää Googlen Image hakua, eikä osaa räpsiä ite kuvia. Onks se nyt sitten valokuvaaja?
Ja jatkuva presettien käyttö. Ei vittu, ei se toimi niin. Useimmiten jokaisen hyvän kitaristin soundi on räätälöity hänen omaan tyyliin. Kitaran soundissa on paljon muutakin kun hyvin säädetty presetti tai oikea styrkkari.
Hyvän kitarasoundin saa näin:
Soittotatsi + kitara + kitaran puut ja mikit + efektiketju + vahvistin (bändin tyylin otettu huomioon ja vahvistimen soundi biisin vaatimuksen mukaan toimiva perussoundi ) + kaappi + mikrofonivalinta + mikkiasettelu + etuaste + miksaus.
Kaikki osat vaikuttaa toisiinsa ja jos jossain on vika, niin se säteilee läpi koko ketjua, ja useimmiten vika vahvistuu sitä enemmän ja enemmän ketjun lopussa. Jos alussa on vikaa, niin on vaan tietyn verran mitä miksauksessa voi sitten tehdä. Miksaus ei ole kuitenkaan mikään taikaprosessi missä korjataan kaikki.
Soittotatsi on kuningas hyvässä kitarasoundissa. Jos on huono tai bändille väärä tatsi niin ei se auta vaikka olis 5€ styrkkari tai 5000€ styrkkari. Paska mitä paska.
Joku sanoi joskus hyvin osuvasti, että Niko 15v voi soittaa Diezel tai Mesa styrkkarilla oikeilla asetuksilla, eikä kuullostais lähelläkään Metallicalta, kun taas Metallican kitaristit vois vetää 5w Rolandin Microcuben läpi, ja kuullostaa täysin Metallicalta.
Ja sama juttu kun tää POD/Amp Farm mallinnus-preset-tamppoonit, että käytetään kaikki samoja Steven Slate rumpusampleja tai muuta vastaavaa softamoduulia. Jotkut jopa nauhoittavat pelkästään overheadit, loput menee triggerillä. Jotkut jopa jälkitriggaa cymbaalitkin, ja vetää ne uusiksi sampleilla. Ei helvetti. Eikös ne näe minkälaisen kuopan ne kaivaa itselleen?
Siinähän oppii vaan miksaamaan, ja susta ei voi kehittyä kun käyttää valmiiksi tehtyjä soundeja. Sitäpaitsi sampleilla ei tarvitse huolehtia mikkivuodosta, joten ainut mihin tarttee tehdä mitään, miksaus, niin sekin menee apupyörillä. Nää samat isot juustot ei pärjäis millään jos joutuis mikittää ja nauhoittaa bändiä. Se on vähän kun pitäis pitsa tai hampurilaisravintolaa, missä ei olis keittiötä, vaan apupoika kipaisee kaupasta saarioisten roiskeläppiä. Jee.
Siinähän vois kysellä että no miksi tehdä asioita vaikeeksi kun saa helposti hyviä ja ammattimaisia lopputuloksia kitaramallinnuksilla ja samplerummuilla? Noh, jos oisit ainut tai yksi harvoista joka tekee niin, niin ei siin mitään. Mutta, kun tämä on hyvin yleistä, lopputulos on se että kaikki käyttävät samoja kitarasoundia ja samoja rumpusoundeja.
Bändit kuullostaa erilaisilta livenä, ilmiselvistä syistä, pelkkä suoritus on nauhoitettu bändeistä, ja mitä DI raidoilla ja MIDI triggeriraidoilla on nauhotettu, siihen soundiluurankoon on puettu nahkaa- ja lihapresettejä mitkä isot pojat ovat ruuvanneet kohilleen.
Lopputulos on armeija täysin samankuulosia bändejä. Samat rumpusaundit, samat kitarasoundit. Samat kaikki.
Ja monet kysyvät "nyrkkisääntöjä X hommaan". Multakin on kysytty usein nyrkkisääntöjä ja että "tulis näyttä miten saadan hyvät soundit". Ei se vaan toimi niin. Se on kun sanoin että "sä ku oot niin kova panomies ja naiset tykkää, tuu näyttää tällä pumpattavalla barbaralla miten pitäis nussia". Mun työtapa on semmonen, että levyissä, suurin osa nauhoitustyötä teen noin puoli vuotta/pari kuukautta etukäteen. Äänisuunnittelua, sovitusta, tuottamista. Itse nauhoitus on vaan loppusuora, mikitykset ja säädökset vaan suorituksia.
Monet vaikuttaa käyttävän nyrkkisääntöjä ja neuvoja täysin sokeasti, ottamatta huomioon bändin soundia, biisit ja yleiskuvaa. Nyrkkisääntöjä ei ole, jos haluat tehdä hyvin. Kaikki, mitä taajuutta kannattaa boostaata ja leikata, riippuu soittimen soundista. Vaikka olis sama vahvistin, niin silti se "sweet spot" voi olla jossain muualla toisen bändin kaa. Se että miten saadaan botnea soundiin, niin ei se riitä että boostaa matalia taajuuksia vaan.
Hyvä esimerkki huonoista soundeista on Line6;ien preset heavy soundit ja kotistyrkkareitten "Recto" soundi. Ne kuullostavat yksin tosi tosi hyvältä, isoilta ja meheviltä. Bändin kaa, ne hukkuu soundimassaan ja jäljelle jää vaan kumiseva ja kitisevä "jotain". Syy on se, että kaikkien soittimien soundit vaikuttaa toisiin. Ei tartte esim. niin paljon botnea kitaroissa, koska bändillä on basisti.
Line6 presettien tarkoitus on kosia näitä sängynlaitakitaristejä, jotka useimmiten vaan soittaa rumpukoneen kaa kotona. Se on eri juttu sitten että osaako etsiä kitarasoundia joka toimii, kun se että osaako säätää niin että kuullostaa itekseen hyvältä.
Tubescreamer trendi on toinen älytön juttu. Monet käyttävät sitä, koska ne ajattelee että pitää saada lisää säröä. Käyttötarkoitus on pikemmin se, että saa harmoonista säröä mukaan, ja se voi joskus selkeyttää jotkut styrkkarit. Mutta kun on pakko, niin on pakko, ja monet heittää sen päälle vaikka on jo tarpeeksi säröä, lisää gainia ja joskus jopa VST plugarina, viimeisenä signaaliketjussa. Eli puuroa ja lisää puuroa.
Soundeissa muutenkin pätee se, less is more, periaate. Sensijaan että lisää gainia, niin lisää soittovoimaa tatsiin, siitä saa rankemman soundin. Jos laittaa gainit täysille, ja siihen vielä joku buusti, niin lopputulos on 99% kiertävä ja vinkuva paska joka hukkuu bändisoitossa. Ja jos laittaa tarpeeksi kovaa sitä volaa ettei huku, niin korvat puutuu siihen, koska liika-gain ja kompurat on sheivannut kaikki nyanssit ja tekstuurit pois soundista, ja jäljelle jää semmonen tasaisesti jatkuva särömakkara mihin korvat helposti kyllästyy ja senmukaan keskittyminen siirtyy muuhun.
Jos on tarpeeksi gainia, mutta tarpeeksi vähän että vielä kuulee eron jos soittaa upstroke tai downstroke plekulla, niin on mun mielestä hyvä. Silloin soitolla on vielä väliä, on paljon enemmän headroomia, eli voi säätää dynamiikkaa eli kasvua biisin mukaan. Ja sun oma, kiinnostava ja yksilöllinen soittotatsi pääsee esiin.
Mutta tärkein on se että soundi istuu hyvin bändin musiikkiin ja biiseihin. Mutta sanotaanko näin että varmin tapa mennä päin mäntyä on vetää gainit kaakkoon, bassboostit päälle, ja kompressoida signaalia ihan vitusti. Siin on teille hyvä nyrkkisääntö.
Ja muistakaa että miksausprosessi ei ole taikatemppu mistä tehdään kakasta kultaa. Kakasta voi tehdä kissankultaa, mutta ajattele mihin tuloksiin pääsee jos raakaraidat ovat helvetin hyviä, sitten lopputulos on => helvetin kovaa. Mielummin tekisin hyvästä helvetin hyvää, kuin että kakasta ok;ta. Lisää reeniä vaan jos ei osaa.
Kaikki nämät ovat semmosia "when you see it you shit bricks". Itekkin olen kokeillut kaiken maailman eri tekniikkoja, ja niiten kokemuksen pohjalta päätynyt missä olen nyt. Eli kannattaa kokeilla kaikkea, koska sit vasta tiedät miksi joku juttu voi olla perseestä ja jos siitä jotain sittenkin toimii. Kokeile kaikkea, mutta kysenalaista myös kaikkea. Älä kysy "miten" vaan kysy "miksi"...
Jos muut pyyhkii sun persettä koko ajan, niin et opi muuta kun kakkaamaan housuun. Siihen se kehitys tyssää jos on liian laiska kokeilemaan uutta, ja kyseenalaisemaan itseään ja muita.
Oma kokemus, negatiiviset ja positiiviset kokemukset, ovat parhaat opettajat äänitysmaailmassa. Ja ikinä ei voi oppia liikaa. Yritä käyttää eri teknikoita joka projektin kaa, työ tuo tulosta loppupelissä ja voi tulla enemmän kun joku tusina "one trick pony" joka saa hyviä soundeja preseteillä ja Steven Slate sampleilla, mutta jotka hädin tuskin tietää mikä Shure SM57 on, tai miten sitä käytetään.
Jess, enough preaching and rambling, nyt meen kattomaan piirettyjä, syömään jotain kivaa. Sitten ehkä vähän kipulääkkeitä nassuun (murtuneen jalan takia) ja odottamaan vaikutuksia.
Guitarslutzista sitten joku toinen kerta, en jaksa kirjottaa enemmän
Työkalut verstaalla. Mesa Boogiet ja Peavey. Kommentteissa speksit mitä mitäkin
Sokeat johtavat sokeitaKeskiviikko 04.11.2009 14:42
Oli pakko laittaa tää tänne. En ole mikään superduper ekspertti, enkä yritä vaikuttaa paremmalta ihmiseltä näin, syy postaukseen on että kompastuin loistavaan esimerkkiin miksi ei aina kannata luottaa nettifoorumeitten ym. tietoihin.
Suuri osa on täyttä skeidaa, "kelasin ihan itse omassa himassani" filosofiaa ilman minkäänlaisia perusteluja tai perustuu todettuun faktaan, perättömiä huhuja, ihmiset ei ota muitten (ja/tai omaa) tilannetta huomioon (antaa lihapiirakan valmistusreseptin kun kysytään lasagnen valmistusohjetta :P) tai sitten vaan tappelee periaatekysymyksistä.
Täs on mun mielestä hyvä esimerkki huonoista vastauksisat.
Kysymys oli tekninen ero Shure SM58 ja SM57 välillä:
"The 58 is for vocals due to a proximity effect having to do with bass response, although I am not exactly sure about what that means. I really don't like the 58. The 57 is indeed identical, only without the proximity effect."
sitten joku korjaa;
"First of all, the "proximity effect" is a natural phenomenon that occurs with all microphones."
...nonniin! melkein oikein! Omni-mikeissä ei ole sitä proximity effectiä mut...
The SM58 compensates for the proximity effect such that you can get right up into it and sing really loudly without it "booming". Sing "buh buh buh" really loudly into both an SM57 and an SM58 and you should hear the difference. Especially with the Beta 58."
Eh... jaah. Jotenkin saan sen fiiliksen että hän viittaa siihen mikrofonin grilliin, ja miten se demppaa äänenpainetta. Eli pop-filtteri ehkäisee proximity effektin? :)
ja kolmas henkilö vei potin kotiin:
"when you get right up on a 57 and youre singing into it the proximity effect almost cancells itself out in a way. Everything is being exxagerated, not just the P's and B's, so (It might just be me and how I sing) you don't seam to hear those annoying pops. On a 58, I'm popin and buh buhin all over the place put on the 57 I can't tell. It all sounds loud- and you get less feedback from a57 too."
Eihän kukaan voi olla ekspertti, tietää kaiken kaikesta, mutta jos tiedot ei perustuu mihinkään muuhun kun mitä olet ite funtsinut, niin on aika väärin esittää niitä faktana :D
Suuri osa on täyttä skeidaa, "kelasin ihan itse omassa himassani" filosofiaa ilman minkäänlaisia perusteluja tai perustuu todettuun faktaan, perättömiä huhuja, ihmiset ei ota muitten (ja/tai omaa) tilannetta huomioon (antaa lihapiirakan valmistusreseptin kun kysytään lasagnen valmistusohjetta :P) tai sitten vaan tappelee periaatekysymyksistä.
Täs on mun mielestä hyvä esimerkki huonoista vastauksisat.
Kysymys oli tekninen ero Shure SM58 ja SM57 välillä:
"The 58 is for vocals due to a proximity effect having to do with bass response, although I am not exactly sure about what that means. I really don't like the 58. The 57 is indeed identical, only without the proximity effect."
sitten joku korjaa;
"First of all, the "proximity effect" is a natural phenomenon that occurs with all microphones."
...nonniin! melkein oikein! Omni-mikeissä ei ole sitä proximity effectiä mut...
The SM58 compensates for the proximity effect such that you can get right up into it and sing really loudly without it "booming". Sing "buh buh buh" really loudly into both an SM57 and an SM58 and you should hear the difference. Especially with the Beta 58."
Eh... jaah. Jotenkin saan sen fiiliksen että hän viittaa siihen mikrofonin grilliin, ja miten se demppaa äänenpainetta. Eli pop-filtteri ehkäisee proximity effektin? :)
ja kolmas henkilö vei potin kotiin:
"when you get right up on a 57 and youre singing into it the proximity effect almost cancells itself out in a way. Everything is being exxagerated, not just the P's and B's, so (It might just be me and how I sing) you don't seam to hear those annoying pops. On a 58, I'm popin and buh buhin all over the place put on the 57 I can't tell. It all sounds loud- and you get less feedback from a57 too."
Eihän kukaan voi olla ekspertti, tietää kaiken kaikesta, mutta jos tiedot ei perustuu mihinkään muuhun kun mitä olet ite funtsinut, niin on aika väärin esittää niitä faktana :D
Jokamiehen opas miten saadaan mahdollisimman hyvän soundin halvalla.Lauantai 17.10.2009 20:07
Hyvän soundin tekninen perusta:
-Hanki mielummin noin 20 erilaista alle 100€ T.Bone mikkiä kun pari kalliimpaa ja "hyvää" SM57;aa. T.Bonenin vastaava SM57 on ihan samannäköinen mutta 30€! Come on! Shure yrittää huijata!
-Analoginen soundi on aina parempi joka ikisessä tapauksessa, piste. Pätee joka ikiseen musatyyliin. Sentakia kannattaa aina nauhoittaa vaikka neliraiturilla ja miksata esim jollain behringerin pikkumikserillä.
-Ei se mitään jos mikserin raidat menee vähän punaselle, se on sitä hyvää analogisäröä. Mikseri on analoginen koska se mikseri ei ole tietokoneessa.
-Nauhoita mielummin DAT nauhalle että saa semmosen lämmin analoginen nauhasoundi.
-Jos laitteessa on putki, niin siitä tietää että saa sitä hyvää putkisoundia. Eteenkin jos se 12AX7 pikkuputki on korostettu näkyvässä paikassa laitteessa, niin sit tietää että se on TOSI tärkeä!
-Jos laittaa basson tonepotikka ihan nollille niin saa tosi ison ja bassomaisen bassosoundin.
-Ibanezin tubescreamer pedaali on pakko olla päällä jokaisen kitaristin signaaliketjussa että sais hyvän soundin. Jos ei pedaalia löydy, niin pistä vaikka jälkeenpäin amplitubesta screamer mallinnus nauhotetun kitaran päälle.
-Putkivahvistima ei kannata hankkia. Osta samantien line6;in ja siitä saat kaikki styrkkarit mallintavana.
-Sitä enemmän säröä ja kompuraa sitä rankempi soundi.
-Kompuraa tarttee aina. Se on vähän kun ketsuppi. Sitä on aina hyvä laittaa jokaiseen juttun ihan vitusti. Eikä tartte miettiä mitä ne eri potikat tekee, laittaa kaiken silleen, ihan vitusti. Nupit kaakkoon ja menoks.
Asenne on tärkein!:
-"Korjataan se sit miksauksessa/masteroinnissa"-asenteella pärjää vaikka kuinka pitkään ja helpottaa nauhoitusta huomattavasti.
-Paras tapa korjata huonoa soittoa on peittää soittovirheet tunkkasilla soundeilla. Luuserit tekee uusia ottoja.
-Lähtösoundit on vaan lähtösoundeja, niistä voi sitten miksata ja muuttaa sitten tietokoneella ihan mihin soundeihin tosta vaan, eli älä haaskaa aikaa mikitykseen, ota joku mikki vaan ja jos mikkiin tulee ääntä niin eiku recci päälle ja menoks.
-Ei ihmiset huomaa jos on jotain soittovirheitä, anna mennä vaan. Siistimpi kehua kavereille että tää biisi on vedetty yhdessä otossa purkkiin. Kun kaveri sanoo että "sen huomaa" niin mitä hän tarkoittaa on sitä että vitsi että on siistii sä oot kova jätkä.
-Levyn on pakko tehdä studiossa. Ihan mikä vaan studio kelpaa. Vaikka se olisi halpa studio, niin on kuitenkin studio, mistä saa sen ison hyvän studiosoundin.
-Mikitä noin sinneppäin, kato vaan että sieltä tulee jotain ääntä, soundit kuitenkin muuttuu kun miksaa jälkeenpäin kato.
-Jos joku sanoo että sun laulu on epävireinen ja soitto huojuu niin ne on väärässä ja ilkeitä kakkapyllyjä ja oikeesti tosi kateellisia sun bändistä.
-Diskantti on sinun vihollinen. Ota se pois. Se on ruma.
-Älä ikinä kysenalaista mitään mitä ne sanoo muusikoiden.net, gearslutz.com tai ultimate metal foorumeilla. Ne kyllä tietää. Jos Kivi sanoo että basaria ei pidä kuunnella, sitä pitää vaan tuntea musiikissa, ja parhaat rumpusoundit saa jos käyttää vaan huonemikkiä, lähimikitys on kauheen kuullosta, niin muista se kun miksaat seuraavaa death metal projektiä.
-Ei se mitään jos biisi ei ole valmis, tai ylipäätänsä tehty tai mietitty läpi kun mennään studioon, siinähän sitten oppii.
-Älä ikinä mieti että "Miksi?" kun suunnittelet äänitystä. Mieti enemmän että miten siistejä kuvia sais studiosessioista kun on paljon mikkejä silleen siististi pistetty ylös.
-Kun voi vaihtaa rumpusoundit tietokoneella, niin ei edes kannata yrittää saada järkeviä soundeja irti itse setistä.
-Rumpalin ei tartte soittaa klikin mukaan. Useimmiten rumpali soittaa ihan väärin kun soittaa klikin mukaan, joten ei kannata edes koittaa mitään semmosia hömpötyksiä.
-Kaikki mikit on ihan samanlaisia, ei niitä tartte miettiä mihin käyttäis mitäkin mikkiä.
-Periaatekysymykset on aina tärkeämmät! Älä taivu! Jos haluat soittaa sun ekalla kitaralla levyllä nostalgian takia niin soita, vaikka siitä puuttuu suurin osa sitä mitä tekee sähkökitarasta sähkökitaran.
-Jos laulaja kuullostaa epävireiseltä ja soitto huojuu kun mummo karusellissa niin syyttäkää miksaajaa, kun se lurjus ei osaa miksata niin että kuullostais hyvältä.
-Ympäröi itseäsi matti meikäläisillä, junteilla, joitten mielestä se on ihan yliluonnollista että joku voi miksata ja soittaa ihan oikeassa bändissä ja tehdä musiikkia mitä tulee CD levylle mitä voi soittaa missä vaan missä on cd soitin ihan kun oikea bändi. Tälleen musiikillesi ja soundillesi löytyy aina faneja ja kehut ei lopu, vaikka et edes yritä.
-Bassoa/kitaraa voi sitten virittää jälkeenpäin
Referenssilevyt:
-Referenssilevy on se miltä levyn pitää kuullostaa. Ei se mitään jos lähtösoundit ja biisit on ihan erilaiset.
-Refenssilevyjen ominaisuudet voi yhdistää. Esim. Mötley Crüen virveli, Lamb of Godin basari, Radioheadin bassosoundi, Bay City Rollersin kitarasoundi ja Janet Jacksonin laulusoundi. Koko levyn yhteissoundi ja fiilis pitäis olla luokkaa metallican musta albumi, hidas ja painava, mutta tunnelma ja meno pitää olla kun Slade soittais sen levyn. Bändillä itellä on line6 vahvistimet, squier kitarat, basistia ei ole, musatyyli on ultra-nopeeta grind metallia.
-Jos referenssilevyissä on selkeesti rummuissa triggerit ja masteroitu niin kovalle kun pystyy niin ei se tarkoita sitä että bändi haluaa triggerisoundit rumpuihin tai masteroitu ihan ruvelle. Se referenssilevy nyt on vaan levysositus, jos haluat kuunnella jotain hyvää uutta musaa.
Miksaus:
-Levymiksauksessa kannatta aina vaan leikata pois EQ;lla, eikä boostata. Boostaus VAAN jos on todella pakko!
-Luota silmiin enemmin kun korvaasi miksauksen laadun suhteen. Laita aina kaikki miksaukset RNDigital Labsin Inspector (tai vastaavan) ohjelman läpi, niin ohjelma kertoo onko hyvä miksaus. Siinä NÄKEE että onko soundit jees!! Ihme ettei muut oo hiffannut tän??!?
-Pro Tools on pirun työkalu. Vaan huonot muusikot käyttävät sitä. PT korjaa kaikki soitot ja laulut, ja se ei oo yhtään analoginen, toisin kun cubase, reaper ja sonar.
-Lainaa kaverilta kalliin kitaran nauhotuksia varten, että tulis paremmat soundi.
-Voi aina laittaa eequuta päälle jälkeenpäin jos soundi kuullostaa hirveältä
-Pidä aina subwooferi päällä ihan vitusti kun miksaat, tulee heti paljon jytkymmät soundit.
-Kysy aina muilta neuvoja miten voi miksata silleen että kuulostaa hyvältä. Jos ne sanoo jotain että lähtösoundit pitää olla kunnossa tai että bändin pitää itestään kuullostaa hyvältä, niin älä kuuntele, sä kaipaat miksausneuvoja miten saadaan kuullostamaan hyvältä, eikä vahvistinostosneuvoja, klikkisuosituksia tai reenikehoituksia!!
-Jos on hyvät, high end kuullokkeet (eli noin 20€ kuullokkeet) niin ne pelkästään riittää miksaukseen. Ei tartte siis mitään monitorointia sun muuta hömpötystä.
-Kun ostat kuullokkeita miksaustarkoitukseen, varmista että niissä on sisäänrakennettu bass boost tai loudness asetukset.
-Kun annat ekoja miksauksia bändille, muistuta niitä että niitä kannattaa kuunnella esim. läppäri-, kännykän kaiuttimelta, ja volat mahd kovalla. Turhaa soittaa niitä miksauksia stereoista kun ei ne ole valmiita vielä.
-Käytä EQ taulukkoa, presettejä ja nyrkkisääntöjä kun miksaat, älä muuta niitä, turha korjaa jotain mitä jonkunmielestä toimii. Muut tietää kuitenkin aina paremmin.
-Kun kuuntelet miksausta niin pyri kuuntelemaan tarkkaan yksityiskohtia. Esim. 3 millisekunnin pieni "Tht" soundi kohdassa 0:34 vasemmassa kanavassa, mitä kuulee vaan jos on kuullokkeet kovalla, ja osaa hakea sitä kun tietää missä se on, niin on tärkeämpi vika kun esim. kokonaiskuva.
Tasojen säätö ja masterointi:
-Ole aina samaa mieltä miksaajan kanssa kun hän kyselee mitä mieltä olet eri ratkaisusta. Miksaajat pystyvät lukea ajatuksia, ja ne korjaa aina niin että loppujen lopuksi kaikki tasot ym. soundit on just niinkuin haluisit kun se miksaa.
-Levyn pitää soida paljon kovemmalla kun muut mutta pitää olla vähän ilmaa kokonaissoundissa kuitenkin, ei saa missään nimessä pumpata.
-Kun tasoja säädetään, niin pistä bändinjäsenet kuuntelemaan miksauksia erikseen, ja kannusta jokaista nostamaan yksitellen omaa soitinta pikkasen muitten yli. Tälleen miksaus kestää paljon kauemmin eika levynteon hauskuus lopu niin äkkiä!
-Ota aina kaikkien mielipiteet huomioon miksauksessa, ja muista kysyä mielipitettä sukulaisilta, bändikavereilta, random ihmisiä jokaisesta ikäryhmästä. Varsinkin ne ketkä ei kuuntele ollenkaan bändin musatyyliä, niin ne osaa antaa palautetta parhaiten, koska ne ovat puolueettomat!
-Riittää että kuuntelee omaa miksausta yhdessä paikassa. Jos se kuullostaa kotona hyvältä, niin kuullostaa muuallakin hyvältä.
-Hyvä kokonaiskuva on se että oma soitin kuuluu parhaiten kaikista.
-Beach Boysin "Pet sounds" on niin kehuttu soundeistaa, joten sentakia minäkin masteroin mun death metal jutut aina monossa ja analogisesti (esim. pikkubehringer mikserillä) että saa sitä lämmintä analogista soundia.
-Kun arvioit ekaa miksausta, niin muista ottaa pois kaikki bass boost loudness preset eq;t mp3 soittimesta. Ja laita ne tottakai takaisin päälle kun kuuntelet refenressilevyä.
-Huomauta aina että bassoa ei kuulu, sano miksaajalle että kuuluu vaan semmonen matalasti soiva kitara missä on paljon alapäätä, ja pistäis sen hiljemmalle.
Instrumenttien huolto:
-On hyvä aina tuulettaa kitaraa parvekkeella ennen, ja ottojen välissä. Lähtee se tunkkaisuus kitaran soundeista.
-Putkivahvistimet ei tartte lämmetä. Senkun laittaa päälle ja standby pois ja menoks.
-Putkivahvistimet ovat tosi epäluotettavia, koska kun tulee pakkasesta sisään studioon ja laittaa styrkkarin päälle, niin soundi muuttuu koko ajan. Ihan paska.
-Kieliä ei tartte vaihtaa, jos kitarat kuullostaa tunkkasilta niin on miksaajan vika kun kitarat/bassot puuroutuu.
-Rumpuja ei tartte virittää ennen nauhoituksia. Vanhoista kalvoista saa just sen kivan DIuUuYNMps soundin. Virvelin napsu on just se TIUUUUUNNGH soundi joka soi pari minuuttia lyönnin jälkeen.
Käytännön asiat ja yleisiä nyrkkisääntöjä:
-Kun nauhoittaa täyspitkää albumia, kannattaa varata ainakin 2x8h päivää studioaikaa. Sit on kato tunti aikaa per biisi nauhottaa 12 biisiä, ja jäljelle jää vielä 4h miksausaikaa! Eli voi ottaa jopa aika lunkisti.
-Muista jättää pois miksaajan nimi levynkansista, ei ketään kiinnosta kuka sen miksasi kuitenkaan ku ei se oo mikään iso nimi tuottaja.
-Aloittelevan miksaajan kannattaa aina nauhoittaa aloittelevia bändejä
-Sitä halvempi, sitä parempi.
-Yritä aina että jokainen levy olisi tehty samalla tavalla ja samoilla soundeilla, näin muodostuu SUN trademark-soundi. Tämä periaate kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin miksaaja-uralla että soundisi saa mahdollisimman nopeasti levitettyä
-Kännissä soittaa aina paremmin kun on rento. Enkä ole ikinä niin kännissä kun muut sanoo, ne liiottelevat ja valehtelevat, saatanan konnat. Hakkaan ne. Ihan vitusti.
-Hyvä kitaratatsi on se että soittaa mahdollisimman tasaisesti, sitä voi edesauttaa laittamalla ihan vitusti kompuraa päälle.
-Hanki mielummin noin 20 erilaista alle 100€ T.Bone mikkiä kun pari kalliimpaa ja "hyvää" SM57;aa. T.Bonenin vastaava SM57 on ihan samannäköinen mutta 30€! Come on! Shure yrittää huijata!
-Analoginen soundi on aina parempi joka ikisessä tapauksessa, piste. Pätee joka ikiseen musatyyliin. Sentakia kannattaa aina nauhoittaa vaikka neliraiturilla ja miksata esim jollain behringerin pikkumikserillä.
-Ei se mitään jos mikserin raidat menee vähän punaselle, se on sitä hyvää analogisäröä. Mikseri on analoginen koska se mikseri ei ole tietokoneessa.
-Nauhoita mielummin DAT nauhalle että saa semmosen lämmin analoginen nauhasoundi.
-Jos laitteessa on putki, niin siitä tietää että saa sitä hyvää putkisoundia. Eteenkin jos se 12AX7 pikkuputki on korostettu näkyvässä paikassa laitteessa, niin sit tietää että se on TOSI tärkeä!
-Jos laittaa basson tonepotikka ihan nollille niin saa tosi ison ja bassomaisen bassosoundin.
-Ibanezin tubescreamer pedaali on pakko olla päällä jokaisen kitaristin signaaliketjussa että sais hyvän soundin. Jos ei pedaalia löydy, niin pistä vaikka jälkeenpäin amplitubesta screamer mallinnus nauhotetun kitaran päälle.
-Putkivahvistima ei kannata hankkia. Osta samantien line6;in ja siitä saat kaikki styrkkarit mallintavana.
-Sitä enemmän säröä ja kompuraa sitä rankempi soundi.
-Kompuraa tarttee aina. Se on vähän kun ketsuppi. Sitä on aina hyvä laittaa jokaiseen juttun ihan vitusti. Eikä tartte miettiä mitä ne eri potikat tekee, laittaa kaiken silleen, ihan vitusti. Nupit kaakkoon ja menoks.
Asenne on tärkein!:
-"Korjataan se sit miksauksessa/masteroinnissa"-asenteella pärjää vaikka kuinka pitkään ja helpottaa nauhoitusta huomattavasti.
-Paras tapa korjata huonoa soittoa on peittää soittovirheet tunkkasilla soundeilla. Luuserit tekee uusia ottoja.
-Lähtösoundit on vaan lähtösoundeja, niistä voi sitten miksata ja muuttaa sitten tietokoneella ihan mihin soundeihin tosta vaan, eli älä haaskaa aikaa mikitykseen, ota joku mikki vaan ja jos mikkiin tulee ääntä niin eiku recci päälle ja menoks.
-Ei ihmiset huomaa jos on jotain soittovirheitä, anna mennä vaan. Siistimpi kehua kavereille että tää biisi on vedetty yhdessä otossa purkkiin. Kun kaveri sanoo että "sen huomaa" niin mitä hän tarkoittaa on sitä että vitsi että on siistii sä oot kova jätkä.
-Levyn on pakko tehdä studiossa. Ihan mikä vaan studio kelpaa. Vaikka se olisi halpa studio, niin on kuitenkin studio, mistä saa sen ison hyvän studiosoundin.
-Mikitä noin sinneppäin, kato vaan että sieltä tulee jotain ääntä, soundit kuitenkin muuttuu kun miksaa jälkeenpäin kato.
-Jos joku sanoo että sun laulu on epävireinen ja soitto huojuu niin ne on väärässä ja ilkeitä kakkapyllyjä ja oikeesti tosi kateellisia sun bändistä.
-Diskantti on sinun vihollinen. Ota se pois. Se on ruma.
-Älä ikinä kysenalaista mitään mitä ne sanoo muusikoiden.net, gearslutz.com tai ultimate metal foorumeilla. Ne kyllä tietää. Jos Kivi sanoo että basaria ei pidä kuunnella, sitä pitää vaan tuntea musiikissa, ja parhaat rumpusoundit saa jos käyttää vaan huonemikkiä, lähimikitys on kauheen kuullosta, niin muista se kun miksaat seuraavaa death metal projektiä.
-Ei se mitään jos biisi ei ole valmis, tai ylipäätänsä tehty tai mietitty läpi kun mennään studioon, siinähän sitten oppii.
-Älä ikinä mieti että "Miksi?" kun suunnittelet äänitystä. Mieti enemmän että miten siistejä kuvia sais studiosessioista kun on paljon mikkejä silleen siististi pistetty ylös.
-Kun voi vaihtaa rumpusoundit tietokoneella, niin ei edes kannata yrittää saada järkeviä soundeja irti itse setistä.
-Rumpalin ei tartte soittaa klikin mukaan. Useimmiten rumpali soittaa ihan väärin kun soittaa klikin mukaan, joten ei kannata edes koittaa mitään semmosia hömpötyksiä.
-Kaikki mikit on ihan samanlaisia, ei niitä tartte miettiä mihin käyttäis mitäkin mikkiä.
-Periaatekysymykset on aina tärkeämmät! Älä taivu! Jos haluat soittaa sun ekalla kitaralla levyllä nostalgian takia niin soita, vaikka siitä puuttuu suurin osa sitä mitä tekee sähkökitarasta sähkökitaran.
-Jos laulaja kuullostaa epävireiseltä ja soitto huojuu kun mummo karusellissa niin syyttäkää miksaajaa, kun se lurjus ei osaa miksata niin että kuullostais hyvältä.
-Ympäröi itseäsi matti meikäläisillä, junteilla, joitten mielestä se on ihan yliluonnollista että joku voi miksata ja soittaa ihan oikeassa bändissä ja tehdä musiikkia mitä tulee CD levylle mitä voi soittaa missä vaan missä on cd soitin ihan kun oikea bändi. Tälleen musiikillesi ja soundillesi löytyy aina faneja ja kehut ei lopu, vaikka et edes yritä.
-Bassoa/kitaraa voi sitten virittää jälkeenpäin
Referenssilevyt:
-Referenssilevy on se miltä levyn pitää kuullostaa. Ei se mitään jos lähtösoundit ja biisit on ihan erilaiset.
-Refenssilevyjen ominaisuudet voi yhdistää. Esim. Mötley Crüen virveli, Lamb of Godin basari, Radioheadin bassosoundi, Bay City Rollersin kitarasoundi ja Janet Jacksonin laulusoundi. Koko levyn yhteissoundi ja fiilis pitäis olla luokkaa metallican musta albumi, hidas ja painava, mutta tunnelma ja meno pitää olla kun Slade soittais sen levyn. Bändillä itellä on line6 vahvistimet, squier kitarat, basistia ei ole, musatyyli on ultra-nopeeta grind metallia.
-Jos referenssilevyissä on selkeesti rummuissa triggerit ja masteroitu niin kovalle kun pystyy niin ei se tarkoita sitä että bändi haluaa triggerisoundit rumpuihin tai masteroitu ihan ruvelle. Se referenssilevy nyt on vaan levysositus, jos haluat kuunnella jotain hyvää uutta musaa.
Miksaus:
-Levymiksauksessa kannatta aina vaan leikata pois EQ;lla, eikä boostata. Boostaus VAAN jos on todella pakko!
-Luota silmiin enemmin kun korvaasi miksauksen laadun suhteen. Laita aina kaikki miksaukset RNDigital Labsin Inspector (tai vastaavan) ohjelman läpi, niin ohjelma kertoo onko hyvä miksaus. Siinä NÄKEE että onko soundit jees!! Ihme ettei muut oo hiffannut tän??!?
-Pro Tools on pirun työkalu. Vaan huonot muusikot käyttävät sitä. PT korjaa kaikki soitot ja laulut, ja se ei oo yhtään analoginen, toisin kun cubase, reaper ja sonar.
-Lainaa kaverilta kalliin kitaran nauhotuksia varten, että tulis paremmat soundi.
-Voi aina laittaa eequuta päälle jälkeenpäin jos soundi kuullostaa hirveältä
-Pidä aina subwooferi päällä ihan vitusti kun miksaat, tulee heti paljon jytkymmät soundit.
-Kysy aina muilta neuvoja miten voi miksata silleen että kuulostaa hyvältä. Jos ne sanoo jotain että lähtösoundit pitää olla kunnossa tai että bändin pitää itestään kuullostaa hyvältä, niin älä kuuntele, sä kaipaat miksausneuvoja miten saadaan kuullostamaan hyvältä, eikä vahvistinostosneuvoja, klikkisuosituksia tai reenikehoituksia!!
-Jos on hyvät, high end kuullokkeet (eli noin 20€ kuullokkeet) niin ne pelkästään riittää miksaukseen. Ei tartte siis mitään monitorointia sun muuta hömpötystä.
-Kun ostat kuullokkeita miksaustarkoitukseen, varmista että niissä on sisäänrakennettu bass boost tai loudness asetukset.
-Kun annat ekoja miksauksia bändille, muistuta niitä että niitä kannattaa kuunnella esim. läppäri-, kännykän kaiuttimelta, ja volat mahd kovalla. Turhaa soittaa niitä miksauksia stereoista kun ei ne ole valmiita vielä.
-Käytä EQ taulukkoa, presettejä ja nyrkkisääntöjä kun miksaat, älä muuta niitä, turha korjaa jotain mitä jonkunmielestä toimii. Muut tietää kuitenkin aina paremmin.
-Kun kuuntelet miksausta niin pyri kuuntelemaan tarkkaan yksityiskohtia. Esim. 3 millisekunnin pieni "Tht" soundi kohdassa 0:34 vasemmassa kanavassa, mitä kuulee vaan jos on kuullokkeet kovalla, ja osaa hakea sitä kun tietää missä se on, niin on tärkeämpi vika kun esim. kokonaiskuva.
Tasojen säätö ja masterointi:
-Ole aina samaa mieltä miksaajan kanssa kun hän kyselee mitä mieltä olet eri ratkaisusta. Miksaajat pystyvät lukea ajatuksia, ja ne korjaa aina niin että loppujen lopuksi kaikki tasot ym. soundit on just niinkuin haluisit kun se miksaa.
-Levyn pitää soida paljon kovemmalla kun muut mutta pitää olla vähän ilmaa kokonaissoundissa kuitenkin, ei saa missään nimessä pumpata.
-Kun tasoja säädetään, niin pistä bändinjäsenet kuuntelemaan miksauksia erikseen, ja kannusta jokaista nostamaan yksitellen omaa soitinta pikkasen muitten yli. Tälleen miksaus kestää paljon kauemmin eika levynteon hauskuus lopu niin äkkiä!
-Ota aina kaikkien mielipiteet huomioon miksauksessa, ja muista kysyä mielipitettä sukulaisilta, bändikavereilta, random ihmisiä jokaisesta ikäryhmästä. Varsinkin ne ketkä ei kuuntele ollenkaan bändin musatyyliä, niin ne osaa antaa palautetta parhaiten, koska ne ovat puolueettomat!
-Riittää että kuuntelee omaa miksausta yhdessä paikassa. Jos se kuullostaa kotona hyvältä, niin kuullostaa muuallakin hyvältä.
-Hyvä kokonaiskuva on se että oma soitin kuuluu parhaiten kaikista.
-Beach Boysin "Pet sounds" on niin kehuttu soundeistaa, joten sentakia minäkin masteroin mun death metal jutut aina monossa ja analogisesti (esim. pikkubehringer mikserillä) että saa sitä lämmintä analogista soundia.
-Kun arvioit ekaa miksausta, niin muista ottaa pois kaikki bass boost loudness preset eq;t mp3 soittimesta. Ja laita ne tottakai takaisin päälle kun kuuntelet refenressilevyä.
-Huomauta aina että bassoa ei kuulu, sano miksaajalle että kuuluu vaan semmonen matalasti soiva kitara missä on paljon alapäätä, ja pistäis sen hiljemmalle.
Instrumenttien huolto:
-On hyvä aina tuulettaa kitaraa parvekkeella ennen, ja ottojen välissä. Lähtee se tunkkaisuus kitaran soundeista.
-Putkivahvistimet ei tartte lämmetä. Senkun laittaa päälle ja standby pois ja menoks.
-Putkivahvistimet ovat tosi epäluotettavia, koska kun tulee pakkasesta sisään studioon ja laittaa styrkkarin päälle, niin soundi muuttuu koko ajan. Ihan paska.
-Kieliä ei tartte vaihtaa, jos kitarat kuullostaa tunkkasilta niin on miksaajan vika kun kitarat/bassot puuroutuu.
-Rumpuja ei tartte virittää ennen nauhoituksia. Vanhoista kalvoista saa just sen kivan DIuUuYNMps soundin. Virvelin napsu on just se TIUUUUUNNGH soundi joka soi pari minuuttia lyönnin jälkeen.
Käytännön asiat ja yleisiä nyrkkisääntöjä:
-Kun nauhoittaa täyspitkää albumia, kannattaa varata ainakin 2x8h päivää studioaikaa. Sit on kato tunti aikaa per biisi nauhottaa 12 biisiä, ja jäljelle jää vielä 4h miksausaikaa! Eli voi ottaa jopa aika lunkisti.
-Muista jättää pois miksaajan nimi levynkansista, ei ketään kiinnosta kuka sen miksasi kuitenkaan ku ei se oo mikään iso nimi tuottaja.
-Aloittelevan miksaajan kannattaa aina nauhoittaa aloittelevia bändejä
-Sitä halvempi, sitä parempi.
-Yritä aina että jokainen levy olisi tehty samalla tavalla ja samoilla soundeilla, näin muodostuu SUN trademark-soundi. Tämä periaate kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin miksaaja-uralla että soundisi saa mahdollisimman nopeasti levitettyä
-Kännissä soittaa aina paremmin kun on rento. Enkä ole ikinä niin kännissä kun muut sanoo, ne liiottelevat ja valehtelevat, saatanan konnat. Hakkaan ne. Ihan vitusti.
-Hyvä kitaratatsi on se että soittaa mahdollisimman tasaisesti, sitä voi edesauttaa laittamalla ihan vitusti kompuraa päälle.
Kymppi.
Oon miksailemassa ton oman bändin eli LP;n tulevan pitkäsoiton esituontantodemoa. Kyllä. Nauhotettiin tos viime viikolla 7 biisiä. Tarkoitus ois nauhottaa/reenaa yhteensä noin 15, ja siitä valkata sitten 12 parhaimmat/yhteensopivat siihen levyyn.
Biisejä on varastossa kertynyt parin vuoden aikana reippaasti yli 30. Emme suinkaan nauhoita/käytä kaikkia, ellei oltais niin vammasia rokkikukkoja että julkaisi täyspitkän täynnä samaa paskaa joka vuosi ja tituleerattais itteemme mukamas tuotteliaampana kun muut. Ei saatan ei sellasta kikkelinheiluttamis-poseeraamista nevör evör. Eiei lapset ja aikuist, vaan biisiarkistosta valkataan parhaat/sopivat päältä ja työstään niitä loppuun niinkuin monet muutkin bändit tekee.
Jees mut takaisin demoihin....
Esituotantodemo on käytännössä demo koko levystä, minkä pohjalta ruvetaan työstää sitä "real deal";ia. Iteppä kuulette sitten joskus kun saadaan se valmiiksi, mutta sen voin sanoa että huhhuhuhuh, tulee tas olemaan 90° suunta tyyli-wise ja paljon paljon kehitystä. Jopa, hui kauheeta kun inhoan sitä sanaa, progeilua ja muuta yllätyksiä. Kaikki uusia biisejä tottakai. Sanat "kummitus", "painajaiset" ja "psyykkiset ongelmat" kuvastaa hyvin meininkiä tähän asti XD
No need to worry, siinä missä edellinen levy rapsutteli vittua, niin tää taas haistattelee vittua! WRAAH!
Hohhohohohohoohooooooooo 8S
Oon miksailemassa ton oman bändin eli LP;n tulevan pitkäsoiton esituontantodemoa. Kyllä. Nauhotettiin tos viime viikolla 7 biisiä. Tarkoitus ois nauhottaa/reenaa yhteensä noin 15, ja siitä valkata sitten 12 parhaimmat/yhteensopivat siihen levyyn.
Biisejä on varastossa kertynyt parin vuoden aikana reippaasti yli 30. Emme suinkaan nauhoita/käytä kaikkia, ellei oltais niin vammasia rokkikukkoja että julkaisi täyspitkän täynnä samaa paskaa joka vuosi ja tituleerattais itteemme mukamas tuotteliaampana kun muut. Ei saatan ei sellasta kikkelinheiluttamis-poseeraamista nevör evör. Eiei lapset ja aikuist, vaan biisiarkistosta valkataan parhaat/sopivat päältä ja työstään niitä loppuun niinkuin monet muutkin bändit tekee.
Jees mut takaisin demoihin....
Esituotantodemo on käytännössä demo koko levystä, minkä pohjalta ruvetaan työstää sitä "real deal";ia. Iteppä kuulette sitten joskus kun saadaan se valmiiksi, mutta sen voin sanoa että huhhuhuhuh, tulee tas olemaan 90° suunta tyyli-wise ja paljon paljon kehitystä. Jopa, hui kauheeta kun inhoan sitä sanaa, progeilua ja muuta yllätyksiä. Kaikki uusia biisejä tottakai. Sanat "kummitus", "painajaiset" ja "psyykkiset ongelmat" kuvastaa hyvin meininkiä tähän asti XD
No need to worry, siinä missä edellinen levy rapsutteli vittua, niin tää taas haistattelee vittua! WRAAH!
Hohhohohohohoohooooooooo 8S
Ikäviä pieniä asoitaTorstai 10.09.2009 23:58
Sama teema kun edellinen viesti mutta tällä kertaa ikäviä pieniä juttuja mitä aina sattuu ja tapahtuu.
Eli paskoja juttuja
-Joudut ylitöihin viimeisenä työpäivänä
-Kone jumittuu pornosaitille just kun sukulaiset tulee kylään
-Kännykässä akku loppu kun on eksynyt matkalla tapaamiseen
-Asettaa herätyskellon soimaan kl 19 illalla eikä kl 7 aamulla ja nukkuu pommiin
-Ois aikaa nukkua kunnolla, mutta on niin väsynyt ettei saa unta
-Oksennustauti ja kauhea nälkä
-Maksat laskuja ja rahat menee vahingossa väärälle tilille
-Autoa varastetaan just sinä aamuna kun oot menossa matkoille
-Reenikämppä syttyy tulee just sinä päivänä kun olet nauhottamassa ja päivää ennen tuonut kaikki kitarasi ja musavehkeet kämpille
-Löydät 20€ setelin maasta, innostuneena ajat ruokakauppaan (vihdoinkin saa ostettua ruokaa!) kun polisi pysäyttää sut ja antaa 120€ nopeussakot
-Keski-iän kriisi painaa päälle, päräytät lasten opintosäästörahat uuteen mersuun mitä osoittautui olevan varastettu auto, auto viedään pois, saat syytteet varkaudesta (kun et voit todistaa ettet tiennyt) ja vaimo ottaa avioeron ja lapsen hylkää sut koska törsäsit lasten säästötiliä paskaan.
-Kävit dokaamassa, rahaa meni helvetisti ja tili meni miinukselle, viina ei noussut päähän, kaikki vittuili, ja seuraavana päivänä on aivan karsee krapula
-Olet ainut kaveriporukasta joka ei pääse baariin sisään koska unohdit henkkarit kotiin
-Ryntäät kiirellä kouluun/töihin, ja kun tuut perille huomaat että on sunnuntai ja oisit voinut nukkua pitkään
en jaksa enempää, meen kattomaan telkkari. Tehkää ite vaikka jos ei kelpaa
Eli paskoja juttuja
-Joudut ylitöihin viimeisenä työpäivänä
-Kone jumittuu pornosaitille just kun sukulaiset tulee kylään
-Kännykässä akku loppu kun on eksynyt matkalla tapaamiseen
-Asettaa herätyskellon soimaan kl 19 illalla eikä kl 7 aamulla ja nukkuu pommiin
-Ois aikaa nukkua kunnolla, mutta on niin väsynyt ettei saa unta
-Oksennustauti ja kauhea nälkä
-Maksat laskuja ja rahat menee vahingossa väärälle tilille
-Autoa varastetaan just sinä aamuna kun oot menossa matkoille
-Reenikämppä syttyy tulee just sinä päivänä kun olet nauhottamassa ja päivää ennen tuonut kaikki kitarasi ja musavehkeet kämpille
-Löydät 20€ setelin maasta, innostuneena ajat ruokakauppaan (vihdoinkin saa ostettua ruokaa!) kun polisi pysäyttää sut ja antaa 120€ nopeussakot
-Keski-iän kriisi painaa päälle, päräytät lasten opintosäästörahat uuteen mersuun mitä osoittautui olevan varastettu auto, auto viedään pois, saat syytteet varkaudesta (kun et voit todistaa ettet tiennyt) ja vaimo ottaa avioeron ja lapsen hylkää sut koska törsäsit lasten säästötiliä paskaan.
-Kävit dokaamassa, rahaa meni helvetisti ja tili meni miinukselle, viina ei noussut päähän, kaikki vittuili, ja seuraavana päivänä on aivan karsee krapula
-Olet ainut kaveriporukasta joka ei pääse baariin sisään koska unohdit henkkarit kotiin
-Ryntäät kiirellä kouluun/töihin, ja kun tuut perille huomaat että on sunnuntai ja oisit voinut nukkua pitkään
en jaksa enempää, meen kattomaan telkkari. Tehkää ite vaikka jos ei kelpaa
Erittäin hyviä paskoja ideoitaTorstai 10.09.2009 23:09
Lista turhuuksia, tyhmiä ideoita/ajatuksia ja paradoksia mitä on nähnyt tai mitä ajatellut, fantasioinut tai tullut mieleen kun ajattelee nopealla tempolla pienen aikavälin sisällä.
-Äijä myy maksansa että sais rahaa viinaan.
-Kuuro ostaa kuullokkeet (itselleen)
-Katuspurgu haukkuu maahanmuuttajia kela/sossi-loisiksi. (olen itse nähnyt tämän tapahtuvan)
-Mikrofoniteline vasenkätisille
-Tankkaa auton täyteen ennenkuin vie autoa lunastukseen
-Lähtee baariin dokaa koska vituttaa ettei oo rahaa
-Kleptomaani hakee töitä vähittäiskauppaan
-Varastaa kirjastosta CD-levyjä ja kirjoja
-Dyslektinen palkanlaskija joka oikeastaan vaan arpoo numeroja koska ei tiedä mitä siinä lukee. Itseasiassa, täähän vois olla aika hyvä juttu myös.
-Luun näköinen erikoismikrofoni koirille, jos haluaa nauhottaa koiran ääntä.
-Loputtomia kirjoja, eli jokaisesta kirjasta puuttuu viimeinen luku, ettei tartte surra että kirja loppui, kun itse loppu jäi vähän roikkumaan kun ei tiedä mitä siin sitten kävi.
-Rahankeräys rahankeräystä varten. Että voi ostaa keräyskukkaron ja plakaatin millä sitten varsinaisesti kerää rahaa.
-Mainostilaa missä mainostetaan että voi ostaa mainostilaa juuri tästä paikasta. Mihin ne sitten mainostaa että voi ostaa mainostilaa kun mainostila on käytetty?
-Käytettyä ruokaa. Esim. kylmä bigmac ateria. Lämmintä ja väljähtynyttä kokista. Ilmaantunutta kinkkumakkaravoileipää.
-Nuottikuurojen musiikkifestari
-Eko-myymälä ugandassa, myytäis kalliita vapaan kanan kananmunia ja eettisesti hankittuja banaaneja.
-Punainen Risti -Surplus lifestyle vaatekauppa. Eli ylimääräisiä "Hockey 97" paitoja ja muuta mitä afrikkalaiset ei ole huolinut.
-Laatikko mihin voi dumpata ilmaiseksi vanhat ja kauheet vaatetusmöröt 80-luvulta, ja joku myy ne sitten kalliilla erikoiskaupassa mukamas maailmanparantajana. Ainiin, UFF on keksinyt tän konseptin jo. Kuka maksaa 50€ väljähtyneestä nahkatakista? Djeesus...
-Krapula-huvipuisto. Huvipuisto missä saa vaan halpaa rasvasta ruokaa ja laitteet kestää krapulaista, eli ei mitään vuoristoratoja tai muuta missä liikutaa eestaas hurjaa vauhtia. On erikseen "SohvaMaa"-alue missä voi maata puolsammuneena ja kattoa telkkarista huonoja teinisarjoja tai luontodokkareita. Lippuun kuuluu korjausbisse.
-Kikkelinlämmitin. Jos haluaa piehtaroida talvella ulkona.
-Sensuroiva digikamera. Kamera joka automaattisesti poistaa kuvia mitä on otettu kl 2 jälkeen yöllä viikonloppuina, sekä NASA;n kehittämä optinen "paskan kuvan" tunnistaja. Kameraan voi lataa hyvän kuvan itestään, ja jos sensorit ei täsmää hyvää kuvaan (on esim. tyhmä virne kuvassa) niin kamera ottaa pois kuvan.
-Aivoja harjotteleva auto. Auto joka menee vaan vasempaan suuntaan ja eteenpäin. Harjoittaa aivoja duuni/koulumatkalla kun joutuu keksiä uusia tapoja päästä paikasta A paikkaan B.
-Bulimialisäaine ruokiin. Aine mitä lisätään ruokaan, joka syötyeenä 10 min päästä reagoi vatsahappoihin niin vahvasti että oksentaa ruuat pois automaattisesti. Ei tartte tökkiä hammasharjalla kurkkua enää ja pelätä haavoja kun oksennut tulee itestään.
-Maskuliininen Puuhamaa missä leikkiteemoina olis aseitten ampuminen, nyrkkitappelut, dokaaminen, nussiminen ja nopeitten autojen ajo. Catch olis että vakuutusyhtye ei korva mitään.
-Elämysmatka Humppila-paikkakunnalle.
-Kovista talousrikoksista tuomittu rikollinen suorittaa lakitieteen ja/tai businesskoulun tutkinnon
-Tee-Se-Itse leikkauksia
-Psykoterapeutti jolla on tourettes-syndrooma
-"Make A Wish" foundation kuoleville aikuisille. Jokainen toive liittyis seksiin ja pornostaroihin.
Saa olla nyt siin.
-Äijä myy maksansa että sais rahaa viinaan.
-Kuuro ostaa kuullokkeet (itselleen)
-Katuspurgu haukkuu maahanmuuttajia kela/sossi-loisiksi. (olen itse nähnyt tämän tapahtuvan)
-Mikrofoniteline vasenkätisille
-Tankkaa auton täyteen ennenkuin vie autoa lunastukseen
-Lähtee baariin dokaa koska vituttaa ettei oo rahaa
-Kleptomaani hakee töitä vähittäiskauppaan
-Varastaa kirjastosta CD-levyjä ja kirjoja
-Dyslektinen palkanlaskija joka oikeastaan vaan arpoo numeroja koska ei tiedä mitä siinä lukee. Itseasiassa, täähän vois olla aika hyvä juttu myös.
-Luun näköinen erikoismikrofoni koirille, jos haluaa nauhottaa koiran ääntä.
-Loputtomia kirjoja, eli jokaisesta kirjasta puuttuu viimeinen luku, ettei tartte surra että kirja loppui, kun itse loppu jäi vähän roikkumaan kun ei tiedä mitä siin sitten kävi.
-Rahankeräys rahankeräystä varten. Että voi ostaa keräyskukkaron ja plakaatin millä sitten varsinaisesti kerää rahaa.
-Mainostilaa missä mainostetaan että voi ostaa mainostilaa juuri tästä paikasta. Mihin ne sitten mainostaa että voi ostaa mainostilaa kun mainostila on käytetty?
-Käytettyä ruokaa. Esim. kylmä bigmac ateria. Lämmintä ja väljähtynyttä kokista. Ilmaantunutta kinkkumakkaravoileipää.
-Nuottikuurojen musiikkifestari
-Eko-myymälä ugandassa, myytäis kalliita vapaan kanan kananmunia ja eettisesti hankittuja banaaneja.
-Punainen Risti -Surplus lifestyle vaatekauppa. Eli ylimääräisiä "Hockey 97" paitoja ja muuta mitä afrikkalaiset ei ole huolinut.
-Laatikko mihin voi dumpata ilmaiseksi vanhat ja kauheet vaatetusmöröt 80-luvulta, ja joku myy ne sitten kalliilla erikoiskaupassa mukamas maailmanparantajana. Ainiin, UFF on keksinyt tän konseptin jo. Kuka maksaa 50€ väljähtyneestä nahkatakista? Djeesus...
-Krapula-huvipuisto. Huvipuisto missä saa vaan halpaa rasvasta ruokaa ja laitteet kestää krapulaista, eli ei mitään vuoristoratoja tai muuta missä liikutaa eestaas hurjaa vauhtia. On erikseen "SohvaMaa"-alue missä voi maata puolsammuneena ja kattoa telkkarista huonoja teinisarjoja tai luontodokkareita. Lippuun kuuluu korjausbisse.
-Kikkelinlämmitin. Jos haluaa piehtaroida talvella ulkona.
-Sensuroiva digikamera. Kamera joka automaattisesti poistaa kuvia mitä on otettu kl 2 jälkeen yöllä viikonloppuina, sekä NASA;n kehittämä optinen "paskan kuvan" tunnistaja. Kameraan voi lataa hyvän kuvan itestään, ja jos sensorit ei täsmää hyvää kuvaan (on esim. tyhmä virne kuvassa) niin kamera ottaa pois kuvan.
-Aivoja harjotteleva auto. Auto joka menee vaan vasempaan suuntaan ja eteenpäin. Harjoittaa aivoja duuni/koulumatkalla kun joutuu keksiä uusia tapoja päästä paikasta A paikkaan B.
-Bulimialisäaine ruokiin. Aine mitä lisätään ruokaan, joka syötyeenä 10 min päästä reagoi vatsahappoihin niin vahvasti että oksentaa ruuat pois automaattisesti. Ei tartte tökkiä hammasharjalla kurkkua enää ja pelätä haavoja kun oksennut tulee itestään.
-Maskuliininen Puuhamaa missä leikkiteemoina olis aseitten ampuminen, nyrkkitappelut, dokaaminen, nussiminen ja nopeitten autojen ajo. Catch olis että vakuutusyhtye ei korva mitään.
-Elämysmatka Humppila-paikkakunnalle.
-Kovista talousrikoksista tuomittu rikollinen suorittaa lakitieteen ja/tai businesskoulun tutkinnon
-Tee-Se-Itse leikkauksia
-Psykoterapeutti jolla on tourettes-syndrooma
-"Make A Wish" foundation kuoleville aikuisille. Jokainen toive liittyis seksiin ja pornostaroihin.
Saa olla nyt siin.
« Uudemmat
-
Vanhemmat »