Moikkelis. Tietokonettelu on jäänyt minulta vime aikoina aika paljon vähemälle, jos olet vain sattunut huomaamaan. Noh, onhan se joka tapauksessa. Koneeseen tuli joitakin viikkoja sitten iso virus ja koneeseen varta vasten hankittu viruksentorjunta ei sitten ollut muka aktiivisena koko aikana. Niinpä virus pääsi tuhoamaan juuri tarpeaksi järjestelmää. Eli siis niin, etten enää päässyt nettin. Jej.
Lainassa on nyt sitten Tiian iPad, joka on ihanaihanaihana laite ja näemmä kirjoittaminenkin yllättävän helppoa. Jej sillekin.
Kun loma vihdoin tuli, viikonloppu on meni sitten aivan hirveässä tohinassa ja menossa. Yksin asuessa oppii arvostamaan rauhaa. Varsinkin, kun sitä ei näemmä osata arvostaa missään kodinpalasistani, joissa tähän asti olen vieraillut. Sitä stressaantuu ihan kaikkien muidenkin puolesta.
En tiedä, muistaako kukaan, että tosiaan syksyllä aloitin opiskeluni vaatetuksessa. Ihan hyvin on mennyt, mutta valehtelisin, jos väittäisin, että kaikki on mennyt ihan nappiin. Sen toivomani kiitettävän oppiluuden sijasta olen vahvasi vain hyvä. Toisaalta ope vihjaisi, että voisin olla myös kiitettävän oppilas, mutta nyt en ole. Siihen on kyllä vaikuttanut muukin kuin vain se, että olisin ollut laiska. Se musta pilvi, jota von käynyt vierailemassa aina välillä ja toisaalta aika usein ja vienyt salaa hulluuteenkin asti. Ja jälleen vuosi edellisten jälkeen todistan kaamosmasennuksen olemassaoloa. Liikaa ajatteleminen on pahin riivaajistani.
Pystyn parempaan. Ettäs tiedätte.