IRC-Galleria

Eräänä päivänä Organisaation päämajassa päätettiin korvata Demyx ja Axel uusilla tulokkailla. Säästelläkseen vaivaa, heidät korvattiinkin vain yhdellä jäsenellä, Dexelillä, josta tuli uusi numero VIII&IX. Kun muut olivat tulleet hulluksi shamburiinien soittamisesta ja porkkanan värisistä hiuksista hänet kuitenkin poistettiin, koska ei ollut oikeastaan kelvollinen mihinkään tehtävään ja oli muutenkin täysin hullu.


LOL. Naurakaa mun piirtämälle kuvalle. Muokkasin siis tohon org. takkiin naaman ja shamburiinit Paintilla. Suorilla ja pyöreillä viivoilla. Keksin jostain ihan kummasta tämän Dexelin yrittäessäni nukahtaa.

Kolmena päivänä peräkkäin olen nyt nähnyt kolme erittäin outoa unta. ...Tai ainakin omasta mielestäni ne ovat outoja. Ehkä ne ovatkin normaaleja, enkä ole vain nähnyt aiemmin elämässäni normaaleja unia näin usein. O_O Kylläpäs meni monimutkaiseksi. Mutta sellainenhan minä olen. Outo kaikin puolin. Ja jokainen niistä oli aika iso klisée.

Uni numero 1.

Aion esiintyä Särkänniemessä ja aion laulaa. Aluksi luultiin, että konsertti on jossain eläintarhan puolella, mutta sitten se olikin siinä isolla lavalla. Esitin jotain jo suosittuja lauluja. Ja mulla oli fanejakin. :DD ISO klisée.


Uni numero 2.

Olen jossain Turussa ilmeisesti. Kokonaista viisi miestä on rakastunut juuri minuun. Ja arvatkaa ketkä näistä viidestä kolme on? Visual Gayn pojat. Se oli niin outoa. Miten ne tyypit uneeni joutuivat? Lopussa päädyn Jukion kanssa kimppaan ja lausun Kissojen Valtakunnan Harun sanat leffan lopusta... Kaiken lisäksi Jukio ei edes ole henk.koht. näkökulmastani VG-duudeista se viehättävin. Sori Jukio xD

Uni numero 3.

Maailman loppu on tekemässä tuloaan. Ja vain minä tiedän/uskon sen. Muutama päivä aikaa päästää itsensä pahuudesta ennen The Tuomiopäivää. Kaikki tapahtuu Tampereen keskustassa. Paikalle ehtii iskeä paha hiekkamyrksy, joka aika kummallisella tavalla pystyy myös tuhoamaan rakennuksia. Pelastan ihmisiä myrskyltä. Sitten Leninin, Hitlerin ja Saddam Husseinin risteytys on ilmestynyt takaisin maan päälle ja se saarnaa jonkun talon edessä puhujapöntöstä kansalle, joka on aivan riemuissaan. Minä yllytän kapinan ja eräänlaisena sankarittarena yritän saada ihmiset tajuamaan, että pahuus yrittää saada niitä puolelleen ennen viimeistä hetkeä... Okei tämä uni kuullosti aika sekavalta ja oudolta, enemmän sitä peruskamaa mitä unissani joskus olen nähnyt muutamia vuosia sitten.

Kaiken kaikkiaan siis todella outoja unia. Repeilen vieläkin tuolle kakkos unelle. Se oli vaan jotenkin niin naurettava.

Tänään, tai jo oikeastaan viime lauantaina, alkoi vihdoin hiihtoloma - ja arvatkaa missä minä sen joudun viettämään? Mökillä, keskellä korpea. Siskojen ja isovanhempien kanssa. Voih, tätä kidutusta. On sentään koira mukana pitämässä seuraa. Ja läppäri + PS2 ja kasa DVD-elokuvia. :3

Onneksi sain ostettua tänä aamuna kankaat siskoni Purin-cossiin ja omaani, Guilty Gearin Maylle. Asut aion valmistaa ensi Tampere Kupliiseen, josta toivottavasti tulee yhtä mukava kuin viimekin vuoden tapahtumasta. Alunperin suunnittelin, että olisin tehnyt Kyborgi 009:stä hahmoni, mutta sen nyt sitten jäi.

Viime aikoina olen saanut hyviä cossi-ideoita, joista yllättävästi aika moni on ei-crossplay-hahmoja. Toisaalta taas näyttäisi siltä, että loppujen lopuksi kaikista cosseistani puolet on crossplayta, puolet ihan perus- tytteleitä/naisia. Dissaan suurinta osaa bongauksistani, koska niissä olen nähnyt vasta ulkokuoren, enkä vielä tiedä sarjasta/pelistä paljoa mitään.

Aiemmin maninitsemani May on puoliksi tällainen valinta. Muistaakseni vuonna 2007 näin kyseisen hahmon ensimmäistä kertaa tietämättä tietenkään siitä hölkäsen pöläystä. Katsoin vain, että "Wow, siinäpä bimbo merirosvotyttö", sittemmin olen pelannut pelejä, joissa May on vain kaksi kertaa, toisen kerran näistä itse Japanissa.

Guilty Gear -peleistä puhuttaessa, tänään näin varmasti kärkijoukkoon haluan-cossata-listalleni joutuvan hahmon: Valentinen Guilty Gear 2: Ouverturesta. Ja tämä hahmo pelkästään ulkonäkönsä puolesta. Peliä en valitettavasti koskaan saa hankittua, ja vaikka hankkisinkin, en saa sitä pelattua, koska en omista xbox360:tä. TT__TT Iso kyynel.

Kingdom Hearts II: Roxaksen salaisuus
Varoitus: Poikien välistä pussailua.



"Kuoleeeeeh!"
"Ei, en anna sen tapahtua. Tarvitset minua vielä, myönnä se".
Roxas juoksi Axelia kohti ja iski kaikin voimin, muttei osunut. Hän pysäytti vauhdin ja jäi vetämään henkeä.
"Eikö kunto kestä, avainpoju? Vai etkö kestä sitä kuinka KUUUma minä olen?"
"Anna se takaisin!"
"Mikä?"
"Anna... paketti.... takaisin!"
"Ai tämäkö, joka on sydämen muotoinen? Hmp. Ehkä pitää selvittä ensin onko sisältö turvallista", Axel sanoi hyvin ivalliseen sävyyn samalla yrittäen ikäänkuin läpivalaista pakettia aurinkoa vasten.
"Älä tee sitä, tai se on sinun erittäin viimeinen tekosi! En kaihda keinoja, jos teet sen! Lupaan, että kuolet!"

Se oli kuitenkin liian myöhäistä. Axel repäisi lahjapaperin paketin päältä.
"Noh, noh, noh. Mitäs täältä löytyy?" Hänen ilmeensä muuttui pian vinosta ällöttyneeksi.
"Öää. Mitä tämä... mönjä on?", Axel sanoi samalla kastaen kaksi sormeaan ruskean keltaiseen aineeseen ja jätti sormensa valumaan sitä paketin päälle. "Onko tämä sitä ainetta, jota Marluxia laittaa aina kasvoihin?", hän kysyi piirtäen kasvoihinsa kissan viikset. Hän vilkaisi paperin alta paljastunutta pakettia: Hyvän Kummitädin Hemmottelusuklaa - Anna ihastuksesi maistaa tätä ja hän paljastaa todelliset tunteensa. Makuna Paopu-hedelmä. "Uu~. Onko pikku-Roksupoksulla salainen ihastus?"

"Aaaaargh! Roxas juoksi niin lujaa kuin pystyi Axelia kohti Keyblade ojossa. Hän osui. Axel lensi pari metriä taakse päin ja Roxas löi häntä niin raivoisasti kuin suinkin pystyi. Uudestaan ja uudestaan. Hän ei uskonut tätä. Sen ei ollu tarkoitus paljastua! Jälleen isku. Roxas ei enää jaksanut vaan vajosi polvilleen. Hän itki. Axel ei liikkunut.

"Mitä olen mennyt tekemään?" Hän katsoi täriseviä käsiään ja Axelia, jonka suunpielestä valui verta. "Mitä olen mennyt tekemään?" Roxas kipusi Axelin päälle ja itki tämän rintaa vasten. "En tarkoittanut sitä mitä tein. Rak-rakastan sinua... Rakastan sinua". Hän itki ja ulvoi yhä vuolaammin. Tuli hiljaisuus ja hän katsoi Axelin kasvoja. Hiukset, joita hän ei koskaan silittänyt, posket joita hän ei ollut koskaan rutistanut ja huulet, joita hän ei ollut koskaan suudellut. Hän ojentui eteen päin ja suuteli Axelia. Yhtäkkiä hän tunsi jotain muutakin kuin oman kielensä liikkuvan. Nahkaan verhotut kädet puristuivat hänen ympärilleen.

"Mitä ihm-?!"
"Luuletko, että kuolen noin pienestä, vauva?"
Roxas oli täysin sanaton.
"Mutta että oikein rakastat minua? Sitä en osannut sentään arvata".
Roxas painoi päänsä alas häpeästä ja punastui.
Axel kastoi sormensa jälleen ruskeaan mömmöön. "Tähän sinä halusit? Että minä maistaisin tuota suklaata?" Ennen kuin suklaiset sormet koskettivat hänen huuliaan, hän käänsi kurssin suoraan Roxasta kohti ja pyyhki suklaan Roxasin nenään. Hän sanoi vain: "Noin. Minäkin rakastan sinua", käänsi Roxaksen alleen ja suuteli tätä.




//Olkaatte hyvä: Kyseessä on elämäni toinen ficci jonka olen saanut valmiiksi. Kommentoikaa siis ihmeessä, haluan kuulla mielipiteitänne. Made with love.

Juu, juuri sain melkein Lulun hameen helmaan maalattua ne koristekuviot valmiiksi miktkä sillä on. Pitää vielä tussata ne. Ja sitten hihojen kimppuun! ...mutta laiskottaa. Ei voi mitään! Pakko on pakko!

Tällä hetkellä istun Messukylän kirjaston tietokoneella, koska pääsin jo yhdeltä ja menen P-Edolle auttamaan vielä kerran sen Sora-asun kanssa.

Voipaperia pitäisi ostaa vielä viimeisenä cossia varten, josta puuttuu ne prkleen koristehelmat, jotka ovat JUURI TIETYNLAISET. Tavallista pitsiä en suostu laittamaan. Se olisi supa-fail. Tosiaan en ole niitä edes aloittanut, koska edelliset kokeilut menivät totaalisesti pieleen.

Kirjoitan tähän listan, mitä asusta vielä puuttuu suoraan muistikirjastani:


SOTASUUNNITELMA nro 2. KESKIVIIKKO.

Tekemättömien lista KAIKKI:

-koristereunukset
-kynsien lakkaaminen VÄHINTÄÄN KAHDESTI
-lettien maalaaminen
-lettejen helmet&maalaaminen
-vyön soljet
-...ja niiden maalaaminen
-...ja liimaaminen
-loput vyöt
-vyöhame
-...ja niiden yhdistäminen
-hameen pyöreä aukko takana
-turkin viimeisteleminen
-Mooglen tikit&tikun maalaaminen




AIKAA 3 PÄIVÄÄ

-OSTA VOIPAPERI



Loppuun vain totean että perkele.

Final Fantasy X Luluseni on erittäin hyvässä vauhdissa. Hiuskorut, on. Peruukki, melkein. Hame ja hihat, koristereunuksia vaille, on. Korut, on. Turkis, melkein. Moogle, viimeistelyä vaille, on. Vyöhame on edelleen aikalailla vaiheessa. Ajattelin niitata ne kiinni siihen kankaaseen. Kun vain löytäisi jostain tarpeeki ison niittarin.

Eniten halusin ihkuttaa tällä hetkellä tekeillä olevaa korsettiani! Helppoa kuin mikä! Eikä mitään hajua miksi, mutta hyvin se sujuu. n_n

Huonoimmalta näyttäisi aiemmin maninitsemani hihojen ja hameen koristereunukset, jotka loppujenlopuksi toteutan maalaamalla akryyliväreillä. Ja mikää tussi ei kestä niissä yhtä kuviota kauempaa X_x'' Ärsyttävää. Kumpa ne onnistuisivat hyvin, kumpa!

Moogleseni sain melkipä valmiiksi Lulu cossiani varten ja menin tylsyyttäni sitä vähän muokkailemaan. Ja se istuu ompelukoneen päällä.

Eilen siskoni kanssa ravattiin kaupoissa ostamassa tarvikkeita meidän cosseja varten Traconiin. Päätettiinpä sitten läpäistä Tampereen juna-aseman kautta, koska se oli nopeampaa (ja lämpimämpää). Päätin että mennään siitä toisesta ovesta, josta ei ole päässyt kulkeen pitkään aikaan remontin takia, mutta se oli avattu taas läpikulkua varten.

No me sitten astuttiin siitä ovesta sisään ja oli kauhee ryysis. Paljon ihmisiä samaan aikaan juoksi siitä sinne sun tänne. Ja siinä oli mies. Vanhahko, ehkä hiukan venäläisen näköinen mies, jolla oli vähän harmaata partaa, musta palttoo ja saman värinen karvalakki päässään. Se seisoi siinä ihan paikallaan, täysin liikkumatta tuijottaen ovelle päin, mutta pelottavinta oli että se ei tuijottanut mihinkään. Ensin ajattelin että se tyyppi oli kuollut seisaalleen, saanu jonkun kohtauksen tai jotain. Miehen katse oli oikeesti yhtä tyhjä kun kuolleella. Kukaan elävä henkilö ei ikinä pystyis siihen. Usko se. Jos olisit nähnyt saman kuin minä... O_O Hetken päästä juolahti mieleen sellanen ajatus, että se tyyppi oli aave.

Astelimme käytävää eteen päin, enkä uskaltanut katsoa taakseni, koska pelkäsin, että miestä ei enää olisi siinä paikalla. Kysyin hetken päästä siskoltani, oliko hän huomannut samaa miestä kuin minä. Ei ollut. Se mies olisi kiinnittänyt kenen tahansa huomion, niin outo ilmestys oli. Siksi epäilykseni vahvenivat. Ja uskon todellakin nähneeni aaveen...

Tuli tänään jossain vaiheessa seikkailtua Kirsikankukkaconin videoihin ja sitä kautta klikkailin itseni Tampere Kuplii -videoihin, joissa itse "sattumalta" olin. Tosi iso ikävääääh.... :'( Tampere Kuplii tule pian takaisin! Se oli ehdottomasti yksi parhaista animu/mango -tapahtumista missä oon ikuna ollut.

Sen lisäksi että oli ikävä itse tapahtumaa, niin sitten tuli katseltua, kuinka TÄYDELLINEN KELI niinä kahtena päivänä oli. Ja mulla on nyt kaamosmasennus. Sekin sai kaipaamaan takaisin...

Tuli niin ikävä, että jopa keksin mitä aion ensi vuonna siellä cossata, nimittäin Kyporgi 009:stä jotain hahmoa, mutta en oikeen osaa päättää niiden kolmen väliltä, jotka mulla on päävaihtoehtoina. Luultavasti päädyn Joeen.

Nyyh. Bubbling Tampere, soon come back! Miss you so much... :'((((