IRC-Galleria

Rakkaat ystävät. Suositelkaa minulle animea. Olen pahasti puutteessa. Rajoitteina: ei Narutoa tai Hetaliaa, ei tavallista koulupukutyttödraamaa, eikä ylenpalttista shoujoa. Ei myöskään mitään yli 100 jaksoista sarjaa. Fantasia elementit ovat kivoja.

Arigatou gozaimashita.

...tällä kertaa suomeksi!

http://tree-of-the-dead.blogspot.com/2010/07/tracon-v-merirosvolipun-alla.html

Kyseessä on siis Tracon V raportti piraatin silmin.

BUHAHAHAAA. Pitäisi olla siivoamassa, eikä koneella, mutta tilaisuudesta täytyy ottaa kaikki irti.

Nyt on keskiviikko. 415 kävijää tähän mennessä. Taitaa mennä puoli tuhatta rikki vielä parin päivän aikana. Huhhuh.

Pitäisi varmaan vähän jaksaa muokata noita PotC-kuvia Picasa 3:lla.... Ja laittaa sitten uudestaan Galleriaan ja Pumpkin Patch -blogiini. En ole nyt sinne oikein jaksanut kirjoitella. Traconista toipuminen vie paljon energiaa. Tosiaan. Rintani näyttävät raadelluilta. Jesaribindeille tulen tästä lähtien sanomaan ei.

Pääsyy siihen, miksi halusin tehdä tämä merkinnän......... Tekisi pirusti mieli meikata Sparrow -meikit ja ottaa kuvia. Mutta on kaksi muttaa: Iholiima loppui ja mustia piilareita ei tosiaan ole. Olin sinisilmäinen Sparrow Traconissa vain ja ainoastaan tämän takia. Ja piilarit olivat hallussani conaamuun asti, kunnes heitin ne pois. Miksi? Koska NE OLIVAT MUUTTUNEET KIRKKAAN SINISIKSI. Siis juu. Mitä ihmettä? Ilmeisesti kemiallinen reaktio. Pidin kyllä niistä mielestäni tavallista tarkemmin huolta.

Teidän iloksenne kuva, jolle nauran räkäisesti. Ilme on jotain... Noh, tässäpä sen näette:

Tässä vielä tämä maaginen puuttuva osa.

Tosiaan. Tracon tuli ja meni. Puff.

Kiitos kaikista kivoista kehuista ja kova äänisistä kommenteista. Puku siis oli varmaan miellyttävä.... teille. Noh, paljon jäi hiottavaa ja pitkästä aikaa jopa yksityiskohtia pari peruukista jouduin jättämään pois. Koko cossista korjailuun menee........... Hetkonen. Kaikki! Kokonaan uudestaan valmistan huivin, liivin, shaalin ja housut. Katsoo sitten mitä muuta tulee korjattua. Perusteina huivin kuvion maalausjälki, liivin väärät materiaalit ja housujen sävy ja vyötärön pituus. Shaali myös..... Se olikin sitten se huonoin osa pukua. Seuraavalle kerralle tulee myös ne mustat piilarit. Omani tekivät tenän: Ne olivat muuttuneet voimakkaan sinisiksi!! Ihan hyvin olin ne kyllä hoitanut... Noh, mitä nyt jäädä märehtimään, mukavaa oli!

Vaikka olenkin melko vakuuttunut siitä, että tiedän, mikä kaikki puvussani on pielessä, voin ottaa kritiikkiä tähän blogimerkintään.

Odotan jokseenkin innolla nähdä videota cosplaydeitistä --varsinkin ensimmäisestä kierroksesta--, ja jos joku ehti napata videolle Jack Sparrowta tanssimassa aerobiccia. Kuvia ja muitakin videoita toki olisi kiva saada omaan talteen. o/

Sen syvällisemmittä puheitta, kiitän vielä kerran. Toisenlaista paasausta tässä

Captain Jack Sparrow TO DO:

Näyttää jo vähän paremmalta?

[ ] peruukki
[X] partaletit
[X] partahelmet
[/] huivi
[\] helmirimpsu 1
[\] helmirimpsu 2
[ ] helmirimpsu 3
[ ] kolikot
[X] paita
[ ] liivi
[/] napit
[X] housut
[X] shaali
[ ] vyö 1
[ ] vyö 2
[ ] vyö 3
[ ] miekan tuppi
[X] miekka
[X] solki 1
[\] solki 2
[\] solki 3
[X] saappaat
[X] kompassi
[X] piilukkopistooli
[\] merenneito koru
[X] kananjalka
[X] sormus 1
[\] sormus 2
[\] sormus 3
[\] sormus 4
[X] ranneke 1
[X] ranneke 2

[\ ] aloitettu [X] valmis

Kengät, melkein valmiit. Housut, melkein valmiit. Paita melkein valmis. Kompassi valmis. Turkit, valmiit. Shaali, valmis. Rannekkeet, valmiit. Peukalonsormus, valmis.

Lähelle valmiita: miekka, pistooli, soljet, kananjalka, merenneito charm, loput sormukset

Kaukana valmiista: helmirimpsut

Ei edes aloitettuna: Käärmeen selkänikama, vyöt, miekkakotelo, peruukki, päähuivi, liivi, pitsiranneke, partaletit helmineen, joitakin muita helmiä, kolikot

Kuullostaako pahalta? Haluan tietää. Minä en nimittäin osaa sanoa.

AAAAAAAAAAAA. PANIIKKI! Miksi vitsissä näitä yksityiskohtia pitää olla näin paljon? Miksi?

Ja nyt tällaisen Gallerian capslockraiskauksen jälkeen voisin puhua jotain järkevääkin. Olen nimittäin huomannut kehittyneeni. Siis oikeasti. Ja olen myös ymmärtänyt itsestäni ja taidostani sen, että jos pelkään epäonnistumista ja työn aloittamista, (mitä teen todella usein) homma loppupeleissä kusee todella pahasti. Koska kun pelkään, samalla kun esimerkiksi leikkaan kankaita, mietin aivan liikaa ja siksi joku asia varmasti menee pieleen. Jackin housujen ja paidan kohdalla päätin vain hengähtää syvään, uskoa onnistumiseen ja leikata kankaat ja ommella. Ja niin kävi, että niistä tuli mielestäni ehkä paraslaatuisinta kamaa, mitä ole tähän asti saanut koskaan aikaiseksi ompelujäljeltäni ja istuvuudelta. Sama koski saappaita. Tämä tekniikka siis toimi minun kohdallani. Jos ei pelkää epäonnistumista, niin on ehkä vähemmän hävittävää? Ei saa ajatella liikaa kaikkea.

Hetki, jona tajusin todella vihdoin oppineeni ompelemaan, oli varsin koskettava. Jes! Tähän olen koko 3-4-vuotisen cossausurakkani aikana tähdännyt. Tai siis, onhan tässä vielä paljon edettevää ja kehityttävää tietenkin, mutta se todisti minulle, etten ole luuseri ja täysin toivoton tapaus. Minusta jotenkin myös tuntuu, että tasoni on ollut tavallisen alhaista nimen omaan siksi, että en ole oikein uskonut itseeni. Parhaalta näyttävimmät tekemäni asiat olen tehnyt vielä kyseisen cossin alkuhuumassa, kun ajattelen, että tästä tulee täydellinen ja paras cossi laatuaan. Silloin minulla on vielä yleensä aikaa, uskoa, eikä paniikkia. Aika paljon on siis kiinni psyykkaamisesta. Toinen asia on aika. Tietenkin.

Kukaan ei oikeasti taida tietää, että minä olen perfektionisti. Ei minulle oikeasti kelpaa mikään, mitä saan aikaiseksi. Tiedän, mitä täydellisyys olisi. Mutta jotta en lopulta alemmuskomplekseissani tee ompeluitsemurhaa, tyydyn ajan ja rahan tuottamaan jälkeen aivan liian usein. Aika (jälleen). Raha. Pukuja tehdessä törmää ehkä tsiljoonaan uuteen asiaan, joita ei ole tehnyt koskaan aikasemmin. Ainakaan sillä tekniikalla, kuin on juuri sitä toteuttamassa. Minun pukuihini jää aina ensimmäisen yrityksen takainen jälki, koska en yleensä ehdi korjaamaan tekemiäni virheitä. Harvoin puran tikin, joka ei miellytä minua. Tästä syystä joku saisi nujalla takoa tapin päähäni, koska useimmiten kuitenkin syypäänä tähän on liialliset paineet ja paniikki ajanloppumisesta. Toisaalta myös raaka-aineet ovat jo lopputässä vaiheessa, sillä resurssini riittävät yleensä vain siihen määrään materiaaleja, kuin puku vetää. Toisinaan saan maagisen toisen mahdollisuuden tehdä koko homman uudestaan, ja kas vain: Lopputulos on paljon lähempänä haluttua. En edes usein tee lakanakankaasta testiversioita vaatteilleni, ellei kyseessä ole jotain todella haastavaa. Kyllähän minä siitä lakanakangasversiosta usein haaveilenkin.

Mitkä ovat siis raaka-aineet hyvän puvun tekemiseen? Usko, aika, raha ja itsepintaisuus.

1.oletko ystäväni?
2.olenko kiva?
3.pitäisitkö minua kädestä kiinni?
4.halaisitko minua?
5.antaisitko pusun?
6.suostuisitko jos pyytäisin sinua yhteen?
7.oltaisiinko sylikkäin vai käsikkäin?
8.satuttaisitko minua?
9.lisäätkö tämän nyt päiväkirjaasi että voin tulla kostamaan?

Kuva peruukista.

Fialle testikuva korusta. En ole tehnyt itse! Ostettu Sveitsistä.

Sneak-peak saappaistani. Ja ne eivät missään nimessä ole kuumat, ei. >D

Ihana tunne. Peruukki tuli kunnolla ajoissa. Ja se on parempi kuin uskalsin odottaa. Maksoin siitä nimittäin vain 11e. Kanelonia on. Tästä sitten modaamaan Jackille peruukkia. Kuitu oli onneksi tummempaa, kuin kuvissa. Ehkä aavistuksen verran liikaa kastanjanruskeaa seassa, mutta muuten oikein hyvä. <3 Rakastan laatuperuukkeja. Silloin kun niitä saan. Tähän muuten tulee rastat huovuuttamalla. Kaikki on nyt kiinni äidistä, jonka pitäisi hankkia minulle huovutusvillat ja värjäysaineet. Helpottunut olo.