IRC-Galleria

Olen ollut jonkin verran hiljaisena. Se johtunee osittain siitä, että olen ollut toki erittäin, erittäin kiireinen mutta myös siitä, että se on vaimentanut sielunelämäni säästöliekille. Ei mitään puhuttavaa.

Viikon aikana olen käynyt kolmissa Halloween pippaloissa kaiken muun tohinan keskellä. Tämä toki tarkoitti sitä, että ompelin itselleni myös puvun. Todisteena siitä ainoastaan seuraava kuva:



Absolutistina sain naureskella, kun humalaiset ihmiset löysivät pöydälle jätetyn teesetin ja yrittivät kaataa nestettä kurkkuihinsa. Olin näppäränä tehnyt nesteestä pelkän silmänlumeen, eli olin pudottanut kuppiin läpinäkyvän tuoresjuustorasian kannen, josta olin leikellyt reunoja pois ja sitten valutin pinnalle pienen pullon tekoverta, joka kuivui sen pinnalle. Lopputulos oli yllättävän aidon näköinen. Tämän kanssa oli siis ihan turvallista bailata sotkematta ympärillä olevia ihmisiä splatterityylillä tekovereen (vaikka Halloweenit olivatkin).

Viimeinenkin puku on vihdoin (eilen) luovutettu oopperalle ja huomenna onkin sitten jo ensi-ilta. Pyörittelen edelleen hieman silmiäni sille, miten paljon enemmän minulle tuli tästä _pari_projektista vastuuta kuin oltiin suunniteltu. En muuten valittaisi, mutta jos tiedätte, miten kiireiseksi yleensäkin saan elämäni, kun haluan jotain, ryhmätyöskentelyn osittaisesta toimimattomuudesta tuli jossain välissä pieni rasite.

Huomiseksi pitäisi sitten keksiä äkkiäseltään jotain päälle pantavaa. Onneksi on pikkumusta, mutta se on omasta mielestäni liian lyhyt kirkkoon. Täytyy varmaan alkaa vähän luovaksi tämän yhdistelyn kanssa.

Kaiken kukkuraksi ohjaaja ehdotti ohimennen, että tulisin esityksen lopuksi käymään edessä kiitoksissa. Hui. Aikamoinen kunnia.

Nyt sitten parissa viikossa pitäisi vääntyä CosplayGaala-projekti, ja osaatte varmaan arvata, miten koko jutun tekemiselle jäävä aikaväli ahdistaa. Vaikka tänään oli ensimmäinen kunnollinen vapaapäiväni kuukausiin, olen vaivautunut vain siivoamaan tätä järkyttävää sotkua huoneestani ja kastellut yhden kankaan sen tulevaa sunnuntaista maalailusessiota varten. (Mitä olivatkaan Lulun jälkeiset "ei enää ikinä neliömäärien maalaamista" -lupailut?)

Lähden ihan tästä pian kaupan kautta kenraaleihin räpsimään kuvia portfoliota varten. Teen myöskin yli puolen vuoden tauon jälkeen isänpäivävierahille juustokakkua. Joten siksi kauppa. Kiire, itse asiassa. Hipsinpäs tästä pukemaan..... ;)

Lähdin pitkän aikavälin tuskailun jälkeen muotoilemaan, ja siitä tuli jotain tällaista. Ensimmäisessä vaiheessa siis tämä figuuri/proppi/patsas vasta. Yksityiskohdat, hiomiset ja maalit vielä lisäämättä. Ja kyllähän nyt herra toukka piipunkin tarvitsee! :D

Olen itse asiassa tyytyväinen.

"Mäkin haluun~~~~"

Eksyin väärille sivuille taas välillä. Onko oikeasti paha haaveilla burleskiesiintymisestä harrastuksena?

(Mistä taas tuli mieleen, että jos en löydä oikeita asiakkaita päättötyölleni, se voisin olla myöskin minä. Gasp!)


Tekisiköhän tämä tuo hyvää itsetunnolle? Kunhan mietin ääneen.

Huhhuh, mikä viikko takana (ja toinen edessä)!

Pikkuhiljaa pääsen varmaan siirtymään cossin äärelle. Tälle viikolle edelleen jää tiettyjä asiakastyöjuttuja. Jaksan ajatella koko juttua kunnolla vasta taas huomenna.

Kävin kirppareilla ja katsokaa nyt, mikä kaunokainen sieltä löytyi!



Ne ovat nahkakannet, joiden sisään voi livauttaa esimerkiksi muistikirjan. Tämä on niiiiin hyvä proppi sinne Potter-larppiin, joka on tulossa tuossa keväällä. I'm gonna be Neville Longbottom... At last. : D (Mitä enemmän muistelen ja tutkin hahmoa, sitä enemmän löydän meistä yhteistä)

Ostin kanssa aika kivat kenkulit vitosella Radiokirppikseltä ja pelkäsin, että joudun tuhoamaan ne cossia varten. Mutta ei hätää, muistin melko väärin, miltä niiden tulisi näyttää, joten hankinkin erikseen kengät sitä varten toistamiseen. Eli saan nämä toiset käyttöön. Jesh.


Hiukan huolestuttaa ehkä tämä huoneeni kunto tällä hetkellä. :s Koitin järjestää kaappia, mutta se räjähti käsiin.


P.s. Hampaita kolottaa. Toivottavasti ei ole reikä.

Olen mahdollisimman tylsä ja listaan kaikki tänään tapahtuneet awesome-jutut yhdeksi pötköksi tähän.

1. Tein tänään sovituksen oopperapuvusta ja se meni nappiin. Mitään ei tarvitse muuttaa. Edes mittanauhaa ei käytetty sovituksen aikana! Asiakas oli tyytyväinen, samoin minä.

2. Materiaalien maalaamiskokeilut menivät nappiin ja kohta kulutan yöni niitä tehdessä (koska huomenna on iltapäivällä deadline ja sitä ennen on autettava arvon pariani)

3. Kävin kaupassa ja sain kaikkea nomnomia kiduttavan nuudelinsyöntijakson jälkeen.

4. Sain vihdoin selkeän kuvan esityksestäni CosplayGaalaa varten. Kaikki tapahtui matkalla kävellessäni kotiin. Idea vastaanotettiin vain "PIM" aivoihini.

5. Luokkalaiseni ehdotteli, että voisi antaa autokyydin Gaalaan, jolloin en joutuisi kohtaamaan kammottavia ongelmia lavasteeni kanssa.

6. Pitkään kadonnut tumppuni ja sakseni löydettiin.

7. Saan USEAMPIA ilmaislippuja puvustamaani oopperan esityksiin, vaikka sinne on kuulemma tunkua ja esityksiä piti olla aluksi vain yksi (mutta niitä tulee kaksi)

8. Minuun otti yhteyttä ottokissojen myynnistä ilmeisen täydellinen ostaja/tuleva loistava omistaja.

9. Kuulin, että pääsen EHKÄ puvustamaan opiskelijoiden valokuvausprojektia Grimmin saduista mm. post-apocalyptica-teemalla.


JA KAIKKI TÄMÄ ON TAPAHTUNUT TÄNÄÄN.


Eikä tässä vielä kaikki! Näin viime yönä unta, että rikoin peilin ja kiinnostuin heti tietämään, minkälainen selitys sille löytyisi. Freudilaisittain selitys oli varsin mielenkiintoinen ja ymmärrettävä. Mutta sitten enneunena se ennustaa kuulemma äkillistä kuolemaa, kuolemaa nuoressa iässä, tapaturmaista kuolemaa. Tätä kyllä pelästyy toki taikauskoisena hiukan. Mutta sitten muistin, että kuulin tänään yhden tekstiiliosastin opiskelijan lähiomaisen kuolleen. Creepy coinsidence? Jos kuolema oli tapaturmainen (kuten peilin rikkoutuminen unessa oli), yhteensattuma on vielä jännempi.

Yhtäkkiä haluankin käyttää illan organisointiin.

Asiakastöiden deadline on torstaina. Oloni on niiden suhteen NIIN paljon parempi. Vaikka tänä iltana olisikin kyllä pitänyt painaa hommia. Kai sitten kun on käyttänyt kuusi päivää lomastaan niiden kanssa tuskaillen, voi vähän antaa levähtää. Kyllä tästä valmista tulee. Ainakin omasta puolestani.

Parini puolesta kyllä hieman jännittää. Paitsi että ainiin, lupauduin tekemään hänen vastuupuvustaan myllynkivimukaelmatappokauluksen. o.o No jaa... Eiköhän kaikki tästä selvitä................................................. Tai sitten ei. Tai sitten asiakkaat on kivoja, ja saamme venyttää asusteiden suhteen aikatauluja. Tähän tilanteeseen kaikista viimeisimpänä olisin halunnut päätyä (kai sitä huonomminkin olisi voinut mennä, mutta silti).

Tässä kohtaa onneksi voin kerrankin syyttää jotain muuta asiaa enemmän kuin itseäni. Yhteydenpidon nopeutta. Taidan projektin valmistumisen jälkeen avautua siitä, mitä tästä hommasta opin.

Äkkäsin tänään, että tällä viikolla alkaa Gaala-puvun (ja mahdollisen lavasteen) pakertaminen. Siksi tämän ensimmäisessä lauseessa todettu ajatus organisoinnista. Voisin vaikka rustailla puvun osista jonkinlaiset kuvat vihkoon, samoin lavasteen ja rekvisiitan rakenteesta.

Harmittaa, kun en ole ehtinyt sitten millään, vastoin suunnitelmiani, kirjoittelemaan mitään fiktiivisistä projekteistani (paitsi ehkä ihan vähäsen, mutten kuitenkaan tarpeeksi)... :I

Juu. Mutta lopuksi totean, että ihan oikein olla ilta ompelematta, koska kohta olisi alkanut sahanpurut valumaan korvista.

Näin aamulla niin ihanan unen, etten olisi halunnut herätä kelloni tylyyn ääneen sitten ollenkaan...

Se oli sellaisella todella oudolla tavalla söpöä. I mean, ihan niin kuin olisin tuntenut ihan eritavalla kuin minä. Jos joku tekisi, niin kuin minulle tehtiin siinä unessa, en aluksi edes tajuaisi henkilön motiiveja ja sitten pomppisin nolona pois tilanteesta.

Jos nyt mitään kukaan tajusi.

Ja se ei ollut pervoa. Se oli söpöä.

Inspaannuin kokeilemaan noita meikkejä Yõjirõta varten.... Ja sitten leikin taas GIMPillä (eli lisäsin fledan ja piilarit), koska en tuntenut itsevarmuutta lopputuloksesta.

Vähän liikaa turhautuneita tunteita tällä hetkellä.