Pyörin vain sängyssä saamatta unta. Muistot tulvivat mieleeni siitä kuinka vielä alle viikko sitten jaoimme täälläkin kultani kanssa saman pienen vuoteen kämpässäni ja muuta emme tarvinneetkaan, meillä oli kaikki mitä tarvitsimme, toisissamme. Tämä oli piilopaikkamme, pieni rakkauden pesämme jossa kietouduimme toisiimme.
En koskaan tule lakkaamaan rakastamasta ja kaipaamasta tuota naista, ketään korviketta en huoli tilalle, mieluummin sitten yksin kuin korvikkeen kanssa. Minulla on yksi häneltä saamani lahja ja sitä kannan elämäni loppuun asti, muistellen elämäni parasta aikaa, suhdetta joka perustui aitoon rakkauteen ja välittämiseen, rakastumisen tunteeseen.
Olen ollut monissa suhteissa elämäni aikana, niin lyhyemmissä kuin pidemmissäkin, ihan yhden illan suhteista paljon pitempiin, mutta usein vain jostain suhteessa olemisen halusta tai välttämättömyydestä, mutta en kokenut sellaista tulista rakastumista ennen kuin nyt.
En edes tiedä millä hän minut huumasi?
Kauniilla silmillään, lumoavalla hymyllään, tuoksullaan vai millä?
Rakastuin kuitenkin päivä päivältä vahvemmin tuohon naiseen, enkä voinut tunteilleni mitään, niitä kun ei voi padota. Hän on paitsi niin kovin erilainen niin kuitenkin myös tarpeeksi samanlainen kuin itse olen, olemmekin kuin kaksi palaa jotka sopivat yhteen. Itse olen useimmiten rauhallisempi ja harkitsevaisempi ja hän räväkämpi ja itsevarmempi. Mä ehkä hiukan tunteellisempi, hiukan haaveilevakin välillä ja hän taas pyrkii harmoniaan, tasapainoon lähes kaikessa. Yhteistä on halu saada tunteille täyttymys ja vastakaiku sekä tietynlainen maanisuus, hulluus, intohimoisuus ja pikku koheltaminenkin. Rentous, suurpiirteisyys ja suhteellisuudentaju ovat myös meitä yhdistäviä asioita, emme yleensä stressaa turhista kuten jostain pikkuasioista.
Ja vieläpä arvomaailmakin on hyvin samanlainen meillä.
Paljon siis samaa meissä.:)