IRC-Galleria

Tapasinhan mä sittenkin monia uusia tytteleitä perjantaina. Mutta mutta...
Ei nyt täysillä kolahtanut kukaan tai sitten ei ollut vieläkään sitä kuuluisaa kemiaa.
Että ei tuo perjantai nyt täysin hanurista ollut sentään. Elisa, Sylvi... ja muita en muuten muistakaan.
Olin näet suht paljon soosia nauttineessa tilassa.:D

Kajalia mä tykkään usein laittaa, mut ripsivärin laittaminen on jotenkin niin vaikeaa, tarkkaa puuhaa, että sitä harvemmin käytän. Joskus nuorena laitoin myös puuteria ja huulipunaakin, mut nykyään yleensä enää vaan kajalia. Kajali sopii mulle, mä näytän paremmalta jos mä laitan kajalia. Tietty täytyis laittaa aina ripsiväriä kajalin kanssa, mut kun se on niin tarkkaa, siinä menee hermot, iiiik. Huulipunaa en aio enää laittaa, puuteria ehkä joskus vielä käytänkin, sitä ei tällä hetkellä mulla vaan ole. Kajali, ripsiväri, puuteri ja poskipuna vois muuten olla ihan killer yhdistelmä mulla. Täytyy joskus laittaa itsensä niillä.

...koska minun tulee ymmärtää syvällisesti kuinka arvokasta rakkaus onkaan sen sitten lopultakin kohdatessani. Sen vuoksi kohtaloni on olla yksin, yksinäisyys jalostaa minun sisintäni jotta kun löydän sielunkumppanini, niin tunnen sydämessäni hänen mittaamattonan arvonsa. Voipi hyvinkin olla, että minun on tarkoitettu löytävän sielunkumppanini vasta seuraavassa elämässä.

Nyt tuo baarissa käynti tosiaan, sieltä ketään löydä. Tai no, ei ainakaan kestävää suhdetta, ei kyl muullakaan tavalla. Kai huono onneni vain estää mua löytämästä rakkautta ja huono karmani tietty myös, tein sitten aivan mitä hyvänsä. Nyt olen niin väsynyt ja kyllästynyt baarissa käymiseen, että pidän pitkällisen tauon siitä. Ja paha krapulakin iski.

Tänään en baarittele, nyt nukkumaan, karmea hedarikin iski. Ai niin, kuuntelin kahta turkulaista menomatkalla bussissa, hauskalta kuulostava murre, harvoin turun murretta Tampereella kuuleekaan.

Ei ketään löytynyt.:( Olenko mä todella niin persoonallisen näköinen että musta harvat tykkää?
Amadeukseen jonotin ensin vähän aikaa ja sitten lähdin kävelemään muualle kun jono ei vetänyt yhtään. Päädyin yhteen pubiin ja siellä en tavannut ketään jonka kanssa olisin suhteeseen alkanut.
Ihan turha reissu siis. Ostin vielä ruokaa mukaan, söin ja nyt olen valmis nukkumaan jo.

Nyt taas kaipuu herännyt, sellainen hyvin vahva tunne, sen oikean, elämänkumppanin kaipuu. Miten ihanaa olisikaan tuntea rakkautta ja saada vastarakkautta, kävellä käsikädessä kaupungillla, suudella rakastaan ja halailla. Käpertyä oman kultansa viereen illalla, uskoen ja tietäen sydämessään että juuri hän on se elämäni ihminen. Olisi joku joka välittää ja rakastaa.

Ja kai täytyis baarissakin käydä ainakin jompana kumpana päivänä, pe tai la. Luovuttaa ei vaan saa, kyllä se rakkaus vielä löytää minut, mutta täytyy hakeutua paikkoihin missä ihmisiä on paljon. Ja aloitehan täytyy aina miehen tehdä ja se jos mikä on todella stressaavaa, humalainen nainen kun saattaa möläyttää ihan mitä vaan suustaan lainkaan miettimättä. Eli kun kohteliaasti naista lähestyy, niin saattaa saada hyvin tylyn (karkeita kehotuksia ja haistatteluja) kohtelun jos ei satu naisen tyyppiä olemaan. Naiset kun lienevät yleensä niin kovin aloitekyvyttömiä, mikä on ikävä juttu. En tiedä mistä sen elämänkumppanin uskon eniten löytäväni, eikä se olekaan tärkeää mitä kautta sen löydän, kunhan vain sen kohtaan. Että elämäni ei jäisi elämättä.

Mä olen äärimmäisen herkkä ihminen luonteeltani, yksinäinen, herkkä ja tunteikas.

Kuuntelen hyvää musaa ja fiilistelen, välillä toki siemailen hieman juomaakin.
Semmosta herkkää kamaa tänä-iltana.