IRC-Galleria

Löysin Bret Easton Ellisin Lunar Parkin pokkariversiona, tietysti ostin sen ja jo bussissa aloitinkin kirjan. Seuraavaksi sitten tuonne lehtien sekaan juoksemaan.

Että Tampereelta en rakasta voi löytää ja siksi en hämmästynytkään että löysin kumppanini aivan muualta.

Siis kaikkea sitä mitä olen elokuusta asti kokenut. Sitä ennen elin kiduttavaa sinkkuelämää liian kauan, niin kauan että se oli jo murtaa kaiken tahtoni ja varastaa elinvoimani.
Pitkä, loputtomalta tuntuva yksinäisyys johti suruun ja masennukseen joka oli vaikea karkoittaa pois sisältää. Se oli kuin kasvain joka imi kaiken elinvoimani, tahtoni ja lopulta jopa haluni elää. Ne olivat elämäni vaikeimpia aikoja, mutta nyt ne ovat ohi ja saan lämpöä ja hellyyttä josta olen haaveillut, joka merkitsee minulle enemmän kuin mikään muu asia maailmassa.

Eikä tarvitse enää olla yksin, saan ihanaa hellyyttä, suudelmia ja halauksia.
Vähän mä säälinkin sinkkuja, he kun menettävät niin ihania asioita, ne ihan tärkeimmät asiat elämässä. Mielihyvin jätän hyvästit tälle kaupungille ja lähden sinne missä mua rakastetaan.

Ja sitten taas matkalle hanin luo.
Ihanaa jättää tää kaupunki ja matkata sinne missä on joku joka välittää musta.

Molemmat olivat aivan katsomisen arvoisa elokuvia, vaikkakin jälkimmäisestä pidin hienokseltaan enemmän.

Ensin Iron Man.
Marvelin sankareista Iron Man ei ole ollenkaan niitä kaikista vahvimpia, puvun voimalähdekin on rajallinen, eikä persoona Tony Stark/Iron Man ole kovinkaan mielenkiintoinen, vaan sangen kliseinen rikas, kultalusikka suussa syntynyt playboy. Iron Manin puku itsessään on pikemminkin kone, tavallaan kuin hävittäjäkone toiminnoiltaan tietenkin vain monipuolisempi ja vertaus siihen tehdään kyllä hyvin selväksi katsojalle. Se poikkeaa siis Marvelin maailman mutanteista tai muuten itsessään vahvoista, outoja voimia omaavista hahmoista. Ilman pukuaan Tony ei pystyisi mihinkään, toisin kuin useimmat muut Marvelin sankarit. Ja elokuvan lopputaistelusta tulee melkein jo Transformersit mieleen.
Helpommin Marvelin maailma lumoaakin katsojansa X-Men filmeissä, joista löytyy myös sitä filosofis-sosiologista sanomaa. Tämä kun ei ole niistä sarjakuvaan perustuvista elokuvista niitä ihan parhaita.

Rakkautta koleran aikaan
Etelä-Amerikkaan sijoittuva herkkä, intohimoa ja tunteita pursuava tarina Florentinosta joka rakastuu Ferminaan, mutta jonka osa on odottaa rakastettuaan läpi melkein koko elämänsä. Elokuvan visuaalinen ilme on paikoin jopa henkeäsalpaavan upea, etelä-amerikan uljaat maisemat vievät katsojan mennessään yli kaksituntiselle romantiikan täyteiselle matkalle. Kuin hyvä viini, niin myös tämä elokuva paranee vanhetessaan. Lopussa katsojakin odottaa malttamattomana saavatko Florentino ja Fermina lopultakin toisensa, vai erottaako heidät vieläkin jokin pahantahtoinen voima?
Tämän elokuvan katsottuaan uskoo siihen että rakkaus voi kestää läpi koko elämän, että se on ikuista. Tämä elokuva kannattaa katsella hyvin monen asian vuoksi, se on visuaalisesti kaunis elokuva, romantiikka, etelä-amerikan tunnelma ja hyvä musiikki, hyvät näyttelijäsuoritukset ja ennen kaikkea se tunne millaisen leffa jättää.
Voin suositella leffaa estoitta kaikille.

Joku päivä tällä viikolla ja lauantai tuntuis sopivalta siihen.
Eli vuokraan kaksi, tai jopa kolme leffaa ja katselen ne mutustellen samalla karkkeja.:)

Perjantaina keikalle, lauantaina (ko?) sitten se ihanan romanttinen elokuva Rakkautta koleran aikaan ja sunnuntaina ehkä vain nettipokeria ja vieläpä juoksulenkki.

Soitin justiin hanille ja puhuttiin varmaan jotain tunnin verran.
Sitä ennen kaupungilla maksoin yhden laskun, jonka jälkeen pelasin V4:ää ärrällä (ja tietty sain voitonkin), jonka jälkeen kävin videovuokraamossa, jossa harkitsin elokuvan Rakkautta koleran aikaan vuokraamista. Tunsin itseni kuitenkin väsyneeksi ja päätin siirtää sen vuokraamisen toiseen kertaan.
Se elokuva on kuitenkin must, sen katsominen vain siirtyi parilla päivällä.

Ja miten pelata sellaisia vastaan texas hold emissä.
Itselläni sellaisia aina silloin tällöin tulee vastaan ja on täytynyt opetella strategia joka yleensä toimii. Tarkoitan siis sellaisia pelaajia jotka tekevät aina isoja raiseja (nostoja) jo ennen floppia ja jatkavat sitä myös flopin jälkeen ja myös ilmeisen riippumatta korteista jotka heillä on. Voi tuntua vaikealta ja turhauttavalta pelata sellaisia vastaan, mutta itse asiassa he ovat lähes helpoimpia vastustajia joita vastaan voi tulla.

Kun tunnistaa ja profiloi vastustajan sellaiseksi niin suositeltavin strategia on pelata vain ISOILLA korteilla ja foldata aina muutoin. Tarkoitan siis ISOILLA korttipareja A+A, A+K, K+K, Q+K, Q+Q tai Q+A, koska sekopäiden peliä on vaikea, ellei mahdoton lukea niin siksi kannattaa pelata niin että on suurempi todennäköisyys voittaa ja se tarkoittaa tavallista suurempaa luottamista ISOIHIN kortteihin. Tämä siksi koska seköpääpelaajilla saattaa olla pikkupari tai jotain vastaavaa. Huomioida kannattaa myös se että sekopääpelaaja menee aina loppuun asti, siis foldaamatta korttejaan ja se jos mikä antaa mahdollisuuden hyötyä heistä suuresti kun saa itse hyvät kortit.