IRC-Galleria

Pesen vaatteita ja huomenna lähden sitten Lahden suuntaan heti kun vain kaikki vaatteet ovat kuivuneet...
Lähtö mennee jonnekin iltapäivään, toivottavasti ei ihan iltaan asti sentään.

Kaksi leffaa olis taas katselussa.
Ensinnäkin Quentin Tarantinon elokuva Hell Ride, sekä Fantastic Four: Rise of The Silver Surfer.

Ja seuraavat 3 viikkoa perjantaista lähtien läheisyyttä ja hellyyttä eräässä paikassa, kaukana Tampereelta.

Varsin rentoa vauhtia pidin.
Ja nyt sitten herkkulautasen kimppuun.
Eli lautasellani minulla on valkosipulipatonkia jonka välissä levitettä sekä emmentaljuustoa, paljon kurkkua kuten myös tomaattia ja nautin sen kaiken cokiksen kera, naminami.
Hyvää ja terveellistäkin.

Löysin Bret Easton Ellisin Lunar Parkin pokkariversiona, tietysti ostin sen ja jo bussissa aloitinkin kirjan. Seuraavaksi sitten tuonne lehtien sekaan juoksemaan.

Että Tampereelta en rakasta voi löytää ja siksi en hämmästynytkään että löysin kumppanini aivan muualta.

Siis kaikkea sitä mitä olen elokuusta asti kokenut. Sitä ennen elin kiduttavaa sinkkuelämää liian kauan, niin kauan että se oli jo murtaa kaiken tahtoni ja varastaa elinvoimani.
Pitkä, loputtomalta tuntuva yksinäisyys johti suruun ja masennukseen joka oli vaikea karkoittaa pois sisältää. Se oli kuin kasvain joka imi kaiken elinvoimani, tahtoni ja lopulta jopa haluni elää. Ne olivat elämäni vaikeimpia aikoja, mutta nyt ne ovat ohi ja saan lämpöä ja hellyyttä josta olen haaveillut, joka merkitsee minulle enemmän kuin mikään muu asia maailmassa.

Eikä tarvitse enää olla yksin, saan ihanaa hellyyttä, suudelmia ja halauksia.
Vähän mä säälinkin sinkkuja, he kun menettävät niin ihania asioita, ne ihan tärkeimmät asiat elämässä. Mielihyvin jätän hyvästit tälle kaupungille ja lähden sinne missä mua rakastetaan.

Ja sitten taas matkalle hanin luo.
Ihanaa jättää tää kaupunki ja matkata sinne missä on joku joka välittää musta.

Molemmat olivat aivan katsomisen arvoisa elokuvia, vaikkakin jälkimmäisestä pidin hienokseltaan enemmän.

Ensin Iron Man.
Marvelin sankareista Iron Man ei ole ollenkaan niitä kaikista vahvimpia, puvun voimalähdekin on rajallinen, eikä persoona Tony Stark/Iron Man ole kovinkaan mielenkiintoinen, vaan sangen kliseinen rikas, kultalusikka suussa syntynyt playboy. Iron Manin puku itsessään on pikemminkin kone, tavallaan kuin hävittäjäkone toiminnoiltaan tietenkin vain monipuolisempi ja vertaus siihen tehdään kyllä hyvin selväksi katsojalle. Se poikkeaa siis Marvelin maailman mutanteista tai muuten itsessään vahvoista, outoja voimia omaavista hahmoista. Ilman pukuaan Tony ei pystyisi mihinkään, toisin kuin useimmat muut Marvelin sankarit. Ja elokuvan lopputaistelusta tulee melkein jo Transformersit mieleen.
Helpommin Marvelin maailma lumoaakin katsojansa X-Men filmeissä, joista löytyy myös sitä filosofis-sosiologista sanomaa. Tämä kun ei ole niistä sarjakuvaan perustuvista elokuvista niitä ihan parhaita.

Rakkautta koleran aikaan
Etelä-Amerikkaan sijoittuva herkkä, intohimoa ja tunteita pursuava tarina Florentinosta joka rakastuu Ferminaan, mutta jonka osa on odottaa rakastettuaan läpi melkein koko elämänsä. Elokuvan visuaalinen ilme on paikoin jopa henkeäsalpaavan upea, etelä-amerikan uljaat maisemat vievät katsojan mennessään yli kaksituntiselle romantiikan täyteiselle matkalle. Kuin hyvä viini, niin myös tämä elokuva paranee vanhetessaan. Lopussa katsojakin odottaa malttamattomana saavatko Florentino ja Fermina lopultakin toisensa, vai erottaako heidät vieläkin jokin pahantahtoinen voima?
Tämän elokuvan katsottuaan uskoo siihen että rakkaus voi kestää läpi koko elämän, että se on ikuista. Tämä elokuva kannattaa katsella hyvin monen asian vuoksi, se on visuaalisesti kaunis elokuva, romantiikka, etelä-amerikan tunnelma ja hyvä musiikki, hyvät näyttelijäsuoritukset ja ennen kaikkea se tunne millaisen leffa jättää.
Voin suositella leffaa estoitta kaikille.