IRC-Galleria

Ihan se peruslenkki tuli vedettyä eli 15 kilsaa.
Aika painui taaskin alle 59 minuutin, eli juoksin 58.55 min.:)
Lämmintä oli +13 ja lähes tuuletonta, siis aivan ihanteellinen sää.

Elikkä semmonen 38 kilsan lenkki tuli illalla juostua.
Kova vastatuuli lenkin alussa verotti voimia sekä turhautti ja juoksinkin ekat 12 kilsaa sangen rauhallisesti. Noin neljäntoista kilsan kohdalla sitten kun eräs pyöräilijä polki ohi varsin rivakkaa vauhtia, niin päätin käyttää häntä kiriapuna vauhtileikittelyyn. Juoksin hetken hänen kanssaan samaa vauhtia ja sitten painoin ohi ja jatkoin vielä hetken kovempaa vauhtia kunnes hidastin tarkoituksella.
Positiivista oli myös se, että vielä kolmenkympin jälkeenkin oli voimia aina välillä juosta jokin pätkä kovempaa vauhtia. Minkäänlaista kipua jaloissa ei tuntunut, eikä siis ollut mitään krampin vaaraa.
Lenkki oli myös puhdistava, meditatiivinen kokemus joka puhdisti minut kaikesta liasta, negatiivisista ajatuksista ja tuntemuksista. Kestävyysjuoksussa on aina myös meditatiivinen puolensa joka on yksi tärkeä syy siihen miksi harrastan sitä.

Kävin tuossa vaateostoksilla ja siivoilen nyt asuntoani.
Alkaa jo oleen kohta valmista ja sitten kaupungille hakeen jotain hyvää syömistä, kova nälkä jo.

Ja sitten palatessani ja kääntäessäni avainta lukossa saatoin jo kuulla koiruuden matalan murinan oven takaa.:)
Tervehtimään se siis tuli heti oven avattuani ja rapsutin sitä hetken ennen suuntaamista keittiöön ansaitulle mountain dew:lle.

Eli niitä elämän suuria kysymyksiä.

Me suomalaiset olemme äärimmäisen kilpailuhenkistä ja kateellista kansaa.
Emme koskaan lakkaa kadehtimasta jotain mitä jollain toisella on, emmekä koskaan tule tyytyväisiksi tai onnellisiksi. Kärsimme ns. yhdeksänkymmenen yhdeksän taudista, haluamme aina vielä jotakin ja taudinkuvaan kuuluu että saatuamme sen emme olekaan tyytyväisiä.

Odotamme että kunhan saamme vielä sen tai sen asian tai ne opinnot suoritettua niin vasta sitten voimme alkaa elää, KOSKA NIIN MEILLE ON OPETETTU. Tämä kypsymätön ja kehittymätön kilpailunhalu koskee myös varsinkin sosiaalisia suhteita ja seksielämää. Suomalainen ei siis tule koskaan onnelliseksi, koska hän ei osaa irtautua kilpailunhalustaan joka ruokkii sen ilkeää sisarpuolta kateellisuutta. Hän ei osaa irrottautua kvantitatiivisesta ajattelusta, KOSKA MEILLE ON OPETETTU ETTÄ VAIN MÄÄRÄ ON TÄRKEIN KAIKESSA.
Mutta eihän se niin ole, voisi joku huomauttaa.
Ainakin minulle laatu on aina määrää tärkeämpi kaikessa.;)

Kypsä, henkevä ja meditatiivinen lähestyminen asioihin, sekä kilpailusta ja kateellisuudesta irrottautuminen vaatii ensin kulkemista henkisellä polulla. Meditatiivisuutta taas on monenlaista, voimme meditoida ja saavuttaa syvemmän yhteyden universumiin hyvin monella tapaa, kunhan keskitymme täysin siihen mitä teemme. Myös vuodenaikojen tuoman muutoksen empaattinen aistiminen ja metsässä kulkeminen voi auttaa meitä aistimaan universumin sykkeen, auttaa meitä pääsemään henkiseen yhteyteen gaian kanssa ja ymmärtää kuinka herkkä ja elävä olento tämä planeetta on.:)

Vedin vielä näin yöllä varsin vauhdikkaan juoksulenkin.
15 km kulki aikaan 58.31 min, joka kertoo erittäin hyvää tämänhetkisestä kunnostani.:)
Olosuhteet olivat jota kuinkin ihanteelliset, +9 astetta lämmintä ja lähes tyventä.

Eilen illalla kateltiin leffa Sam´s Lake joka oli paikoin ihan virkistävän yllätyksellinen trilleri/kauhuelokuva.:)
Annan elokuvalle arvosanan 8.5, hieman tavallista parempi kauhupätkä siis kyseessä.
Katsomisen arvoinen.

Elikkäs Clintin leffa Gran Torino vuokrattiin tuolta Makuunista.:)
Piti mennä leffateatteriin se katsomaan jo alkukesästä, mut kun jotenkin se vaan jäi; niin olihan se vuokrattava heti kun se DVD:nä ilmestyi.:)

Oon näköjään päiväkirjaankin kirjoittanut viisauksia.:DD
Alakerran naapurin oveakin kenkäisin taas pari kertaa, oli tarkoitus kustakin sen postiluukusta sisään mut se nyt jäi täl kertaa...
Ens kerralla sitten.:DD