IRC-Galleria

Noh, tällä hetkellä tuntuu siltä että ulkomaisista Blackmores Night on suorastaan yli-ihana ja sitten ainakin myös Opeth, In Flames, Volbeat, Within Temptation, The Sounds sekä Clannad olis kiva nähdä joskus.
Kotimaisista taas Sonata Arctica ja Tehosekoitin on ihan parhautta ja ne olis kiva nähdä.:)
Että semmosta.:)

Sitä eilinen kyl todella oli, kaikin tavoin.:)

Jumppabiisiksi hiukan liian nopeatempoinen, voipi luiskahtaa ulos vehje, tai sit tulee liiankin pian tuon tahdissa ja kyllähän se on paree naatiskella pitkään.;)

Mut tän kun kuuntelee niin kovaa kulkee sit kyl lenkki:

Sonata Arctica - San Sebastian (revisited)

http://www.youtube.com/watch?v=1bkSmsLWlB8

1. Stardust - Tähtisumua

2. Betty Blue

3. Englantilainen potilas

4. Tyttö sillalla

5. Pitkät kihlajaiset

6. The Fountain

7. LOTR-trilogia

8. The Dreamers

9. Vuosi nuoruudestani

10. Huviretki hirttopaikalle ja Moskiittorannikko (kaksi Peter Weirin mestariteosta joiden välillä on vaikea valita paremmuutta).

Listan ulkopuolella siis jäi valtavan paljon hyviä elokuvia, mutta jotenkin se karsinta oli tehtävä. Kriteereitä mm. se millainen vaikutus tunnetasolla elokuvalla on minuun ollut, miten hyvin ohjattu, miten visuaalisesti kaunis, millaiset näyttelijäsuoritukset, luovuus, älykkyys ja mielikuvituksellisuus tarinassa tärkeää, mutta silti täytyy onnistua säilyttämään se tietty loogisuutensa kerronnallisesti etc..

Valitsin siis elokuvia jotka suorastaan räjäyttävät tajunnan jos ne katsoo mieli avoimena, antautuu elokuvalle/tarinalle ja siis leffoja jotka saavat paikan sydämessä.:)

Listalta löytyy kolme puhtaasti ranskalaista elokuvaa ja yksi brittiläis/italialais/ranskalainen leffa. Huippuohjaajista mukana Anthony Minghella mielestäni parhaalla ja ansaitusti oscar-palkitulla elokuvallaan Englantilainen potilas, Peter Weir, Darren Aronofskyltä sitten valitsin elokuvan The Fountain Unelmien sielunmessun sijaan. Syinä siihen elokuvan visuaalinen loistokkuus joka lyö jopa Unelmien sielunmessun, sekä tarina ja sen filosofinen anti, näyttelijäsuorituksethan kummassakin aivan erinomaisia.
Jean-Pierre Jeunet on mukana elokuvallaan Pitkät kihlajaiset, joka kyllä mielestäni voittaa saman ohjaajan Amélien kirkkaasti.
The Dreamers (2003) taas on italialaisen ohjaajanero Bernardo Bertoluccin viimeisimpiä ohjauksia ja vaikutti kyllä minuun voimakkaammin kuin vaikkapa hänen oscar palkittu elokuvansa Viimeinen keisari (1987) tai Marlon Brandon tähdittämä Viimeinen tango Pariisissa (1972).
LOTR-trilogia kuuluu myös niihin kaikista parhaimpiin, hyvin uskollinen tulkinta kirjasta jota ei voi olla rakastamatta, trilogia vie mukanaan. Vuosi nuoruudestani taas usein unohdettu ja aliarvostettu elokuva ja kuuluu mielestäni kuitenkin ehdottomasti top ten elokuviin.
Tyttö sillalla taas kertoo rakkaudesta ja intohimosta, miehen ja naisen välisestä suhteesta taitavasti erilaisten visuaalisten keinojen avulla, usein symbolisesti sekä myös dialogin metaforien kautta. Ehkäpä paremmin kuin mikään muu elokuva, siksi nostin sen noinkin korkealle.

Listan kaksi ensimmäistä taas ovat elokuvia jotka jokaisen ihmisen tulisi nähdä, elokuvia joiden näkeminen voi muuttaa koko ihmisen.
Stardust on Neil Gaimanin kirjaan perustuva upea sovitus ja kirjan hengen säilyttävä täydellisen onnistunut romanttinen leffa.
Rakastan elokuvaa yli kaiken.:)
Stardust - Tähtisumua on kaunein ja ihanin elokuva jonka olen nähnyt.
Jos elokuva Stardust ei tunnu miltään, niin silloin ihmisen sydämen täytyy olla kiveä.

Betty Blue on taas elokuva joka kertoo intohimosta paremmin kuin mikään muu elokuva. Upea, elämää suurempi elokuva.:)

Listalle ei päässyt yhtään suosikkinäyttelijöideni Nicolas Cagen tai Johnny Deppin elokuvaa. Täpärästi sen ulkopuolelle jäivät mm. Kapteeni Corellin Mandoliini ja Saksikäsi Edward.

Jos mun täytyis luonnehtia itseäni, niin sanoisin että olen alati kauneutta rakastava ja etsivä herkkä sielu.
Nyt puhun siis todellisesta kauneudesta, enkä mistään pintajutuista, useimmat ihmiset vaan on niin yksinkertaisia ja karkeita että ymmärtää kauneuden käsitteenkin hirmu kapeasti ja yksinkertaisesti.

Mutta nyt puhun siis kauneudesta jona taiteilijat ja runoilijat sen ymmärtävät. Kauneudesta joka vaatii ja kutsuu ihmisen herkistymään, ikään kuin avaamaan oven ja päästämään sen sydämeensä.
En voisi elää ilman kauneutta ja siksi taide on mulle tärkeä asia elämässäni. Kun kauneus koskettaa ihmisen sisintä, se saa sydämen sykkimään ilosta ja riemusta ja se hohtaa ihanasti ympärilleen. Siksi ihmiselle on hirvittävän tärkeä kokea kauneutta ja antaa sitten sydämensä valon loistaa ympärilleen minne sitten käykin.
Taide tekee meistä parempia, jalompia ihmisiä.

Rakastan ihanaa musiikkia joka soittaa herkimpiä kieliä sydämessäni, elokuvia jotka saavat mut kyyneliin, runoja jotka herättävät tunteeni tai kirjoja joiden kansien sisään kätkeytyy viisautta.
Ilman taidetta ei voi elää, sydän ja sielu janoaa sitä ravinnokseen.

Eli Ilves-Kalpa pelissä oltiin tuolla hakametsän hallissa eilen tiistaina.
Eikä kovin paljon positiivista Ilveksen pelistä voi kyllä sanoa.
Ensimmäinen erä toki hyvää peliä ja sellaista vauhdikasta kurvailua päädystä päätyyn ja erätauolle lähdettiinkin lukemissa 1-1, vaikka kyllä Kalpalle ne parhaimmat paikat tarjoutuivat ja peli olisi saattanut olla sen eduksi 1-2.

Toisen erän alussa tapahtui sitten Ilveksen romahdus.
Kalpallakin tappiopelejä alla peliin lähdettäessä, mutta niin vain se onnistui osittain Ilveksen toisen erän jäähysuman avittamana latomaan maalin toisensa perään ja siirtymään lopulta huimaan viiden maalin johtoon. Kalpan liike oli aivan liikaa Ilvekselle, se vaihtoi maalivahtiakin toisessa erässä, mutta Korhonenkin joutui päästämään kaksi ensimmäistä laukausta taakseen, siinä vaiheessa siis Kalpalle näytti onnistuvan ihan kaikki. 1-6 tilanteessa takanamme istunut vanha pariskuntakin jo lähti ja varmaan monet muutkin. Itsekin uskoin loppupelin olevan enää pelkkä muodollisuus.
Mutta erän edetessä Ilves kiri vielä tilanteeseen 3-6, onnistuessaan maalaamaan kahdesti ylivoimalla.
Kalpan vauhti näytti hiukan hiipuvan komannessa erässä ja Ilves tuli vajaat pari minuuttia ennen loppua jo maalin päähän, siihen se kuitenkin sitten jäi. Joukkue jaksoi yrittää loppuun asti ja maalintekokin onnistui kiitettävästi, joukkueen ongelmat ovat tämänkin pelin perusteella siellä mentaalisella tasolla, osittain myös puolustuspäässä sekä maalivahtipelissä, huipputorjuntoihin eivät Pitkämäki tai Korhonenkaan juuri venyneet, lukuunottamatta ehkä Korhosen kolmannen erän paria hienoa torjuntaa.
Ilveksen otteet pelin sisällä myös ailahtelevat aivan liikaa, yksi hyvä erä ja sitten romahdus.

Auttaisiko valmentajan vaihtaminen?
Joukkue kaipaisi myös vaikkapa paria hyvää ulkomaalaispelaajaa.
Ja ennen kaikkea johtohahmoa, niin taitavaa pelaajaa joka siivittäisi esimerkillään koko joukkueen uuteen lentoon. Joukkueen itsetuntokin kun lienee järkkynyt varsinkin kotitappioista joille ei loppua näy. Näillä otteilla pleijarit jäävät haaveeksi.

Kalpalta jäivät pelin parhaina mieleen Kalle Sahlstedt ja Andersson ja Ilvekseltä Joonas Rask.
Ilves-Kalpa 5-6.
Onnittelut vaan Kalpalle hienosta voitosta.

Päätettiin myös, että seuraavaan kotipeliin mennään vasta kun Ilves saa ensin pari voittoa alle.
Tappiopelistä kun ei ole koskaan kiva palata.

Oikeinkin kiva oli käydä sulkapalloa pelaamassa tuolla Ylöjärven liikuntakeskuksessa.:)
Siis todella hyvät kentät siellä.:) Tunnin kun siellä pelasi, välillä pitkiäkin palloralleja hakaten, niin oikein hiki tuli pintaan.:)

Eli katselin leffan Drag Me To Hell. Varsin hyvin ohjattu ja kerronnaltaan vaivattomasti etenevä horror elokuva.
Tarjosi ilokseni paljon myös koomisia kohtauksia.:)

Drag Me To Hell - 9

Olen bilettänyt monissa kaupungeissa, yleensä sen vuoksi että siellä on ollut nainen. Nyt kuitenkin kävin ihan tuossa lähellä eli tampereen kaukajärven paikallisessa.
Ja ekaa kertaa. Aika hiljainen meininki kyl oli, elettiinhan toisaalta loppiaisiltaa. Tekstailin sit kaikille tuttuloille mukavassa nousuhumalassa, osa vastas ja osa taas ei. Sit vielä huoltsilta hain pizzan ja sitä täs nyt nautin. Torstaina tai perjantaina sit vaihdan varmaan taas maisemaa. Edes vähän villimpi meno sais olla, tuolla paikallisessa oli siis tosi hiljaista ja tuskin edes viikonloppuisin kyseisessä baarissa juuri mitään tapahtuu.
No, onhan siellä kuulemma sentään karaoke pe-la iltoina, vaan missäpä ei olisi...

Katsoin elokuvan Silmänkääntäjä, pääosassa Edward Norton.
Elokuva oli ajoittain hiukan puiseva ja tylsä, mutta parani loppua kohden huimasti. Näyttelijäsuoritukset myös erittäinkin hyviä.
Varsin mielenkiintoinen ja onnellinen loppu nostaa leffan pisteitä.

Silmänkääntäjä 8+