Ulkona tulee vettä kuin esterin perseestä, eikä tämä masentava kosteus rajoitukaan vain ulkoilmaan.
Päätin kaamean sään vuoksi piristää itseäni kutkuttavalla kirjalla, muutamalla perunaraksulla ja lasillisella vettä. Tepastelin hymy korvissa huoneeseeni kuin mikäkin armeijan kenraali, mutta nähtävästi ylpeydestä paisunut nenäni oli muodostunut riittävän suureksi peittämään näkökenttäni. Yhdessä hujauksessa tunsin, kuinka varpaani takertuivat johonkin kirottuun riepuun kynnyksen välittömässä läheisyydessä. Horjahdin, ja tästä oli seurauksena tapahtumasarja joka lienee verrattavissa olympiatulen juhlalliseen ojentamiseen kohti tulimaljaa. Käteni suoristui säikähdyksen aiheuttaman lihaskrampin voimasta sillä seurauksella, että lasissa vielä hetki sitten killunut puolentoista desilitran suuruinen vesimassa sinkoutui kimaltelevana kaarena kohti kirjoituspöytäni reunaa. Kuin tähdättynä tämä helmeilevä nestenoro päätyi suoraan sängyn alta pilkottavan jatkojohdon kolmeen pistorasiaan. Varmasti ainakin puolittaisen sydänhalvauksen saaneena kipitin kuin aropupu kylpyhuoneeseen hakemaan kumihanskoja, joilla irrotin tämän kosteutettuna tappavan vitkuttimen seinästä.
Vastaavien tapaturmien varalta en uskaltane sytyttää kyseiseen jatkoroikkaan kiinnitettyä pöytälamppuani enää koskaan. Luoja tietää mitä olisi tapahtunut, jos siinä voimapalikassa olisi tapahtumahetkellä ollut virtaa. No, sanotaanko, etten välttämättä olisi päässyt jakamaan tätä kokemusta kanssanne.
Tai sitten yksinkertaisesti poistan koko kapulan sisustuksestani.
Rukoillen kiitän jumalaa siitä, että ulkona vallinnut suhteellisen valoisa ilma teki pöytälampun sytyttämisen tarpeettomaksi. Amen.
...edit: Huomasin tässä sattumalta että se olikin stereoiden piuha minkä sieltä seinästä kiskoin. Voi vittu, se tarkoittaa vain sinä että tämä uitettu jatkoroikka on yhä kiinni seinässä. Jos minua ei kuulu takaisin kymmeneen minuuttiin, hälyttäkää ambulanssi.