IRC-Galleria

Keskiviikkona 18.10.2006 oli pakkauspäivä. Kamat lentelivät laukkuihin aikamoista vauhtia, ja janohan siinä tuli. Matkaporukkamme kesken sitten juotiin reissuaaton oluset, pikkuveli Pasi tosin tyytyi kuplivaan limuun. Äidin ja Tapion kanssa sitten nautiskelimme huurteista mallasjuomaa. Nukkumaan oli tarkoitus mennä aikaisin.

Torstaiaamuna 19.10.2006 herätyskello soi puoli kuuden aikoihin, aiheuttaen satunnaisia älähdyksiä aamuhämärissä. Passien läsnäolo tarkistettiin vielä monesti muiden valmistelujen lomassa, ja puoli seitsemältä taksi kurvasi pihaan. Arvattavasti matka terminaaliin taittui unisissa merkeissä.
Laivaan pääsimme ilman sen suurempia näytelmiä, ja kolme ja puolituntinen matka meni nopeaan. Vastarannalla odottava passijono sen sijaan ei - matkan aikana saimme tietoomme että Englannin kuningatar oli saapunut viralliselle vilkutteluvierailulle Tallinnaan, ja tämän takia jokaisen maihinnousevan passi syynättiin suorastaan raivostuttavan tarkasti jokaista neliömillimetriä myöten. Passijonossa vierähti kengät varpaita hiertäen reilu tunti. Kaamean koettelemuksen jälkeen otimme Tapion kanssa vapauden jäädä terminaalin pihalle rauhaksissamme savuille, jonka jälkeen taivalsimme kiikkerien lentolaukkujen kera meitä jo odottavaan tilataksiin. Ajavat kuin kaistapäät nuo virolaiset, ja noin varttitunnin ajomatkan aikana meitä tervehtimään saapui armas tuttavamme matkapahoinvointi.
Hotellilla meitä odotti viihtyisä ala-aula automaattipianoineen, raivostuttavat avainkortein tilattavat hissit, lämminsävyiset huoneet ja ynsein koskaan tapaamani henkilökunta. Asiallisia ja kohteliaita he toki olivat, mutta käytöksestään paistoi turhankin selvästi ylimielinen ja lähes halveksiva asenne meitä rikkaita suomalaisia kohtaan. Olkiani kohauttaen painelin alakerran kauppaan ja ostin neljä askia tupakkaa.
Oli matkalaukkujen tonkimisen aika, sekä sen hurmaavan hetken kun matkalaiset huomaavat mitä kaikkea unohtivat - olen takuulla ainoa ihminen maailmassa joka unohtaa bikinit kylpylälomalle lähtiessään. Suuntana siis läheinen Viimsi-Market ja vaateosasto.
Pikaisten - ja todella edullisten - bikiniostosten jälkeen käväisimme nauttimassa päivällistä hotellin ravintolassa. Ruoan tason voitte päätellä siitä, että yhteistuumin päätimme muina päivinä syödä päivällisemme muualla.

Perjantaina 20.10.2006 aamulla karu totuus iski päin väsyneitä kasvojamme - aamupalakattaus kesti vain kymmeneen asti. Siispä laskettelimme silmät ristissä seitsemännestä kerroksesta alakertaan ahtaaksemme itsemme täyteen vaaleaa leipää, lihapullia ja vahvaa kahvia. Mehu oli pahaa.
Päivän aikana saimme maistaa todellista hemmottelua. Vuorotellen juoksimme ympäri kakkoskerroksen hoito-osastoa nautiskelemassa mutahoidoista, hieronnoista, yrttiporekylvyistä, vesihieronnoista ja lämpöhoidoista. Ynseä henkilökunta ei edelleenkään lämmennyt kiitollisimme hymyillemme, joten päätimme loikata hotellin vierestä kulkevaan bussiin suuntana Tallinna. Haitarinmalliseen linja-autoon kerkesimme nipinnapin juoksemalla, jonka jälkeen ohjelmassa oli todellinen arvauspeli: lippujen osto. Naamojemme vääntyessä hämmästyneisiin virnistyksiin kuski tyrkkäsi äidin kouraan kokonaista kahdeksan kappaletta pieniä paperinpalasia, joista oikeat kappaleet olisi vielä pitänyt osata leimata oikein päin oikeisiin lippukoneisiin. Arpapelillä vedimme homman kotiin ja näköjään hyvin tuloksin, sillä rantatiellä bussiin ilmestyneiden tarkastajien visiitistä huolimatta jatkoimme matkaamme ilman sakkolappua.
Tallinnassa harrasteltiin perinteistä tsuppailua ja käytiin irkkutyylisessä ravintolassa syömässä pihvit. Ravintolan hienostunutta tunnelmaa hieman pilasivat viereisessä pöydässä mölyävät ruotsalaiset, ja näiden innostuessa hoilaamaan keuhkojensa voimasta juopporalleja näimme parhaaksi ratkaisuksi poistua ulkotiloihin. Tapion kanssa vetelimme rauhaksissamme savut ja sitten koko poppoo paineli taksilla takaisin hotellille. Uima-altaan ja poreammeen kautta nukkumaan.

Lauantai 21.10.2006 oli kovin perjantain kaltainen. Hemmoteltavina juostiin edelleen päivän mittaan, ja illalla karautimme edellispäivästä oppineina taksilla Tallinnaan. Kaupoissa pyörittiin ja lopulta päädyimme syömään Peppersack -nimiseen ravintolaan vanhaankaupunkiin. Kaikille alueelle eksyville voin lämpimästi suositella.
Hotellille palattuamme ryntäsimme suoraa päätä altaalle, uitiin iltamyöhään. Huoneiden ikkunoista tuijoteltiin ilotulitusta yötaivaalla aitoa sampanjaa nautiskellen.

Tänä aamuna edessä oli väistämättä kotiinpaluu, laukussa 14 askia tupakkaa, muutama pullo samppanjaa ja vitusti karkkia. Tallinkin katamaraani pinkaisi Helsinkiä kohti kahdelta iltapäivällä, aikaa matkaan meni vain tunti ja neljäkymmentä minuuttia. Satamasta nappasimme pienen odottelun jälkeen taksin ja annoimme kuljettajalle kotiosoitteen.

Ensimmäinen huomioni kiinnittänyt asia kotikulmilla oli Espoon poliisi bussipysäkillä rähjäämässä joillekin nuorille. Home sweet home.<3