Kävelen kävelen loitommaksi sinusta, varjosi hivelee vielä pohkeitani kunnes lähdet itsekin. Syleilyynsä koleaan metsäpolku sinut kaappaa, katoaa tuoksusi, äänesi, tuntusi. Tuuli ulottaa yhden jäätävistä viikatteistaan, kaulaani sen kietaisee pilkallisesti ujeltaen, hävittäen kaiken minuun luomasi lämmön, ikuisuuksiin. Antaudun viiman vietäväksi, jalkani tuntuvat peittyvän pehmeään pumpuliin, kyyneleet jäätyvät pieniksi kirkkaiksi helmiksi sinertäville poskilleni. Ruumiini peittyy hienon hienoon jäähileeseen, tunto katoaa, elo haihtuu jättäen jäljelle vain mielessäni myrskyisänä raivoavat pehmeän rakastavat ajatukset läheisyydestäsi.
I am sailing, I am sailing home again.