Minulla on kolme koiraa. Olen minä niitä kouluttanutkin. Lenkkeilijöihin ne
suhtautuvat tosi luontevasti. Iloisesti häntä heiluen
ne menevät tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä. Minä olen
siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni. Hyvin suhtautuvat
lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme jälkeen. Kuraiset
tassun jäljet rintapielessä ja naama nuoltuna. Haluavat tavata
toistekin. Moni on huutanut: "Te kuulette minusta vielä!" Mukavaa sakkia.
Vaikka kyllä koirien koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä. Kapulan
heittämisestä ne tykkäävät valtavasti. Kerran heitin. Poliisit
toivat koirat illalla kotiin.
Minä sanoin, että ei olisi tarvinnut. Luulivat, että lasken leikkiä.
Naapuritkin pitävät meidän koirista kovasti, ovat antaneet niille
lempinimetkin: AD ja HD. Outoja, olisiko arabiaa?
Kerran minä vein yhden lääkäriin ja sanoin, että nyt tälle
idiootille on tehtävä jotain. Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja
pitää sillä välin minun koiraani. Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja.
Uskoihan lääkäri puhetta ja määräsi koiralle rauhoittavia pillereitä.
Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä. Antoi vielä tassua
kiitokseksi. Pitihän minunkin yksi maistaa. Viikko meni horroksessa.
Lääkitys lopetettiin tehottomana. Ei siitä ollut huumekoiraksi.
Monet koirat ovat kovia syömään. Aamiaiseksi ne vetäisevät pari desiä
nappuloita, maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.
Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista. Parilla tonnilla saa
hyvät paperit omaavan koiran. Remonttiin menee kymppitonnin verran ja
ruokaan viitisenkymppiä kuussa. Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin
ostaminen, mutta se osoittautui liian pieneksi koko perheelle.
Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä johtajuus
on tärkeässä asemassa. Helpotti. Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu
oikein: koirat ovat loistavia johtajia.
Lenkkikavereitahan minun piti niistä itselleni kasvattaa.
Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti. Eri suuntiin.
Koirien kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä.
En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun lenkkipoluilla
häiriköivistä koirista. Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt
meidät. Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole
yksin minun, se on myös niiden, joita meidän koirat ovat häiriköineet.
Eiköhän sovita että jokainen hoitaa omat ongelmansa.
Kennelpiireissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin julmaa asiaa
kuin piikin antamista häiriökäyttäytyjille. Minusta se on kohtuuttoman kova
rangaistus, sitä paitsi suurin osa lenkkeilijöistä on ihan mukavaa
porukkaa.