IRC-Galleria

Kastikeprinssi ratsasti kuningas Kaleidoksen linnaan, sillä kuninkaalla oli asiaa. Prinssi polvistui kuninkaan eteen, kunnes huomasi, että se olikin patsas. Seuraavalla kerralla hän teki etikettivirheen, koska ei polvistunut. Luuli nääs kuningasta patsaaksi.

"Sinä tökerö, röhkivä epatto! Tarvitsen apuasi!" huuti kuningas. "Prinsessan, siis tyttäreni, on siepannut ilkeä lohipasta ja sinun tulee hänet vapauttaman pastan luolan syövereistä. Palkkioksesi saat em. prinsessan ja puoli väkivaltaa."
-"Ok! Pudota kämmenellesi 12 pisaraa rikkihappoa. Palaan kun se on syöpynyt kädestäsi läpi, oi viinalta lemahtava kuningas."

Ja niin kastikeprinssi lähti kohti uskomattomia, järisyttävän ylihypetettyjä seikkailuja. Läpi metsien hän samosi, viivähti hetken aikaa bordellissa, söi kunnolla ja jatkoi matkaa kohti lohipastan luolaa. Ja vaikka tikku hänen peukalonkyntensä alla koitti vihellellä iloista sävelmää sienistä, prinssin suu pysyi tiukassa epähymyssä, sillä hänen silmälasinsa valahtelivat alituiseen ja hänellä oli edelleen krapula edellisillan ryyppäjäisistä, jotka olivat vaatineet kahden hänen ystävänsä hengen.

Ennen pitkää, tai ainakin kahta, kastikeprinssi saapui lohipastan luolan suulle. Se haisi eltaantuneelta, joten prinssi teki kuten kunnon mies ja virtsasi ovenpieleen. Tämän jälkeen hän otti taskumatistaan vähän neuvoa antavaa ja eteni sarvet ja sorkat tanassa luolan hämäriin sokkeloihin.

Pimeässä hohtavia opasteita seuraamalla kastikeprinssi löysi piakkoin lohipastan kammarin, jossa edellämainittu vihulainen sattui olemaan umpiunessa. Prinssiä hiukoi vähän, joten hän otti muutaman suullisen ja sitten laittoi padan kannen kiinni: häijyläinen oli ansassa! Prinssi katseli ympärilleen ja näki kukkapurkin, johon prinsessa oli istutettu. Hän otti askeleen ja kaksi kohti purkkia ja oli jo sen luona.

"ÄLÄ PERKELE! MEIKIT LEVIÄÄ!" huusi prinsessa.
-"Voi vittu sinä olet kyllä yksi diiva", vastasi kastikeprinssi ja jatkoi prinsessan sumuttamista sumutinpullolla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Prinsessalla oli kuitenkin tähän vielä sanottavaa: "Sinä olet kyllä totisesti pikamurojen aatelia, hyvä mies. Nyt voit tilata taksin."
-"Voi, vielä parempaa: tilaan pitsataksin! Sitten ratsastamme kotio jopollani. Äläkä nyt vaan ala valittaa että menee kampaus pieleen siinä tuulenvireessä taikka läppäsen!"

Ja niin he ratsastivat auringonlaskuun saakka ja sen jälkeenkin. Mutta koska kastikeprinssin jopossa ei ollut valoa, he kääntyivät jossain vaiheessa väärään suuntaan ja joutuivat moottoritielle. Siellä joutuivat hirviksi kolariin, mikä ei ollut kliffaa. Tai no, ainakin kuningas oli masentunut hetkisen, mutta tajusi sitten hankkia koiranpennun ja tehdä siitä piirakkaa.