IRC-Galleria

Uusin Miasma magazine on ilmestynyt ja siinähän on juttua tästä minun Ever Circling Wolves -bändistäni. Nimittäin haastattelu, jossa minä ja Otto vastailemme kiperiin tietovisakysymyksiin lähes pisteiden arvoisesti. Osta ja nauti Miika Karttusen ottamista valokuvista!

|=/_\=| c===

Stam1nan jätkät oli Ranskan länsirannikolla. Ne meni rannalle ja Hyrde huus merta kohti juostessaan, että "Viimeinen Atlantis on mätämuna!"

Pumppaa Umpa-Lumpaa

(01:29:27) (HMorg) Nyt ajattelin kertoa #basistit-vitsejä.
(01:29:33) (HMorg) Onko kellään mitään sitä vastaan?
(01:29:57) (Sun-Tzu) Ei ole.
(01:30:03) (HMorg) Okei.
(01:30:10) (Sun-Tzu) Ole hyvä ja kerro.
(01:30:14) (HMorg) demiurgin bändi teki dvd:n.
(01:30:19) (HMorg) Sen nimeksi tuli "Kumman kaa"
(01:30:47) (HMorg) Enempää mä en keksiny vielä.
(01:32:36) (Amnesiac) Mä osaan yhden
(01:32:40) (HMorg) Anna tulla.
(01:32:45) (Amnesiac) Verikurimus kieltäytyi seksistä
(01:32:48) (HMorg) :DDDD
(01:33:09) (Amnesiac) Osaan toisenkin
(01:33:17) (Amnesiac) Weedy- otti sivistyneesti
(01:33:24) (HMorg) :

---

D
(01:37:00) (Amnesiac) Näitähä tulee ku liukuhihnalta
(01:37:03) (Donkeyhead) hihihi
(01:37:19) (Amnesiac) Minttu^^ ei hiiltynyt turhasta
(01:37:28) (Amnesiac) Donkeyhead osasi yhdyssanat
(01:41:18) (HMorg) Amnesiac ei höpönassuillut ja velikultaillut ryyppyreissulla.
(01:41:29) (Amnesiac) EI OO YHTÄÄ HAUSKAA!
(01:41:33) (Amnesiac) MENEE HENKILÖKOHTAISUUKSII!
(01:41:38) (Amnesiac) HAISTA HENRI VITTU! :(((((((((((((((((
(01:41:48) (Amnesiac) :DDDDDDDDDDDDDDDDDDD

ARG!

Näin sinut unessani. Olin valokeilassa ja sinä katsoit minua. Minä katsoin takaisin, katsoin sinua silmiin, vaikka valot häikäisivät. Hiukseni roikkuivat kasvojeni edessä, mutta niiden välistä katsoin kun katsoit minua. Ja niin tunsin, että jokin sisälläni liikahti, vaihtoi asentoa.

Olen sittemmin ajatellut sinua paljon. Ihan helvetin paljon, jos totta puhutaan. Sanovat sitä ihastumiseksi. Tai kenties rakastumiseksi. Joka tapauksessa asia on niin, että ajattelen sinua usein, ehkä liiankin usein. Ja se, mikä sisälläni liikahti ja vaihtoi asentoa, kalvaa vasten sydäntäni.

Aina kun näen sinut, muistan tuon uneni. Muistan sen ja näen uusia unia, joissa olemme yhdessä. Unia, joissa katsomme toisiamme lukien toinen toistamme kuin avointa kirjaa. Joskus luulen pakahtuvani. Ja pelkään aina näiden unien jäävän haavekuviksi. Että ne olisivat vain unia, toisin kuin se ensimmäinen uni. Se nimittäin tapahtui oikeasti.

Onpa kurja olo. Ei vaan tunnu mikään kiinnostavan. Ja vituttaa nää kaikki jouluhihhulit. Menkää vittuun siitä tekemästä mun oloa entistäkin kurjemmaks!

Että osaakin tympiä. Tuntuu siltä, että olen pettymys lähes kaikille, enkä edes kaikkein vähiten itselleni. Yhh.

Mutta lukekaa silti tuo edellinen merkintä, mielestäni se on ihan hyvin kirjotettu.

On yö. Vuorokausi on vastikään vaihtunut. Kävelen hänen vierellään alas Simonkatua. Vesipisarat putoilevat hiljakseen joulukuiselta taivaalta. Suomen talvi. Tihkusade ei haittaa, tuskin edes huomaan sitä. Voi luoja, kuinka hän on kaunis! Tahtoisin julistaa sen koko maailmalle. Sen sijaan huokaan tuskin kuuluvasti ja sen jälkeen rikon hiljaisuuden.
”Huomasitko kuinka...” aloitan kysymykseni koskien jotain juuri näkemämme musiikkiesityksen yksityiskohtaa, melko varmana siitä, ettei hän huomannut. Olen oikeassa, hän vastaa kieltävästi. Niinpä ratkean selostamaan basistin jalka- ja sormityöskentelyn välisen synkopaation humoristisia nyansseja tai muuta yhtä mielenkiintoista. Pääni sisällä pieksen itseäni tämän aihevalinnan vuoksi, mutta hänen reaktionsa muusikkonäkökulmasta tapahtuneisiin havaintoihini on jälleen kerran puoli-ihaileva. Tai niin sen ainakin käsitän. Silti, jokin tässä asenteessa vaivaa minua. Se ikään kuin pitää hänet etäällä. Ja minä kun vain tahtoisin pitää hänestä kiinni.
Puheenaihe vaihtuu puolihuomaamatta erään yhteisen ystävämme juhliin, joissa istuimme, suureksi harmikseni, eri puolilla huonetta. Jutustelemme niitä näitä juhliin enemmän tai vähemmän liittyen, mutta samalla mietin ymmärtääkö hän lainkaan mitä tunnen häntä kohtaan. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä varmempi olen siitä, että ei ymmärrä. Muutoin hän haluaisi viettää kanssani enemmän aikaa, tai sitten ei ollenkaan. Nykyisellään näemme harmillisen harvoin, vaikkei päivääkään kulu ilman, että ajattelisin häntä.
Saavumme Rautatientorille. Bussimme lähtevät eri laitureilta, hänen vain muutaman minuutin päästä. Halaamme. Mietin mitä hän mahtaa miettiä siitä, että puristan niin lujaa. Irrotamme otteemme toisistamme ensin melkein, ja sillä hetkellä haluaisin vain suudella häntä, ja sitten kokonaan. Hän heilauttaa kättään ja on pian tiessään. Katson hänen peräänsä ja huokaisen, tällä kertaa kuuluvammin. Pyyhkäisen silmänurkastani hiipivän kyynelen ja suuntaan kohti oman bussini pysäkkiä. Vaikuttaa siltä, että en nuku tänä yönä.