Loputtoman pimeyden jälkeen aukeavat silmät. Valo on täällä, valo on ihme. Mutta mistä se on peräisin?
Sinä olet aurinko, hohdat valoa, hohdat lämpöä. Ja minä luovuttaisin itseni sinulle, jos vain pyytäisit, sillä sinä olet kauneinta mitä olen nähnyt.
Mutta sinä olet miljoonan kilometrin päässä, ja niinpä vain katselen sinua etäältä, kaivaten, janoten. Ja tähän janoon näännyn, tähän kaipuuseen näivetyn. Olen vähemmän kuin olin ennen sinua, silti niin paljon enemmän.
Planeetan liike kuljettaa minut toisaalle, jätät näköpiirini. Voinko taas vetää henkeä ilman ajatusta sinusta? Voinko olla ilman kuvaasi? Voinko enää vetää henkeä ilman toivoa sinusta?
Sinä olet aurinko, minä unohdan sinut.