Eräänä lumisena päivänä Ernoa hymyilytti. Hän oli juuri voittanut lotossa ja hanastakin tuli kirkasta vettä sen ruskean mönjän sijaan, mitä yleensä. Niinpä hän teroitti puukkonsa ja kuori appelsiinin. OM NOM NOM NOM!
Erno päätti lähteä ulos hiihtämään, koska aurinko paistoi ja maa oli valkoinen. Hän kiskoi mononsa ja suksensa ulos varastosta ja suuntasi ulos. Ulkosalla totesi hän tarvitsevansa myös aurinkolasit, sillä aurinko paistoi vallan kirkkaasti ja valkea lumi heijasti sitä kovin. Siispä lasit haki hän, kiinnitti sukset jalkoihinsa ja lähti sivakoimaan.
Pahaksi onnekseen hän erehtyi valitsemaan sen ladun, joka johti ikuiseen kadotukseen.