Ollakko vai omistaako, kysyi fransmanni itseltään keskipäivän pimeinä tunteina usein. Hänestä tuntui kuin elämästä puuttuisi jotain, vaiko jauhotko ne vain kaapissa puhisivat. Jos olet mansikka, teet taikinasta mausoleumin. Kanapastan tapa ryömiä oli samalla yököttävä mutta kuninkaalliset onkivat korvan takaa kolikon kolikon kolikon perään. Salaperäinen salamanteri salaatissa salkkareiden aikaan salakuunteli salapoliisin salakkaystävää. Silakka oli oven takana. Sen edessä oli ovi. Mutta se pyöri ja ovi jäi jalkoihin. Niskastasi sinut tullaan tuntemaan, kerrottiin, joten kyttyrät palasivat muotiin ensi kerran sitten 1600-luvun, jolloin Doncasterin jaarli oli tunnettu hintti. Jottei visvaa puuttuisi, visvamäyrä meni lääkäriin näyttämään visvasyyläänsä. Syylä poistui lääkäristä iloisena parannuttuaan mäyrästä. Meni heti panee... mieleensä ettei enää nussis ilman kumia. Kaiken varalta kypärä. Eikä edes kolme tehnyt asiasta numeroa. Ja sitten eräänä iltana kuu eksyi lumoavaan, tuuliseen laaksoon, jossa huhujen mukaan sijaitsee hylätty hollantilaisten kaivos.
Siispä omistaa, totesi fransmanni, ja lakkasi olemasta.