IRC-Galleria

Pitkään, hyvin pitkään päässä kypsynyt ratkaisu on nyt tehty. Muori lähtee ikiuneen ensi tiistaina. Se on parempi koiralle, se on parempi laumalle. Nyt kärsitään kaikki, stressataan kaikki... Pahinta on katsella, kun Muori on suurimmaksi osaksi aikaa ahdistunut. Toisen stressi purkautuu vielä tavalla joka ahdistaa sitä lisää. Kierre on valmis. On ollut jo pitkään. Joitain ongelmia olen saanut karsituksi, mutta jotkut vanhoista pahenee, joitain tulee lisää. Ja kun se nyt lähes koko ajan stressaa, se assosioi jatkossakin sen stressin aina vain uuseampaan asiaan ja tilanteeseen, vaikkei sitä tarvitsisi pelätä.

Muorin herkkyys tekee siitä maailman suloisimman kumppanin, mutta liika herkkyys myös tekee sen elämästä ei niin elämisen arvoista. Tässä on niin paljon syitä ja niin pitkältä ajalta, ettei niitä voi edes selittää tai koota yhteen. Eikä edes tarvitse, en ole kellekään muulle velkaa kuin Rakkaalleni. Minä tiedän. Minä tunnen koirani ja laumani. Ja itseni.

Listasin yleisimpiä stressin oireita, joita Muorilla on enemmän tai vähemmän, suurin osa joka päivä, ehkä jopa koko ajan, osa tiettyihin tilanteisiin liittyen jotka nekin kyllä toistuvat aika usein:

- Lähes koko ajan varuillaan ja pelokas, "piileskelee"

- Säikähtää pienintäkin kovempaa ääntä

- Haukkuu herkästi eri äänille

- Haukkuu (kiljuu) kiihtyessään syystä tai toisesta, "hyvästä tai pahasta"

- Todella ahne

- Nuolee itseensä, tyynyä, sohvaa...

- Lähettää rauhottavia signaaleja jatkuvasti

- Läähättää kiivaasti ja "kuolaa"

- Tärisee

- Hilseilee

- Kotiin tullessani liimautuu kiinni omasta puolestaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa

- Tappelun tullessa ei meinaa enää lopettaa

- Ulkona vapaana hyperi eikä kuule mitään eikä pysy paikallaan yhtään eikä keskity mihinkään (tai muulloinkaan innostuessaan)

- Hyökkii välillä haukkumalla vastaantulevia koiria kohti


Lisäksi Muorin virtsankarkailu on aikaa myöten pahentunut. Kokoaikainen stressaaminen varmasti edesauttaa tätä. Nykyään sekä koira että ympäristö on koko ajan enemmän tai vähemmän kusessa, lähtien talon rappukäytävästä joka sekin haisee jo tällä tasanteella. Viime syksynä kokeiltiin inkontinenssiin tarkoitettua lääkitystä, mutta sillä ei ollut minkäänlaista tehoa. Leikkausta ei eläinlääkärin mukaan kannata edes harkita tämän ikäisellä. Ja tilanne ei tule ainakaan paranemaan ajan myötä.

Onko tämä oikein? Minusta ei ole. Enkä itsekään jaksa enää, tämä on liian raskasta kaikille - eritoten ja nimenomaan Muorille. Tiistain jälkeen sillä on ikuisesti parempi olla. Päätös on vaikein ikinä tekemäni, mutta se on parasta mitä voin sille antaa. Omalle Rakkaalleni. )': <3