IRC-Galleria

Pitäiskö sittenkin alkaa mudistiksi?

http://www.mudiyhdistys.info/


Kooikerhondjekin ois ihan kiva toisaalta, mut niiden luonteessa pehmeys epäilyttää. Se lyhytkarvanen pyrtsihän ois tosiaan aivan ihana, mut siinäkin vähän sama asia mietityttää. Hitsi vie ku ei osaa päättää, millasen rakkiloisen seuraavana ottais!

Caralla nyt en voi sitä haaveilemaani pentuetta teettää ja siitä vauvaa ottaa kotiin, kun ei se oma elämä nyt mennykään ihan niinkuin sen luuli menevän. Mut tällasta tää on, tilanteet muuttuu.

Nyt on tälläkin viimein taas otsalamppu. Helpottaa HIEMAN tuota umpimettässä rämpimistä... Macliteä nyt tietty vois käyttää tarvittaessa hätävarjeluun, mutta muuten se kyllä epäkäytännöllinen roudata mukana.

Tää on taas näitä päiviä, kun tartteis neljä jalkaa ja viis kättä. :P

Nyt on taas lääkärikäynti takana. Neurologin kanssa juttelin ensin, kun se kävi konsultoimassa ja Caraa päällisin puolin kahtomassa. Kuulemma kroonistunut tulehustila sisäkorvassa voi jättää pysyviäkin tasapainomuutoksia. Tuohan on jonkin verran oikeepainotteinen, mutta ei mun mielestä niin pahasti, etteikö normaalisti hanskais tasapainoansa. Mikäli tulehustila taas uusii, kuvataan seuraavaksi jälleen koko pää. Ja jos selkeitä tasapainomuutoksia tulee jäädäkseen, on agility lopetettava. Toivon todella ettei näin käy!!

Korva huuhteltiin rauhotuksessa ja ihmeiden aika ei ollu ohi, kun jo kolme kertaa päreiksi mennyt tärykalvo olikin tällä kertaa ehjä! Siinä kuitenkin näkyi pitkä tulehustila; pinta oli jäykkä, valkean samea ja rosoinen. Ennenkuin niin syvälle asti nähtiin, piti korvasta poistaa töhnää. Edellisellä kerralla ei korvaa ollut saatu kunnolla puhtaaksi, joten tuo sama kekkula on ollut siellä edelliskerrasta asti (tuollasta möhnää kun voi tulla vain sisäkorvan puolelta) ja kasvanut melkoisen suureksi. Paakku oli ihan kivettynyt ja kooltaan kuulemma ainakin 1 x 1cm. Lääkäri sanoi, että ulos asti se ei helposti tullut ja korva vuotikin hieman verta kun se sieltä pois otettiin, mutta että liikkumaan se on jonkin verran siinä itekseen päässyt. On siis varmaan ollut koirasta hauskaa tää viimenen puoli vuotta, kun korvassa pomppii kivi! Kuten oon ennenkin huomannu, niin totean taas, että tuon kivunsieto on jotain ihan uskomatonta.

Tällä hetkellä tää vaikuttaa meidän ageiluun silleen, että toistaseks ainakin puomi on pannassa koiran loukkaantumisriskin takia, samoin kisanomainen keinu. Täytyy nyt tarkkailla miltä tuo tasapaino näyttää. Eilen ainakin näytti hyvältä, mutta vielä en siihen voi täysin luottaa. Se töhnäkökkö kun onneksi saatiin pois, niin ainakin korva voi hengittää. Lisäksi seuraavat 6vkoa jatketaan antibioottikuuria isommalla annostuksella. Toivottavasti nää nyt oikeesti puree.

http://www.youtube.com/watch?v=VU_rTX23V7Q

Suomen edustusjoukkueet agilityn MM-kisoihin on nyt sit karsittu. Kävihän sekin jo melkein työstä, kun viikonlopun istu, katteli ja videoi ratoja. Ainakin on silmät jo kierossa ja persauskin puuduksissa. :D

Tuli oltua eilen TaNpereella Iron Maidenin konsertissa järkkärinä. Ihan pipona porukkaa ja monta tuntia siinä saikin alkuun ihan vain kopeloida sisääntulijoita. Konsertin päätyttyä vaikutti siltä, ettei se ihmisvirta lopu koskaan. Hellitti se sitten jossain vaiheessa ja päästiin lähteen kotiinpäinkin.

Seuraavaks ollaankin sitten Assemblyssa. Olkaahan kunnolla, rakkaat nörtit.

Byhyyhyhyy... Tahtoif niin kovin fellafen pienen pöwwöifen...