IRC-Galleria

On se kiva kun on välillä oikein kirkasta ja valosaa. Kisu pötköttelee tyytyväisenä lämpösessä valokeilassa ja koijja on reporankana puolentoista tunnin ulkoilun ja syönnin päälle. Jos nyt mitään negatiivista voi tästä löytyä, niin se et täällä näkyy tonneittain pölyä ja karvaa, jotka luulin eilen siivotessani saaneeni pois. Mutta noo... Eipä niitä kukaan muu nää ku minä (ja kissa joka rupes just kyttäämään jotain huoneen läpi leijuvaa höttöhaituvaa), eikä ne nyt niin suuresti haittaa, kun karvojen tuottajat on niin tollasia rakkaita palleroita. Koitetaan siivota lisää sit taas joku toinen päivä. Nii justii, koirakin örähti lunkisti. Mitäpä tässä hötkyilemään.

Eiliseltä jäi vielä tortilla-aineksia, joten ruokaakin on. Vois ottaa mansikoita sulamaan ja vetää niitä illalla vaniljakastikkeen kanssa. Hmm, vois melkeen pitkästä aikaa hakata tota kosketinsoitinta, tai rämisyttää kitaraa. Kassotaan. Pääasia että on rento fiiwis.

Ja tämän merkinnän pointti oli? Ei mikään. Kunhan höpöttelen issekseni, kun ei nyt parempaakaan seuraa ole. :)

Viides päivä todistetusti kuumeessa (ostin mittarin torstaina), puoltoista viikkoa nuhassa. Sais nyt loppua jo! Ihan raato olo. En aamun TK-käynnin jälkeen oo noussu sohvalta muuta kuin käydäkseni veskissä tai hakemassa lisää juotavaa. Nyt aattelin yrittää jaksaa höyryttää vähän kasviksia ja ehkä viskata hedelmiä blenderin kautta, juotavaksi c-vitamiinipommiksi. Huomenna on kuitenkin duunissa semmonen häsäpäivä, että meen sinne kyllä vaikka pää kainalossa. Toivottavasti sais yöllä nukutuks hyvin.

http://www.youtube.com/watch?v=q5Oe9KTV95c ~ Love this song... <3 *snif*

Tarvii enemmän rahhaa, ei se auta. Toivottavasti yks osa-aikahomma tärppäis. Elämä loppuis kyllä siksi aikaa, jos taas kahta työtä säännöllisesti vääntäis, mutta jospa sitä ehtis elää sit myöhemmin, jos ei kuolo korjaa...

Kunhan töistä lähden, niin lähenkin pian taas töihin. Aamuyöhön saakka järkkäröintiä raikkaassa ulkoilmassa. Sen jälkeen pitäisi jotenkin sumplia kotiinpääsykin. Menee kyllä hävyttömän myöhään. Ai että tekee hyvää tällanen putki muutaman tunnin yöunien jälkeen. Kannattaa lukita ittensä yöpuvussa ja takissa ulos keskellä yötä - ilman avaimia tai puhelinta. Että semmoinen koiran pikainen iltapissatus. Tekipä gutaa. Köh. Noh, jospa se Hämeenlinnaan luvattu -11 asteen pakkanen pitäisi ens yönä hereillä (eikä toivottavasti täysin jäädyttäisi).

Ulkona on nätti ilma. Aurinko paistaa. Hymyilyttää, vaikka väsyttääkin rankasti ja hajottaa tuo kuralle menny viimeyö. Mut eiköhän nää rytmihäröt kestä sen voimalla, että jos kaikki menee hyvin, niin noin 14h päästä alkaa omaan punkkaan pääseminen olemaan lähellä. Toivottavasti siis kaikki menee hyvin. Aloittanenkin sitten vuoden 2009 nukkuen ensimmäisen päivän kuin pieni possu. Röh. Mikäs sen autuaampaa.

Olet tarkoitettu juuri sinuksi
Kaikkine puutteinesi olet täydellinen
Sillä, mitä sinulle tapahtui, on ollut tarkoituksensa
Vaikka et ehkä tiedäkään mikä se on

Anna itsellesi anteeksi se, mitä et ole,
Mitä et tehnyt toisin
Sinun lukusi on vain osa tarinaa,
Osa suurempaa kokonaisuutta

*

Kerran oli aika jolloin maailma oli parempi
Oli kesä joka ei loppunut liian aikaisin
Oli lumi, jonka kosketus tuntui satumaiselle
Aika, jolloin en tuntenut epävarmuutta

Kunpa vielä osaisin katsoa lapsen silmin

*

Kun on vaeltanut sumun keskellä
On oppinut jotain itsestään
Ja kun sumu hellittää
Huomaa kuinka on taas hiukan vahvempi

*

Elämässä on toivoa
Kun kävelee kevään ensimmäiset askeleet vihertävällä maalla
Se kohottaa katseen, kehottaa katsomaan tulevaan

Niin kuin talven jälkeen
Kevään ensimmäiset kukat puhkeavat loistoonsa
Eheytyy särkynyt
Eikä kesä koskaan jää saapumatta.

Pitäiskö sittenkin alkaa mudistiksi?

http://www.mudiyhdistys.info/


Kooikerhondjekin ois ihan kiva toisaalta, mut niiden luonteessa pehmeys epäilyttää. Se lyhytkarvanen pyrtsihän ois tosiaan aivan ihana, mut siinäkin vähän sama asia mietityttää. Hitsi vie ku ei osaa päättää, millasen rakkiloisen seuraavana ottais!

Caralla nyt en voi sitä haaveilemaani pentuetta teettää ja siitä vauvaa ottaa kotiin, kun ei se oma elämä nyt mennykään ihan niinkuin sen luuli menevän. Mut tällasta tää on, tilanteet muuttuu.

Nyt on tälläkin viimein taas otsalamppu. Helpottaa HIEMAN tuota umpimettässä rämpimistä... Macliteä nyt tietty vois käyttää tarvittaessa hätävarjeluun, mutta muuten se kyllä epäkäytännöllinen roudata mukana.

Tää on taas näitä päiviä, kun tartteis neljä jalkaa ja viis kättä. :P