IRC-Galleria

Blogi

« Uudemmat -

Ihminen itselle, ihminen ihmiselleSunnuntai 20.12.2009 20:58

Nykyaika kasvattaa kuvittelemaan, että pieni ihminen voi hallita. Voi hallita itsensä, ympäristönsä, läheisensä, menneisyytensä, tulevaisuutensa... Miksi pitäisi voida hallita? Mitä sillä saavuttaa? Se ei ole mahdollista. Ei ihminen tarvitse hallintaa, vaan rauhaa, turvallisuutta ja luottavaisuutta itseensä ja läheisiinsä. Silloin pärjää elämän tuulissa ilman, että niitä täytyy erikseen hallita.

Mikä tässä yhteiskunnassa on, että ihmiset kasvatetaan pärjäämään sen ehdoilla, itsestään välittämättä? Yhteiskunnan malli raaimmillaan on, että vain vahvin pärjää ja heikomman kustannuksella. Jo päiväkodista se alkaa: lasten tulee oppia toimimaan ryhmässä, jotta he voivat myöhemmin toimia luontevasti yhteiskunnan jäseninä. Samaa opetellaan sitten peruskoulusta lähtien ja valitettavasti jo ihan ruman mallin mukaisesti: "vahvat" sortavat "heikompia" saadakseen valtaa ja hallintaa.

Suurin osa lapsista ja nuorista kasvaa tiettyihin rooleihin - niihin jotka hakee omaansa muiden kustannuksella, niihin jotka komppailevat johtajaa kaikessa ollakseen hyväksyttäjä, niihin jotka eivät koe olevansa mitään ja alistuvat omalla kustannuksellaan, niihin jotka oppivat luovimaan elämästä olemalla vain hiljaa ja huomaamattomia välttääkseen alistetuiksi joutumisen, sekä niihin jotka tappelee aina väärää valtaa vastaan sitä kuitenkaan voittamatta ja katkeroituvat. Kuitenkaan kukaan näistä ei opi mitä on olla ihminen - mitä on rakastaa ja kunnioittaa itseään ja toisia. Kyseessä on vain selviämistaistelu, jota ei tarvitsisi olla, mikäli ihmiset kasvaisivat tasapainoisuuteen itsensä kanssa. Vähemmistö on niitä yksilöitä, jotka oikeasti kasvavat tasapainoiseksi ja itsevarmaksi itsekseen. Se on VÄÄRIN.

Ainoa tapa saada yhteiskunta toimimaan oikeasti hyvin olisi, että sen jäsenet voisivat hyvin. Siihen tarvittaisiin rakkautta ja hyväksyntää. Tärkeintä ei ole oppia vain toimimaan "hyvänä yhteiskunnan jäsenenä" ja oppia ns. kylmän maailman tavoille ajoissa, vaan oppia kuka olen ja mitä on olla ihminen.

"Mitä susta tulee isona?", kysytään jo hyvin pieniltä lapsilta. Pieni elämän alku kasvaa kuvittelemaan, että pitää tulla joksikin ja se ei lopu koskaan. Miten niin pitäisi TULLA joksikin ollakseen jotain? Meissähän ON jo kaikki! Sanotaan, että koko elämä on itsensä oppimista. Kyllä kai, kun ei sitä alkuelämää käytetä oppimiseen, vaan herätään vasta myöhään siihen, että ollaan ihan hukassa itsemme kanssa.

Kun ihminen on hukassa itsensä ja paikkansa kanssa, on syvällä sisimmässä pelko. Sitä pelkoa vastaan taistellaan vihan voimalla. Kuitenkin ainoa, joka voittaa pelon, on rakkaus. Rakkaus on suurin voima tässä maailmassa. Sitä kuitenkin tuntuu olevan nykyihmisellä liian vähän - etenkin omaa itseä kohtaan. Miten silloin voi oikeasti rakastaa muitakaan? Miten voi silloin tietää, mitä on todellinen rakkaus, hyväksyntä ja lepo? Vanhempien on vaikeaa kasvattaa lapsiaan rakastamaan ja kunnioittamaan sekä itseään että toisia, jos he eivät sitä osaa itsekään. Tämä ei ole syytös huonosta vanhemmuudesta, vaan toteamus ihmisen keskeneräisyydestä. Yleensä jokainen sukupolvi on kuitenkin halunnut lapsilleen parasta.

Tässä maailmassa ja sen arvoissa mättää ja pahasti - arvojärjestyksessä etenkin. Voit sanoa, että vain kärjistän ja provosoin. Ehkä jossain määrin teenkin niin, mutta mieti oikeasti hetki. Onko sinulla hyvä olla? Entä läheisilläsi? Entä muilla ihmisillä, joita näet ympärilläsi? Eikö paha olo ole lisääntynyt? Eikö epävarmuus ja epäusko sekä omaan pärjäämiseen että muihin ihmisiin ole kasvanut? Nousevatko etenkin nuorten itsemurhatilastot muuten vain?

Jos kuulut heihin, jotka tuntevat olevansa onnellisia ja tasapainossa, hyvä niin. Ympärillä on kuitenkin paljon ihmisiä jotka pelkäävät, ovat katkeria, kokevat epävarmuutta, vetäytyvät kuoreensa, tai muuten peittävät ongelmansa naamion taakse. Yhteistä kaikille on kuitenkin syvälle juurtunut ja ehkä piilotettu pelko ja pettymys, joille ei välttämättä tunnu edes löytyvän suoraa selitystä. Olemme pärjääjiä, selviytyjiä ja suorittajia.

Mitä on olla ihminen ihmiselle - se meidän ihmisten pitäisi oikeasti oppia ihan ensimmäiseksi. Ei ihminen ole täällä yhteiskuntaa varten, vaan yhteiskunta ihmistä varten. Meidän pitäisi pitää toisistamme huolta ja vaalia sitä mikä on hyvää. Paras paikka aloittaa on omasta itsestä.

Helei, tuli kennelliitolta postia!Keskiviikko 16.09.2009 02:27

Oon saanut kennelnimen, jota ensisijaisesti anoin!! Saattaapi siis olla, että vielä jonain päivänä tähän maailmaan putkahtaa pentueellinen Constantly -koiria. :))

Huh... 153.20€ meni, mutta onneks se on kertakirpasu.

Poets of the Fall ~ DawnMaanantai 20.07.2009 02:14

When darkness is no less than everything you've built become undone
There's no fight and no flight, disaster leaves your passion overrun

It's time to let go, it's time to carry on with the show
don't mourn what is gone, greet the dawn

n' I will be standing by your side
together we'll face the turning tide

Remembrance, can be a sentence, but it comes to you with a second chance in tow
Don't lose it, don't refuse it, cos you cannot learn a thing you think you know

A new light is warm, shining down on you after the storm
Don't mourn what is gone, greet the dawn

n' I will be standing by your side
together we'll face the turning tide

---
Ja päälle raastavan kaunis melodia... ♥ *sniff*

Nousujohteinen kuukausi!Lauantai 30.05.2009 23:13

Viiden ja puolen kuukauden totaalisen treeni- ja kisatauon jälkeen lähettiin taas lämmittelemään agilitailua. Kisakausi korkattiin Järvenpäässä 26.4. kahdella agiradalla. Ekalta otettiin vitonen, kun ite turautin koiran pujottelun sisäänmenon ohi, mutta toiselta radalta tuli nolla ja toinen sija! Vappuna kisattiin seuraavan kerran ja se rata meni hyllylle lentokeinu- ym porsasteluineen, mut noo, vappuhulinat... Helatorstaina oli agirata ja hyppyrata. Ensimmäiseltä nolla ja toinen sija, jälkimmäiseltä nolla ja viides sija. Tänään sitten StadiGames ja päivän avaus agilityradalla - nollatulos, toinen sija ja siirto kolmosluokkaan!! :O Siitä sitten suoraan (tai siis "muutaman" tunnin odottelun jälkeen) avaamaan kolmosten hyppyrata ja sieltäkin saatiin tuliaisiksi nollatulos. Huppista... :DD
Ajattelin tuossa yks päivä että hittolaene, jos kerta teen ruisleipää hapattamalla, täysin ilman hiivaa, niin miksen kokeilis samalla tavalla tehdä vaaleaa leipää. Ei kun tuumasta toimeen. Hapan- ja taikinajuuren tein rukiista ja annoin pulputella ihan samalla tavalla kuin ruislimppua tehdessä. Taikinaa vääntäessä sekaan lensi neljännes spelttijauhoa, kaksi neljännestä graham täysjyvävehnäjauhoja (se yks neljännes oli sitä ruista) ja lisäksi kolmen viljan leseitä ja pellavansiemenrouhetta.

Nostatus onnistu harvinaisen hyvin. Jätin taikinan yön ajaksi vesihauteen ylle ja nyt limput pellille pöyräytettyäni uuniin (alle) viiteenkymppiin vajaaksi pariksi tunniksi. Sitten pinnan voitelu vedellä, jotta tulis rapsakkuutta ja päälle vähän auringonkukansiemeniä (jotka mieluummin vain kierivät pois siitä). Sitten eikun paistelemaan ja maistelemaan!

Maku ja koostumus on aikas rukiinen. Ei sillä että siinä mitään vikaa on, mutta seuraavat vaaleat leivät varmaan teen jo mielenkiinnosta ilman ruista. Nyt on sitten juuripala olemassa sekä ihan puhtaalle ruisleivälle että vaaleammalle moniviljaleivälle. Kyllä maar akan kelepaa! :)

Voe tätä elämän hankaluutta...Sunnuntai 12.04.2009 20:15

Caralla ois vuosi aikaa tehä vauvat, mikäli mielisin siitä lasta itelle tai sijotettavaksi. Lisäksi kesällä olis tulossa pölliepentuja mielenkiintosesta yhistelmästä. Hnngh, miks just tähän saumaan? Caraa en voi kotona pennuttaa, joten se haave menee vähän siinä ja muuten sitten oon aatellu, etten toista koiraa ulkopuolelta nyt ottasi ehkä muutamaan vuoteen... Kiinnostavasta pyrtsinartustakin olis mahollisesti tulossa tänä kesänä pentuja, mutta sieltä ei oo vielä yhtä paljon näyttöä kuin tuosta colliepuolelta. Kyllä nyt mietityttää kaikki mahollinen, voi apua...

Ja toinen kuva...Perjantai 27.03.2009 23:00

Tukka läks!Perjantai 27.03.2009 21:34

Ainakin 15cm... :o Ja vähän raitoja tuli. Iiks! Mut on kivat. :)

Aulinko paittaaSunnuntai 15.02.2009 16:15

On se kiva kun on välillä oikein kirkasta ja valosaa. Kisu pötköttelee tyytyväisenä lämpösessä valokeilassa ja koijja on reporankana puolentoista tunnin ulkoilun ja syönnin päälle. Jos nyt mitään negatiivista voi tästä löytyä, niin se et täällä näkyy tonneittain pölyä ja karvaa, jotka luulin eilen siivotessani saaneeni pois. Mutta noo... Eipä niitä kukaan muu nää ku minä (ja kissa joka rupes just kyttäämään jotain huoneen läpi leijuvaa höttöhaituvaa), eikä ne nyt niin suuresti haittaa, kun karvojen tuottajat on niin tollasia rakkaita palleroita. Koitetaan siivota lisää sit taas joku toinen päivä. Nii justii, koirakin örähti lunkisti. Mitäpä tässä hötkyilemään.

Eiliseltä jäi vielä tortilla-aineksia, joten ruokaakin on. Vois ottaa mansikoita sulamaan ja vetää niitä illalla vaniljakastikkeen kanssa. Hmm, vois melkeen pitkästä aikaa hakata tota kosketinsoitinta, tai rämisyttää kitaraa. Kassotaan. Pääasia että on rento fiiwis.

Ja tämän merkinnän pointti oli? Ei mikään. Kunhan höpöttelen issekseni, kun ei nyt parempaakaan seuraa ole. :)

Voi ryytymys!Maanantai 19.01.2009 21:55

Viides päivä todistetusti kuumeessa (ostin mittarin torstaina), puoltoista viikkoa nuhassa. Sais nyt loppua jo! Ihan raato olo. En aamun TK-käynnin jälkeen oo noussu sohvalta muuta kuin käydäkseni veskissä tai hakemassa lisää juotavaa. Nyt aattelin yrittää jaksaa höyryttää vähän kasviksia ja ehkä viskata hedelmiä blenderin kautta, juotavaksi c-vitamiinipommiksi. Huomenna on kuitenkin duunissa semmonen häsäpäivä, että meen sinne kyllä vaikka pää kainalossa. Toivottavasti sais yöllä nukutuks hyvin.
« Uudemmat -