IRC-Galleria

Pitihän se finaali sitten kahtua ihan periaatteesta, kun kerta Suomesta lähetettiin...

Serbia voitti ja se olikin mielestäni oikea valinta. Toinen kananlihalle saanut oli Bosnia-Hertsegovina, mutta se jäi kuitenkin kärjestä. Ihan kaunis sävellys esityksineen joka tapauksessa.

Toiseksi tullut Ukraina... Jotain aivan kamalaa. Toisaalta taas porukka kyllä onnistui hyvin läskiksi vetämisessä, eikä sikäli ensimmäinen kerta kun sillä on viisuissa pärjännyt...

Turkilla periaatteessa ihan menevä biisi, mutta sanoitukset olivat taas niin tyypillistä "kiimaista vonkausta", että henk koht pudotti esitykseltä pisteet. Diiba daaba. Bassokuvio oli myös tuttu jostain muualta, en vain muista mistä.

Slovenian klassinen laulu oli sen verran falskia, että melkeen korviin sattu.

Bulgarian rummutuksissa oli sitä jotain ja muutenkin biisissä mukavan "mystinen" fiilis. Rakastan rumpuja ja rytmejä ihan mielettömästi, mutta jälleen laulajan ääni teki välillä ihan liian pahaa - sekä terävä että falski, auh.

Unkarin tytöllä oli todella selkeä ja tarkka lauluääni, ehdottomasti kisan paras. Kipale taasen ei sytyttänyt millään lailla.

Pakarisen esiintyminen oli ihan ok, mutta biisi oli liian tylsä, niinsanotusti peruskauraa. Ruotsin kipale vielä mitäänsanomattomampi. Kumpikaan ei kisan edetessä jäänyt mieleen.

---

Liityin tänään tuonne läheiselle kuntoklubille, Hiekkaharjun Crossiin. Ja voin ihan luottamuksella kertoa, että kynnys oli ihan valtava. Vaan tulipahan tehdyks. Kunhan nyt omaohjaajan, joka myös fysioterapeutin hommia tehny, kanssa pääsee juttelemaan niin sille isketään sitten semmonen haaste jotta suunniteltais mulle semmosta ohjelmaa sekä salille että muuten, et syvät lihakset vahvistuis tukemaan niveliä, hapenottokyky, voima ja kestävyys kasvaisi ja tulis jotain harjotuksia tukemaan vielä erityisesti puristusvoimaa, sekä agilitya ja ju-jutsua.

Suhde liikuntaan ei oo oikeen koskaan ollu hyvä ja kokemuksiin ja muistoihin liittyy paljon negatiivista ja pelkoja. Vielä kun tahtoo olla jossain määrin "mullekaikkihetinyt"-tyyppiä, niin helposti turhautuu, jos ei äkkiä ala tapahtua. Toisaalta myös lannistuu jos tulee olo "ettei musta oo tähän". Viimeset kolmisen vuotta täs onkin vältelly liikuntaa kohtalaisen lahjakkaasti, pitkälti selän vuoksi kun son reistannu. Tammikuussa kuitenkin tuli taas normaali liikkumislupa. Vaikee silti ollu lähtee mihinkään ku tuo kipeytyy kuitenkin niin helposti aina. Toisaalta taas, kun alkaa jotain tehä, niin saattaa yrittää ahnehtia liikaa ja sit menee taas paikat rikki. Kultaista keskitietä siis etsimässä, toivottavasti se viimen löytyisi - kuten positiiviset tulokset omassa terveydessä ja voimatasossakin!

Jokohan sitä sitten koiria pihalle ja sen jälkeen yks kipale emäntiä nukkumaan.

Että tui tui vaan nii.

Au-mun-selkälihakset!! x/

... Viitaten siis edelliseen merkintään.


"Pieni kipu piristää, suuri tuottaa nautinnon.", eikse niin menny? ;)

Eilen kävin tutustumassa läheisellä kuntoklubilla ja tutustuttaja oli sit ilmottanu mut jumppaan. Tosin "jumppa" kuulostaa liian kevyeltä... En oo noin kokonaiskropallisesti, kovalla tempolla ja niin pitkään heilunu ainakaan kolmeen vuoteen. Jestas. Kädetki oli lähinnä pehmeet narut sen jälkeen ja paikkoja jomotti. Mut ihme kyllä en mä nyt aamulla ollu niin kipee ku kuvittelin olevani, vain yläkropassa kohtalaista kolotusta. Ilmeisesti se magnesium, jota nyt oon pauttia kolmisen viikkoa syöny, auttaa jonkin verran.

Tänään pitäis mennä käymään yhellä toisella salilla tutustumassa, mut siellä en rupee mitään kokeileen vaikka mahis ois. Enkä siis tiiä oisko, mut enivei. Ei ees kerkee, ku pitää joski vaiheessa joutua agitreeneihin. Ja jos ne nyt ei mitään ihan hullunhalpaa tarjousta mulle sieltä pulauta, niin kyllä mä taidan päätyä tuohon eiliseen mestaan, johon on kotoakin vain vartin kävelymatka. Niillä on sisäpaisti paljon crosstrainereita! Toistaseks ainoo laite, joka ei tee niveliin kipeetä.

Viitisentoista mustelmaa plus ruhjeenomaiset verenpurkaumat yläkropassa. Mua ei oo ikinä käsitelty niin säälimättömästi ku eilisissä treeneissä! Vaan oli kivaa! :D

Minkälainen pälli antaa grippereilleenkin nimet?

Hacu! *rofl*

Rautakoura MM-kisat takana "omalta osalta", eli talkoilemassa ja hengessa mukana heiluin. Osallistumaan en kuitenkaan ruvennu niiden amatsoonien rinnalla, vaikka tietty nyt omin päin piti siinä ohimennen kokeilla sitä sun tätä... :D Oli mukava päivä kyl ja hienosti porukka siellä rautaa nöyrrytti. Historiaakin tehtiin, Temen onnistui ensimmäisenä Suomessa sertifioida virallisesti Coc #3 korttisäännöllä!

Hankittiin mulle uus lelu, RB 100. \o/ Sakke meinas et siinois käytännössä ehkä noin 15% lisää traineriin nähden. Tuntuu kädessä haastavuudeltaan aika samanlaiselta ku Trainer sillon ku sen ekan kerran kouraan sai. Tuntuma muuten on kyllä erilainen, kun aukeama on isompi, kahvat paksummat, voimakkaampi karhennus ja kromattu jousi, joka kuulemma tekee siitä hieman jäykemmän. Jätin sen vielä Matille kalibroitavaksi, ennenkuin leikin enempää. Tehneekin ihan hyvää malttaa lepuuttaa käsiä vähän aikaa tän päivän päälle.

Onnea Cara 5v! \o/

Mamman Kultavauvamöttönen, aina yhtä Pölijä.

Nälkä. Täysikuu. Ollu 3,5h ulkona ja paleltaa. Ei taida ihan hetkeen uni tulla. Tulispa Kultsi meseen.

Vajaan kuukauden oon nyt istunu vakkarina tässä kohteessa ja ai että mä nautin! Saa olla öhnöttää tutussa karsinassa, istua omassa penkissä jonka tauottaja käy suht samoihin aikoihin lämmittämässä joka päivä ja toimia suurimman osan ajasta samojen ihmisten kanssa. Aaaaah... jämähtämistä. Sopii juuri nyt oikein hyvin. Kotikin on tuossa lähellä ja sinnekin koen asettuneeni.

Jos ympärillä asuvat pulisee/mölisee/bilettää viikonloppusin (tai muulloinkaan) hiljasuusaikana, revin perseeni. Haluan nukkua. Kerta vielä niin teen valituksen.

Ennen oli nauruviivat. Nyt on nauru-uurteet, joiden viereen tulee hymyillessä ryppy. Rakastan jakkupukuja! Jos omistaisin sellaisia monta, pitäisin niitä lähes aina.

Luen Vantaan Sanomia, joskus Pirkka-lehden ja minulle tulee Kotivinkki. Vastapainoksi kyllä tilasin juuri Aku Ankan. Mut silti hei! Daa. ;D

Epäonnistumiset ja riittämättömyys vaivaa. Ja jonkinasteinen häpeä. Menetettyä ei saa takaisin. Joitain asioita ei pysty muuttamaan. Sydän on raskas, vaikka periaatteessa kaikki nykyään onkin hyvin.

Anteeksi teille, jotka olette syystä tai toisesta joutuneet pettymään.

*huokaus*