IRC-Galleria

Päätin jättää agilityn kouluttamisen ainakin toistaiseksi. Tai nyt tämä ryhmä jota oon Annen mukana ollu "luotsaamassa", niin pyrin siinä olemaan niin kauan kuin tarvitsee/ ryhmiä katsotaan uudestaan, mutta sen jälkeen palaan jälleen normiriveihin. Aika ja resurssit ei nyt riitä kaikkeen ja jostain on karsittava ennenku kynttilä palaa kahdesta päästä loppuun. Tuo on ainakin semmonen asia, joka ei oo itelle mitenkään välttämätön.

Arh, rasittavaa. Näin stressaavaa unta ja herättyänikin (nukuin yöllä ~2,5h) oli olo kaikin puolin tosi stressaantunu. Pyörin sängyssä, ajatukset pyöri ja turhaan yritin nukahtaa. Neljän jälkeen ajattelin notta sama nousta ylös, koska muuten tulee vain pää kipeeksi. Huoh... Haluisin niin tietää millä saisin tän stressikierteen katkeemaan!

Rakas purisee sylkissä.

Mä en osaa sairaslomailla. Tää on ihan kauheeta. Mitä mä teeeen?! Ei jaksais vain öhnöttääkään, menee jumiin.

Käväsin töissä pikaseen piipahtamassa aamulla, sit jatkoin tk:seen labraan. Helikobakteerinäyte ainakin katotaan ja sit pari verinäytettä otettiin, mistä en niin tiiä mitä olivat. Samalla reissulla hain sit jäykkäkouristusrokotteen, kun son vanhentunu jo varmaan pari vuotta sitten. Sit apteekista lääkkeet ja semmonen parin desin tetra ravinneainejuomaa. Ja taas alko pistää mahassa voimakkaammin, kun oli juonu sen. No, tulin kotiin ja alotin lääkkeet. Pari viikkoa tulis syödä kuurina tommosta vatsan "protonipumppujen toiminnan estäjää", eli pitäis rauhottaa mahaa vähentämällä sen happamuutta. Sit nuita mahakipu-/kramppilääkkeitä tarpeen mukaan.

Kävin lääkärissä ja jopa ilman että kukaan raahas väkisin. Oli pakko. Ti-ke saikkua, pari vatsaa rauhottavaa reseptilääkettä ja huomenna omalle terveysasemalle labrakokeisiin.

Mun paino ei oo alkanu vitosella sitten syömishäirikköaikojen (yli 9v sit). Bmi 23.49, mähän oon tosiaankin normaalipainonen nykyään. Ei Jjjestas... :o

Neve lähti lauantaina hoitoon, että Nuga saisi rauhaa. Laitoin sille myös ruokaa kuppiin niin, että se on siinä 24/7. On se nyt sitten aina välillä vähän raksutellut. Neven lähdettyä ollut myös enemmän jalkeilla, eikä niinkään paljon piilossa. Liekö toinen sitten "ahdisteli" sitä koko ajan sen jalkeilla ollessa. Lauantaina ja sunnuntaina Nuga sitten kehräs tuntikausia mun mahan/ rinnan päällä, kun lueskelin/ torkuin sohvalla. Saa nyt nähdä miten tämä etenee. Ja jos Nuga nyt sitten jaksaakin jatkaa, niin tiedä sitten jaksaako Neven kanssa kuitenkaan. Se haluais painia niin kovin. :/ Perjantaina vaani kulman takana jo mun jalkaakin, hassukka. :D

*huokaus* :(

Eilen sain elämäni pahimmat vatsakrampit sitten umpparin. Jotain 4,5h ne kesti ja lämpö oli vähän koholla. En uskaltanu nousta sohvalta sen jälkeen kun ulkoa viimein kotiin pääsin kyyhötettyäni polun varressa kiitettävän aikaa. Toivottavasti ei tuu takas... Jos tänään iskee, niin lähen lääkäriin. Ehkä. Viimestään huomisaamuna sit. Vähän ikävä olo mahassa koko ajan.

Vaikka ensin edes hetken vaikutti niinku tilanne menis ees vähän parempaan suuntaan, niin nyt näyttäis taas huononevan. Nuga ei syö edes suupalaa. Lähinnä vain kyyhöttää ja nukkuu. Neve haluais leikkiä, mutta ei Nuga jaksa. Murisee heti kun Neve tulee lähelle. Kumpikin kissa kärsii. Alkaa pikkuhiljaa enemmän ja enemmän näyttää uhkaavasti siltä, että liekö seuraavalta lääkärireissulta Rakas enää kotiin tulee... Ja Neve kaipaa kaveria, mutta mä en kyllä pystyis ottamaan uutta kissaa. Ei vain kykenis, toipumiseen menee varmasti to-del-la kauan, jos Nugan menetän... Ja liekö sitten varmaan pitäisi Nevellekin löytää koti jossa olis kaveri... :((

Kävin eilen ostamassa Nugalle eläinlääkäriltä raksuja. Niitä se suostuu ite syömään. Ei kuitenkaan vielä ainakaan syö tarpeeksi, joten neuvoivat apteekista ostamaan ravinneainegeeliä. Ja sitä se nuolee vapaaehtosesti esim. sormenpäästä! \o/ Nestemäisen antibiootin pakkosyöttäminen (tai oikeemmin sen yrittäminen) oli ihan helvettiä, niin sain nyt tilalle tabletit. Ne on niin helppo vain survaista kurkun perälle ja vähän vielä ruiskulla vettä päälle. Luojan kiitos ei tarvi enää tuntikausia tapella syömisen ja lääkinnän kanssa! Siitä kärsi sekä kissa että minä. Helpottunu olo kertaa miljoona.

Minä - olen - Väsynyt.

Tänään oon taas pakkosyöttäny, -juottanu ja -lääkinny Nugaa. Se laittaa vastaan ja kattoo mua silmät kauhusta selällään, niinku oisin muuttunu hirviöks. Tää on vain niin musertavaa. Sattuu nähdä se tuollasena. Jos tulevaisuus tulee olemaan tätä, niin en tiedä kestänkö. On niin uskomattoman paha olla, ei pysty kuin itkemään. Rintaa puristaa ja mahassa pyörii, eikä pysty syömään mitään. Avuton ja tyhjä olo. Tuntuu melkein kuin oisin jo menettänyt sen. Kohta joutuu pakkosyöttämään itteensäkin, ettei myös mee huonoon kuntoon.

np. Keiko Matsui - Bridge Over the Stars... *byääää*