IRC-Galleria

Makkarista lähti tapetit. Jestas et särkee jalkapohjia ja varsinkin kämmeniä ku puristeli suihkupulloa huolella!! Oikee niin äkee et sattuu laittaa kättä nyrkkiin. En siis laita. :D

Torstaina oli lämmintä ja aurinko paistoi ihanasti. Lähdettiin Caran kanssa kiipeämään peltojen takaiseen metsärinteeseen, Muorin uurna selkärepussa, mielessäni kun oli täydellinen paikka johon halusin tuhkat vapauttaa.

Päästäessäni tuhkat tuulen mukaan Muori teki viimeisen källin. "En mä minnekään rinteeseen lentele, mä tuun syliiiiiin!" Ah, vastatuulenpuuska, kiitti! Tuhkat mun, Caran ja tavaroiden päällä. :D Saatoin sieluni silmin kuvitella kuinka se höpsö hyppii ympärilläni ja kiljuu innoissaan. Mamin oma Hassu...

Tuolla paikalla on myös pieni tulentekoon rajattu alue. Siinä poltin uurnan ja paperipussin niiden tyhjennyttyä. Koko reissun ajan tunnelma oli jotenkin... kaunis ja mieli ihan hyvä. Niinkuin oltaisiin viimeisen kerran oltu kolmestaan pitämässä hauskaa metsässä. Kunpa vain olisin saanut halata Rakasta vielä kerran.

Tuonne paikalle voin mennä aina uudelleen. Siellä ei voi olla voimatta hyvin. Siksi se oli juuri oikea paikka Muorille. Meidän yhteinen paikka, johon tulen palaamaan jatkossakin. Se tietää etten unohda.

Nuga on pehmohellimys

Itekin kyl haluis nyt painautua kainaloon. *tuhi*

*kooma*

Vuorokaudessa ei oo tarpeeks tunteja, sillä mun pieni sisäinen wannabe-nörtti herää öisin. Viimeistään... Taas tuli käpistellyks kuvia ja muokatuks phpbb-templatea ja css:ää - aivan liian myöhään. Sit sato vettä ja sit pörräs joku hullu ja törkeen iso yöperhonen ja ja ja. Nuku siinä sitten rauhassa, ku aikaa oli muutenki reilu neljä ja puoli tuntia. No, oma syy. Ja homma jatkuu. Aijai ku mullon kivvaa! 8)

Täytin viimein vakuutusyhtiölle Nugan sairasilmoitukset ja Muorin lopetusilmoituksen. Järjestin liitteet, reseptit, kuitit ja alleviivailin päivämäärät ja summat yms... Toivottavasti edes jonkun satasen saisi takaisin. Nimittäin kun noihin kaikkiin lisätään omat lääkäri- ja lääkekulut, sekä sairaslomapalkan karenssipäivät, on kulut jo lähemmäs 800€.

Näitä ennen vielä oli juuri maksussa vakuutusmaksut ja opintolainan lyhennykset normaalilaskujen lisäksi - puolen kuukauden palkasta. Että tuota... Rahallisesti ollaan sit miinuksilla semmosen puolestatoista kahteen kuukautta.

Elämä voittaa.

Minulla ei ole enää sanoja. Sydämesi pysähdettyä omani särkyi. Olet jokaisen kyyneleen arvoinen. En vain tiedä miten selviän, miten kestän tätä tuskaa. Kiitos, Rakas. Kiitos kaikesta. Annoit paljon. Niin usein autoit minua jaksamaan. Pysyin vierelläsi loppuun asti. Olen sen sinulle velkaa. En koskaan unohda, kun nukahdit syliini ikuisesti. Olit maailman suloisin ja kaunein enkeli. Odota minua, Rakkaani, minä tulen perässä. Sitten ei mikään voi meitä enää erottaa.

Eilen oli kaikin puolin kaunis päivä, juuri sellainen jonka haluankin muistaa. Käytiin koirien kanssa pelloilla ja metsässä reilun puolitoista tuntia. Muori rakastaa niitä paikkoja yli kaiken ja on todella vapaa ja oma itsensä ilman pelkoja. Illalla katselin telkkua sohvalla koirat kainalossa ja kissa sylissä. Juuri tuollaiset hetket ja päivät ovat olleet aina parhaita. Niitä ei kukaan voi koskaan ottaa minulta pois.

"Remember to joy
For the good things He gave
For those precious moments
You'll never forget

Don't let you're life end
When you have to let go
'Cause when something ends
It's just a beginning for something new"


Niin. Näin sitä tuli runoilluks jo 2001. Vaan oispa se aina helppoa.

Ulkona on sateista ja harmaata. Aivan kuin sisimmässäni, johon sattuu. Aamulla heräsin hautajaiskellojen sointiin. Sydän jätti lyönnin väliin...

Sinä makaat takanani ja tuoksut pestylle koiralle. Olet puhdas, trimmattu, harjattu ja silkkinen. Katsot minua silmiin. Olet niin kaunis sisältä ja ulkoa. Suloisin ja herttaisin. Aivan liian ihana. Jos se vain mitenkään olisi mahdollista, jos minulle annettaisiin sellainen mahdollisuus, en luopuisi Sinusta ikinä.

Sydämestäni en Sinua päästä pois, Rakas, en koskaan. Vaikka se särkyykin. </3