Tänään on päivän levy valittu ja sitä on kuunneltu erittäin ahkerasti aamusta asti. Tämä levy on Panteran Vulgar Display Of Power. Se on yksi ensimmäisistä levyistä, joita olen hankkinut ja toimii edelleenkin joskin hyvin erilailla. Silloin seiska luokalla riitti kun oli raskasta ja raskaampaa, erittäin korostetusti voimasanoja, hampun lehtiä ja tatuoituja vihaisia miehiä. Niin kyllähän se oli syntisen hienoa ja suorastaan ensimmäinen aikuistumisriitti kuulla Fucking Hostile kyseiseltä levyltä ekaa kertaa. Nykyään levy panee miettimään, että kyllähän bändillä on kädet käynyt, että ei jumaliste kun on kovia soittajia. mutta kuitenkin joukkoon mahtuu iso prosentti sitä ensi kuuntelun tunnelmaa. On semmonen fiilis kuunnella kun olisi eilen saanut syyttä mikkihiiriltä turpaan ja tänään on kostoretki päällä. Tulee sellainen jengiytymistunnelma, että ei haittaa kelle vittuilen tai ketä ahistuksissani potkin päin näköä, koska tunnen Phil Anselmon ja Vinnie paulin. Onneksi en ole koskaan tehnyt mitään, vaan pelkästään uhonnut.
Tasan vuosi sitten olin Salon kaupungin maisemissa viettämässä semmosta pikku hauskaa Allu Loven kanssa. Niin kyllähän te Allun tunnette "lettua liikenteessä" ja sitä rataa. Nyt en kumminkaan vietä näitä vapaitani noissa viime talven, kevään, kesän, edellisen talven, kevään ja kesän jne. merkeissä, vaan olen rauhassa kotona ja ollut aika paljon. Tässä tunteessa on jotakin melko helpottunutta, mutta paljon itsesääliä ja kipua. En ole menossa tänään baariin, kun koko kylässä ei edes ole baaria keskiviikkoisin. Ja vaikka olisikin en lähtisi paitsi jos oven takana seisoisi yhtäkkiä Allu pakottamassa niin joutuisin käymään yhdellä. Oikeastaan hienoa täällä keskellä autiota kylää odottaa huomisia Sapporon kisoja alkaviksi. Toinen vaihtoehto olisi koulukuntaa minä ja Iltanen viettämässä jalkapallon EM kisoja Lohjalla vuonna 2004. Ei ole tuo Vaaratie ollut koskaan kanssa niiden Laurinkadun leikkivien lasten.
Mainitsen vielä sen, että olen Pellossa tällä hetkellä.