IRC-Galleria

Mistä tietää, että taas juhlapyhä lähestyy? Siitä tietenkin, että on unohtanut tehdä n+1 asiaa, jotka pitää tehdä ENNEN perjantain bileitä. Ei mitään vaarallista (vielä) ole sattunut, mutta ehkäpä sitä voisi opetella hyödyntämään sitä kalenteria, oikeasti. Liittimiä, roudaus... ja kiireessä ei saa unohtaa vapaaehtoisen motivointia, arvostavaa suhtautumista ja kiittämistä. Jotain on tarttunut Pietarista ajattelumaailmaan... tai koko benchmarkingista. Ehkä paras ja olennaisen kiteyttävä lausahdus on "Pidä aina pää pilvissä, jalat maassa ja kädet valmiina toimimaan".

Huomenna siis pääsee bileisiin töihin. Olen ehkä outo, mutta minusta on kiva olla töissä tapahtumissa ja nähdä, kun ihmisillä on hauskaa. Jos siitä hauskuudesta voi kiittää vähänkin itseään, motivoituminen on taattu. Eikä meillä koskaan ole niin kiire, etteikö sitä ehtisi juttelemaan ihmisten kanssa. Ja jotkut ovat sitä mieltä, että ilman alkoholia ei voi olla hauskaa...

Hauskaa juhannusta kaikille!

Ja lyhyitä lentoja. Tulin eilen kotiin Pietarin-reissulta. Venäjällä ollaan kohtalaisen huolissaan turvallisuudesta, sillä Pulkovo 2 -terminaaliin astuttuamme tarkistettiin ensin paperit, sitten laukut ja tästä mentiin jonottamaan check-iniin, jossa tarkistettiin jo jonottaessa paperit, lisäksi toki myös tiskillä. Boardingkorttien saamisen jälkeen jonotettiin passintarkastukseen, jonka jälkeen kaupoissa kierreltyämme portille oli vielä erikseen turvatarkastus! Huh huh. Ja Helsinki-Vantaalla heti uudestaan turvatarkastus, jossa kävikin ilmi, että Venäjältä tuotuja vodkapulloja ei niin vain käsimatkatavaroihin viedäkään, joten sittenpä vain passintarkastuksen kautta check-iniin pulloa repussa toimittamaan Oulun-lennolle. Tämän jälkeen toki taas suoritettiin turvatarkastus. Huoh! Se lomakerumba olikin siis pienin vaiva tässä koko matkassa, ainoa helposti hukkaan menevä paperi oli migration card, johon piti täyttää kaksi puolta identtisesti; toinen oli saapumista ja toinen lähtöä varten. Kun kerran viisumini oli voimassa kuukauden, ja migration cardiin piti täyttää poistumispäiväkin, niin mietin vain että mitäs jos ei tiedäkään milloin aikoo poistua? Se ei taida olla mahdollinen vaihtoehto Venäjällä (okei, oli siellä kortin takana jotain muutosmerkinnöille varattuja paikkoja). Lisäksi suomalaisten turvatarkastajien mielestä näytän ulkomaalaiselta, koska palvelu tuli englanniksi. Enpä korjannut sitten väärinkäsitystä.

Konferenssia olikin luvassa tehokkaasti lähinnä pe-la ja vähemmän tehokkaasti to ja su. Torstaina meidät kiikutettiin sinne pääkonsulin illalliselle, joka oli aika vapaamuotoinen. Pääkonsuli kertoi, että on tärkeää, että järjestöt tekevät yhteistyötä yli rajojen jne blaablaa. Ja tokihan meidät pistettiin heti töihin kertomaan kokemuksiamme benchmarkingista.
Perjantaina olikin oikein tehokas päivä; taisi olla yhdeksän jälkeen illalla, kun vasta pääsimme lähtemään hotellille. Aamuhan alkoi yhdeksältä. Kävimme läpi tutkimuksen tuloksia, teimme ryhmätöitä monta kertaa, täytimme tuhat eri väristä paperilappusta ja puhuimme paljon ja (tarpeellista). Lauantaina mietittiin lisää kaikenlaista oleellista, ja konkreettisia projekti-ideoitakin jo esitettiin. Kun eilen piti miettiä, miten näitä ideoita saisi implementoitua kotona, pää oli kyllä aika tukossa jo kaiken tiedon jälkeen.

Mutta ehtihän sitä käydä katsomassa Central Stationinkin. Suosittelen! Kaksoishinnoittelu on sitten yleistä, eli naisilta saatetaan periä enemmän/vähemmän sisäänpääsymaksua, riippuen paikan luonteesta. Go-go dancerit kyllä jäivät näkemättä.

Eilen oli myös tarkoitus hieman shoppailla kahden jälkeen lounaalta päästyämme. Ligovskij prospektilta siis metrolla Nevskij prospektille, kävelyä eestaas ja lopulta toteamus, että eihän tässä enää ole aikaa, mutta tulipahan matkustettua metrolla. Kyrillisten kirjaimien tuntemisesta ja edes jonkinlaisesta venäjän kielen osaamisesta on muuten hyötyä aika paljon! Joka paikassa ei todellakaan kirjoiteta meille tutuilla kirjaimilla, eikä englantia osata välttämättä ollenkaan. Ja jos sitä ymmärretään, vastaus saattaa tulla venäjäksi. Huomasinpa kuitenkin kehitystä jo tässäkin lyhyessä ajassa, sillä aloin saamaan selvää sanoista sieltä täältä, ja kieltämättä välillä menivät kielet sekaisin, kun joidenkin kanssa piti puhua venäjää, toisten kanssa taas ruotsia, vaikka englantia eniten. Meinaa välillä pää mennä sekaisin, kun informaatiotulvan lisäksi kielitulva rasittaa. Vielä Suomessakin meinasin vahingossa tervehtiä venäjäksi tai englanniksi asiakaspalveluihmisiä.

Ja satuinpa sitten sekoittamaan kahden korttini tunnusluvut keskenään, josta seurauksena oli toisen kortin meneminen lukkoon, eli sillä ei voinut edes tehdä ostoksia. Olipa avuton olo. En edes tajunnut, että siksihän se kortti ei tietenkään toimi, ennen kuin Helsinki-Vantaalla automaatti ilmoitti, että liian monta väärää tunnuslukua. No, Sampon konttori oli onneksi auki, joten sain tiskiltä rahaa. Kerrankin on oltava tyytyväinen DanskeSampoon. Taisi pankkitoimihenkilö olla saanut liikaa negatiivista palautetta, sillä kiitettyäni palvelusta (kun olivat sunnuntaina auki!) vastaus oli, että välillä sitä "meidänkin palvelua" kiitetään. No, soitin asiakaspalveluun tänään, ja kortti toimii taas.

Nyt täytyy lähteä lounaalle. Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!

Mullapa on nyt silikonit silmissä. Hankin viime viikolla nimittäin sitten vihdoinkin ne Air Optix -piilarit, ja täytyy kyllä sanoa, että nyt näkeekin ihan eri hyvin! Eikä nämä pahemmin tunnu silmissä ollenkaan... eli ihan helposti voi nukahtaa näiden kanssa, ja sitä tulikin jo kokeiltua. Ei tuntunut pahalle. Jee! Ja sitä vapauden tunnetta (ja outouden) kun ei tarvi leikkiä lasien kanssa! Ja ainakin omasta mielestä ulkonäkö muuttuu kyllä heti (no täällä galleriassa ei pahemmin kyllä laseja kuvissa muutenkaan oo, eikä ikinä kuvissa muutenkaan). Jostain kumman syystä tämän muutoksen tuntuvat huomaavan ennemmin ne, jotka itse käyttävät silmälaseja.

Ja matka häämöttää. O-ou, puku pitää muistaa ottaa mukaan. Mitähän sinne tarvii muuta?

Eipä ole ollut kovin lämmintä täällä... se niistä auringon ottamisista. Mutta jospa sitä ehtii sitten myöhemmin kesällä... odotan jo kovasti rantakelejä, tosin viime vuonnahan sitä taisi tulla käytyä uimassa peräti yhden kerran, ja sekin puolivahingossa. Jos tänä kesänä muuttaisi tapojaan! Ulkoilmakin on välillä hyväksi. Sitähän voi kyllä saada monella tapaa nautittua; suosikkiurheilulajeja toisilla ovat baariinpyöräily ja alkoonjuoksu.

Ah, valkosipuli on kyllä hyvää, mutta sitä ei tule syötyä liian usein sen vuoksi, että kanssaihmisten mielestä se ei välttämättä ole niin arvostettava teko. Hain tänään pizzan (hah) ja salaattiin heitin kasan valkosipulia. Antioksidantteja.

Voi ihanaa. <3

...on hindiä ja on tervehdys.

Ensi viikolla pääseekin lähtemään Pietariin - eksoottista kaukomaamatkailua siis luvassa, hah! Viisumikin tuli jopa ajoissa. Odotan vain taas sitä lomakerumbaa Venäjän puolella: leimaa tämä, ota tuosta kopio, vie tuo sinne ja tänne, täytä tuo, elä hukkaa tätä tai et pääse koskaan pois jne. Alan vähitellen kallistua Stubbin kannalle: ehkä se viisumivapaus voisikin olla ihan hyvä idea.
Pietarissa on luvassa taas konferenssia ja tulosten jakamista tutkimushankkeestamme. Ehkä nyt vihdoinkin opitaan, miten sitä kunnon kansalaisjärjestön kuuluu toimia... Saimme myös kutsun Ruotsin Pietarin-pääkonsulin residenssiin! Mutta pääsenpä taas harjoittamaan olematonta kielitaitoani, venäjän kieltä kun ei ole tullut käytettyä juuri ollenkaan sitten sen opiskelun.

Olen lukenut viime aikoina Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa -kirjaa. Ai niin, mutta eihän Suomessa saa puhua yhteiskuntaluokista. Vedänkin siis kuvaannollisen vetoketjun suuni eteen ja vaikenen asiasta loppuelämäkseni.

Arkielämä saattaa saada kummasti uutta potkua, ainakin mitä tulee unirytmiin, jos talon takapihalla on rakennustyömaa. Aiemmin tämän talon takana oli joku vanha röttelömökki, joka ei ollut ollut käytössä kunnosta päätellen vähään aikaan, mutta se purettiin. Nyt tuolla takapihalla rakennetaan jotain, mutta minulle ei vielä ole selvinnyt, mitä.

Suomessahan ei ole välttämätöntä maksaa tippiä palveluhenkilökunnalle... eräs mielenkiintoinen tapaus sattui tiistaina, kun menimme erääseen nimeltä mainitsemattomaan ravintolaan, jossa emme siis käy, eksyimme vain sinne. Maksoin eteispalvelumaksua (narikka on so yesterday - eteispalvelumaksun nimellä voidaan rahastaa ja silti mainostaa ilmaista sisäänpääsyä) ja portsari kysyi, haluanko jättää tippiä. Jäin pakostakin pohtimaan, oliko tilanteessa jokin huomaamatta jäänyt nyanssi, koska en käsittääkseni vaatinut mitään erityisempää palveluakaan. Eikä mielestäni tipin erikseen pyytäminen ole myöskään kohteliasta. Käsittääkseni muilta seurueestamme ei oltu sellaista kuitenkaan pyydetty.

Vuosi 2008 on alkanut. Hyvää uuttavuotta kaikille!

Olen ihan koukussa StepManiaan. Olemme pelanneet sitä niin paljon bileissä, että nyt oli pakko ladata se itsellekin. Matto vielä pitää hankkia ja sitten vain pomppimaan :)

Rakas Päiväkirja,

Jep joo, uusivuosi tulee ja huomenna siis bilettämään. Tänään ei yllättäen jaksanut, sillä vaikka eilen otettiinkin iisisti, niin tuli silti valvottua aamukahdeksaan asti.

Hauskaa uuttavuotta vain kaikille!

Katsotaan kuinka monta tuntematonta tai tuntemaani ihmistä uskaltaa sanoa ''moi'' päiväkirjaani.
Sit kopioi omaan päiväkirjaa jos oot sanonu ''moi''

Taas olis viikonloppu alkamassa. Pitänee keksiä jotain aktiviteettia, vaikka nenänvalkaisu on kyllä alkanutkin niin hyvin, että sitä ei nyt kannattaisi ihan heti katkaista.

Mutta toissa yönä näin kieltämättä kummallista unta. Matkustin jostain syystä johonkin ihan outoon paikkaan varta vasten, jotta pääsisin murtautumaan BB:n Henrin kotiin. En tiedä, miksi minun piti sinne murtautua, mutta joka tapauksessa menin ovelle, avasin sen, ensin kerran ja sitten toisenkin kerran... enkä kuitenkaan käynyt sisällä. Hitto vie että osaa olla outoa. Olenkohan minä katsonut liikaa Big Brotheria? Ja Hekahan tippui jo ajat sitten, mutta ehkä hän oli jotenkin painunut mieleeni.

Nenänvalkaisuviikko alkoi vallan lupaavasti: kaveri soitti ja pyysi kylään (lue: kaljoittelemaan). Mitä muuta siitäkään nyt voi seurata kuin Onnelaan joutuminen? Mutta tuli taas todistettua vanha teesi todeksi: toleranssi kasvaa. Toleranssin kasvaminen ei ole haittatekijä, kun aloittaa tarpeeksi myöhään, eli ei ehdi juoda tarpeeksi. Mutta Onnelan K-18-illat ovat aina niin ylitsepääsemättömän ihastuttavia - varsinkin asiakkaat osaavat luoda käytöksellään aina oikeanlaisen ilmapiirin. Nythän Onnelasta tulee siis virallisesti täysin K-18-paikka, kun toinen sedula avaa ovensa Oulussa.

On se perhanan hauskaa... syysloma aiheuttaa viinakortin täyttymisen hieman liian nopealla tahdilla. Älkää silti olko huolissanne, STM:n tädit, sillä tämä ei ole vielä toivotonta.