Hemmetti. Pitäis mennä koululle ennen yhtä tekemään sitä esitelmää. Onhan tässä vielä aikaa neljään asti tehdä sitä. Sain unta ehkä joskus viiden jälkeen. On siis tosi pirteä olo... mutta kahvi pelastaa. Juon sitä paljon. Pitää kohta soittaa E:lle, että sekin heräilisi, jotta en joudu yksin sitä esitelmää tekemään.
Voi ei, tänään on se viininmaistelukin. Katsotaanpa vaan, miten käy. Veikkaan, että osa porukasta löytää itsensä Onnelasta tänään. Se tunti kestääkin n. kahdeksaan asti, joten siinähän on sitten vielä aikaa lisäetkoilla. Ei kyllä missään nimessä pitäisi lähteä yhtään mihinkään! (Niin no, enhän minä huomenna tai lauantaina kuitenkaan ole menossa... lauantaina on töitä).
Eilen Kaakkurin kirkossa oli sotilassoittokunnan konsertti (ja muutama solistikin soitteli). Kaverini pyysi minua konserttiassistentiksi, ja niinpä sitten äänitin siellä. Oli ne kyllä hyviä ne soittajat, mutta musiikki oli vähän toista, mitä sotilassoittokunnalta joku voisi olettaa. Ei kuulunut niitä perinteisiä isänmaallisia lauluja ollenkaan, vaan vähän uudempaa - kyseessähän oli Uuden Musiikin Lokakuu -festivaalin konsertti. Yleisökin taisi pitää kuulemastaan. Ohjelmassa oli parin teoksen kantaesityskin. Välillä vaan hirvitti, kun soittajat pistivät vähän forte fortissimoa, että joko se hyppää punaiselle... mutta ei ihan!
Kohta koululle...