IRC-Galleria

Rakas päiväkirja!

Anteeksi ihan hirveästi, etten ole kirjoittanut piitkään aikaan. Mutta kun on ollut kiireitä, tai no, näennäiskiireitä ainakin. Olen mennyt järjestösuohon, josta johtuu ajoittainen päivien venyminen. Eräs hanke on tässä kovaa vauhtia valmisteluvaiheessa.

Vappukin olisi tulossa. Näillä näkymin olen menossa Helsinkiin. Siellä olisi sitten tarkoitus laivailla ja tavata kavereita sekä miksei myös täysin uusia ihmisiä. Odotan tässä kovasti myös kesälomaa. Olen luvannut ruotsalaisille ystävilleni, että menen moikkaamaan heitäkin kesälomalla. Tästä sitten seuraakin Norrbottenin kierros. Mutta, oppiipahan kieltä ja näkee tuttuja! Olen kyllä todennut myös sen, että taitaa tuo rajan länsipuoli olla otollisempi seurustelukumppanin metsästyksen kannalta. Metsästys kuulostaa kieltämättä hieman pelottavalta asialta, mutta enpä keksinyt parempaakaan ilmaisua. Kerron kyllä sitten, jos jahti tuottaa tulosta! Vaviskaa, ruotsalaiset.

Olen tässä nyt saanut taas unirytmini sekoitettua aivan totaalisesti. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä sen kuntoon saadakseni. Eilen päätin sitten mennä nukkumaan n. klo 8 aamulla, ja heräsin sitten yhdeksän jälkeen illalla. Tänään minun on pakkopakko valvoa iltaan asti, koska minulla on taas kaikkea hirveän tarpeellista tekemistä. Toisaalta, eipä ainakaan vielä väsytä.

Olen myös miettinyt sitä, miten ihmeessä saisin motivaatiota kasattua, koulua varten nimittäin. En kyllä ole liiemmin siellä naamaani näyttänyt. Toisaalta, olisiko siitäkään sitten hyötyä. No, kesäloma on alkamassa, ja ehkäpä se motivaatio löytyy sieltä kesän lämmöstä. Kesätöitäkin on tullut haettua. Saapas nähdä, tärppääkö ollenkaan. No, aina voi opiskella kesäkuun. Tai siis, mitä opiskelu on? Enpä muista enää siitä mitään.

Radioseven se onneksi vaan jaksaa aina lämmittää mieltä. Nätets bästa musik! Hitsi että nyt on muutama tosi kiva biisi pinnalla.

Sanokaa mulle jottain. En oo viitsiny kopioida mitään kiertokirjeitäkään. Kysykää minulta vaikka, mitä kuuluu, tai antakaa haleja ja pusuja jos tykkäätte minusta. Pakko ei ole. :P

Rakas Päiväkirja isolla P-kirjaimella tällä kertaa, tämän viikon olen viettänyt talvi-, hiihto tai sairaslomaa. Hiihtänyt en ole metriäkään, ilma on ollut kovin talvisen kylmä ja flunssa on purrut kuin baarikärpänen. Sunnuntaina Onnelassa heiluessani (jossa ei ollut mitään järkeä niin kuin ei minun toimissani aina muutenkaan), tunsin olon huononevan ja kuumeen nousevan. No, ei se mitään, tähän asti joka päivä olo on vain huonontunut, mutta tänään se oli ensimmäistä kertaa parempi kuin edellisenä päivänä. Kävin viime yönä OYS:an yhteispäivystyksessä. Siellä oli kyllä aika hauska meno: eräs teini oli varmaan juonut itsensä lähes 4.5 promillen humalaan, tuli sinne tikattavaksi poliisien saattamana ja myös poistui näiden sinipukuisten lainvalvojien mukana yhteiskunnan tiloista. Itse sain viettää laatuaikaa K:n kanssa ko. laitoksessa n. 3 tuntia. Ensin odotin, sitten tuli laboratoriohoitaja ottamaan CRP:n* ja PVK:n**. Pirteän ja mukavan (kiitos!) lääkäritädin juttusille päädyin sitten, kun olin odottanut vielä tunnin neulalla sohimisesta. CRP oli 3, Leukosyytit näyttivät viittä, joten ei ollut syytä olettaa bakteeritulehduksen iskeneen. Lääkäri kirjoitti minulle reseptin yskänlääkettä, ja sain häneltä myös nukahtamislääkkeitä, kun niitä pyysin. Nukuinpa ainakin hyvin viime yönä, 15 tuntia. Nyt tässä mietin, moneltako menisin sänkyyn, kun heräsin iltakuudelta. Taisivat tepsiä ne nukahtamislääkkeet.

K se osaa: kävin hänen luonaan ja join teetä samalla reissulla, kun kävin apteekissa. Puhuin erään tyypin kanssa puhelimessa. K sanoi puhelun jälkeen: On se kumma, jätkällä on 38 astetta kuumetta ja parta ajamatta ja naama kuin petolinnun perse, mutta silti se vain saa kaadettua (seuraa). Asiahan ei nyt ole aivan niin, mutta K se silti osaa. Näin on.

Loma alkaa olla lopuillaan ja Ville se vain syö Ibumaxia, muita lääkkeitä ja on kotona. Voi kirosana! Mutta kyllä minä täältä vielä tulen, näytän ja helevetti isken kanssa. Varokaa vain!


- - - - - - - - - - - - - - - - -

* CRP (C-reaktiivinen proteiini. Normaali viitearvo alle 10. Nousee hyvin nopeasti tulehdustilassa, laskee nopeasti kun tulehdus parantuu. On täten hyvä indikaattori tulehduksille.)

** PVK Perusverenkuva. Yleisimmät veriarvot. Leykosyytit: Valkosolut

PS. Tuota otsikkoa piti korjata 2 kertaa, kun en sitten millään osaa kirjoittaa näköjään. Äidinkielen opettajat auttakaa!

Viisi tärkeää tavaraa

Kerron mitkä viisi tavaraa (ei asiat,eikä ihmiset) minulle on tärkeimpiä kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.Ilmoitan ne viisi henkilöä haasteen lopuksi ja käyn ilmoittamassa haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa.

1. Kännykkä. Ilman sitä ei tule toimeen.

2. Kotiavaimet. Aina pitää tarkistaa, ovathan avaimet mukana.

3. Tietokone. Helpottaa kummasti yhteydenpitoa kavereihin. Koodaaminenkin luonnistuu kummasti sen avulla.

4. Tupakat. Addiktio.

5. Maksukortti. Tuntuupa orvolta, jos ei ole mukana maksuvälinettä.

Haastan:

Woltaire Woltairen
zam| zam|n
SpiceGirlPower SpiceGirlPowerin
kristel kristelin
PizzaCat PizzaCatin

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.

Rakas päiväkirja, heräsin tänään aivan liian myöhään, nimittäin vasta viiden maissa. Olen ollut hereillä siis vasta muutaman tunnin. Kävin hakemassa kaupasta kaksi Karjala-olutpulloa. Nyt juon päärynälikööridrinkkiä. Pramian Päärynälikööri ei oikein sovi Vitalin hedelmäsekoitusmehun kanssa yhteen, mutta kun se likööri on vain 21%:sta, niin pakkohan sitä on laittaa 8cl. Tuo maistuu aika hmm, hedelmäisen täyteläiseltä. No, alashan se menee. Tämä on juomisessa tietenkin se pääasia. Radio seven (http://www.radioseven.se) soittaa Alexian the summer is crazyä. Vanha, mutta hyvä biisi.

Kohta kaveri tulee luokseni ja aiomme käydä Susiteetissa illan päälle. Tulisipa joku vaikka iskemään minua. Tosin tällä naamalla se olisi outoa, jos joku tykkäisi. Tai varsinkaan tällä päällä. Ketä kiinnostaa järjestörotta, joka on aina menossa mukatärkeiden asioiden perässä. Totuustikkari voisi kertoa totuuden, jälleen kerran, kaunistelematta sitä mitenkään.

Sysimustaksi luonnehtisin tätä iltaa, sillä kävin alakerran kaupassa ja minusta ulkona oli kaikista katuvaloista huolimatta pimeää. Ehkä se korreloi tunteiteni suuntaa. En minä ole masentunut, mutta kaipaan rakkautta. Eräs luokkakaverini sanoi, että siitä nyt vähiten kannattaa stressata, löytääkö seurustelukumppania.

Rakas päiväkirja, olen tässä miettinyt, pitäisikö minun tänään käydä ulkona hieman tuulettumassa. Raskas (no onpa tosi raskas) kouluviikko on takana, töitä on tullut tehtyä ja siinä sivussa myös taas toimitettua kaiken maailman asioita. Ei nyt sentään kaiken. En ole eräs valtionpäämies, joka vaikuttaa Atlantin tuolla puolen. Tiedän kyllä, että henkilökohtaiset henkilöresurssini voivat olla piakkoin vähissä, jos jatkan tätä rataa. Nukkuminen on tuottanut vaikeuksia vieläkin. Mutta luokkakavereiden kanssa on syytä aina käydä ulkona, sillä pidän heistä. He ovat mukavia ihmisiä. Ihmissuhteet ovat kieltämättä perseestä, mutta ilmankaan ei tule toimeen. Siispä on valittava kahdesta pahasta vähemmän paha. Se, mitä itse kukin valitsee, on hänen henkilökohtainen asiansa. Ajakoon sitten asiansa.

Maailmassa on taas ollut paljon hyvää ja siinä sivussa lienee paljon pahaakin tapahtunut. Minä en aina jaksa välittää pahasta, sillä hyvä on hyvä. Hyvä asia, kerta kaikkiaan. Ettei vain jotain hyvää tekisi taas mieli. Koska maailmankuvani on vääristynyt, ja tahdon hyvää kaikille, yritän aina ajatella näin.

Sanalla sanoen, tällä viikolla oppimani asiat ovat liittyneet olioihin. Niihin pieniin, karvaisiin olioihin. Tai no, voi kai olio-ohjelmoinnissakin ajatella olioita pieninä ja karvaisina. Tämä voi nimittäin auttaa muuten abstraktien käsitteiden havainnollistamisessa. Abstrakteja eivät sen sijaan ole nuo pölypallot, jotka pitäisi siivota pois. Näkökenttäni on rajallinen, mutta silloin tällöin se suuntautuu lattiatasoon, jossa näitä lika-luokan instansseja voi ilmentyä. Jos ajattelee asiaa niin, että roskankerääjä tulee ja vie nuo onnettomat, elämässään epäonnistuneet oliot pois ei virtuaali- vaan pölypussitodellisuuteen.

Olen myös oppinut uuden sanan. Keskustelin eilen erään tuttavani kanssa L-koodi-nimisen sarjan suomennoksista. Sarjan suomentaja oli pyytänyt apua erän sanan kääntämiseen eräältä sähköpostilistalta. Kyseinen sana oli Hasbian. Tällaisia henkilöitä on jossain elämänsä vaiheessa kohdannut lesbahdus. Onko tämä vain aikamme ilmiöitä, vai ovatko ihmiset nykyään vain niin paljon vapautuneempia? Eikö olisikin hienoa, jos ei tarvitsisi enää välittää missä kävelee rakkaansa kanssa käsi kädessä, ilman pelkoa mistään purkauksista, riippumatta mistään sukupuolista. Ahdistava muotti. Tahtoo ilmaa. Ilmaa on vain tietyissä tilanteissa, happi loppuu yllättäen. Korvikkeena voi tarjota mielikuvitusmaailmaa, johon on helppo upota.

Itse en edellisen kappaleen virkkeisiin pysty itseäni kuvittelemaan, sillä ilmaa ei tarvitse, kun ei esitystekniikan hiominenkaan ole ajankohtainen asia. Jokainen voi omalla kohdallaan ajatella, mitä sitten, kun dramaturgian perusopintoja alkaakin kipeästi tarvitsemaan. Metaforia, niitä kieli kaipaa.

Tänään kuitenkin on perjantai, ja aion elää täysillä. Koskaan ei tiedä, missä voi kohdata kaltaisensa. Yössä voi vaeltaa yksin. On siis tullut aika. Ja mennyt myös. Mitään tekemättä, mitään aikaan saamatta. Sitä ei kuitenkaan kannata murehtia, sillä aina on tilaa ajatuksille, sanoille ja teoille. Tekemättömät asiat saa tehtyä. Kunpa minäkin saisin tehtyä jotain.

Rakas päiväkirja,

koulu on alkanut masentaa minua. En enää kestä tätä hemmetin pakottamista joka asiaan. Kun me kerta olemme aikuisia ihmisiä, miksi meidät pitää pakottaa istumaan luennoilla? Osaan ihan varmasti esim. tietokonelaitteisto-kurssin asiat, mutta kun on vain toisen asteen tutkinto, jota ei voi lukea hyväksi niin ei sitten voi. 80% läsnäoloa ei varmasti täyty ko. kurssilla. No ei sillä, on minulla ollut hieman univaikeuksiakin, rytmin kanssa ja muutenkin. Ei saa unta välttämättä kuin viideltä-kuudelta. Yritäpä siinä sitten mennä 9:45 alkavalle luennolle. Vaihdan kohta yliopistoon, mikäli tämä epäreilu käytäntö (jota ei ole missään kirjallisena) muutu.

Minulla on ollut ihan kiva alkuviikko. Kävin maanantaina katsomassa Brokeback mountainin. Yllättävää, pidin elokuvasta paljon. Ja vielä enemmän pidän, kun mietin asiaa. Taidan käydä katsomassa sen uudelleen. Tänään pitäisi taas juosta velvollisuuksien perässä. Hmm, eivät ne kyllä karkaa, mutta juoksenpa silti perään. Hopihopi, kohta pitäisi jo mennä. Tämä kuvankäsittelyn luento on kohta ohi.

Voivoi, ihqdaa. <3 Sanokaa jottain. Alakkonää mua?

Rakas päiväkirja,

olin eilen luokkakavereiden kanssa bilettämässä. He olivat ensin täällä etkoilla. Taisi olla taas hauskat jutut, kitara soi ja kaikki nauroivat. Esitin niin härskejä vitsejä, että eräs sai pahoinvointikohtauksen ja oksensi. Vain minä voin pystyä tällaiseen. Totuustikkari sanoi, että en saisi eilen. Oikeassa oli kutvelo.

Tänään minulla oli taas migreenikohtaus. Se ei todellakaan ole kivaa, kun päätä särkee niin että ei pysty tekemään mitään. (Ja sille yläasteen liikunnanopelle, joka oli sitä mieltä että päänsärky lähtee happihyppelyllä: ei toimi minun kohdallani vieläkään).

Pitäisi kohta lähteä taas hoitamaan velvollisuuksia. Velvollisuus on kiva sana. Voi sanoa, että velvollisuuteni on... ja niin edelleen. Onpa hienoa, kun on velvollisuuksia. Voi sanoa, että on kiireinen. Pitääkin mennä suihkuun. Tuleeko joku kaveriksi? :D

Rakas päiväkirja,

olipa kerran keskiviikko. Tämä keskiviikko oli turha. Opiskelijapoika Villen piti olla muutamalla luennolla, mutta nukkumisvaikeuksista johtuen hän ei päässyt koko päivänä kouluun. Niinpä joskus kolmen jälkeen herättyään hän ei tehnyt mitään erityisen hyödyllistä.

Eilen olin edustajiston kokouksessa. Juotiin kahvia. Oli hauskaa. Päätettiin toosi tärkeistä asioista ja keskustelu soljui kuin puron vesi keväällä. Perjantaina pitää taas tehdä perinteiset eli kokoontua luokkakavereiden kanssa viettämään iltaa. Lupasin tällä kertaa, että voivat tulla meille. Hmm. Saapa nähdä, mitä ihmettä minä menin lupaamaan.

Rakkaus on ruma sana. Jotenkin tuollaisilla sanoilla hiillostava biisi soi päässäni aika ajoin. Onkohan oma alitajuntani vihdoinkin päättänyt tulla hulluksi? Ei sillä, etteikö minusta muka löytyisi muutenkin omituisia piirteitä. Olen miettinyt, onko tämä jotain syvällisempää. Kaipuuta siitä, mitä ei ole. Tunteiden paloa ja silleen. En kyllä ole rakastunutkaan. Vai voiko sitä olla tietämättä itse asiasta?

Löysin eilen leidit lavalla-megamiksin (ei tietenkään laittomista lähteistä, toim. huom.) ja kuuntelin sitä pari kertaa. On se kumma, että sellainen iskelmämusiikki uppoaa. Nyt kuuntelen autojen ääniä, sillä niitä täällä kuulee aina. Osaisinkohan enää elääkään täydessä hiljaisuudessa? Epäilen, että tulisin vieläkin hullummaksi.

Pitää mennä katsomaan Bare.. eiku Brokeback mountain loppuviikosta.

"Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä." (Woltaire) ja myös Kymastah on minut haastanut.

1. En voi lähteä kotoa katsomatta, onhan kahvinkeitin ja hella uuneineen varmasti pois päältä. Kokeilen, että tulihan se ulko-ovi varmasti kiinni. Ennen oven sulkemista tarkistan kahdesti, että avaimet ovat varmasti taskussa.

2. Kun olen koulussa tietokoneluokassa, vilkuilen koko ajan, katsovatko muut, mitä teen koneella. Kun lähden koneelta pois, katson että se loggaa ulos varmasti (se kestää joskus kaksi minuuttia).

3. Kun ostan tupakka-askin, käännän aina eturivin keskimmäisen väärinpäin. Se on onnentupakka, jonka polttaessaan saa esittää toiveen.

4. Keitän kahvia aina vähintään neljä kuppia. Vaikka joisin sen yksin.

5. Kämppikselläni on totuustikkari (sellainen systeemi jossa on tikkari kiinni, ja josta voi painaa nappia. Se sitten vastaa Yes tai No). Kyselen siltä aina kaikenlaista.

Haastan jotkut joskus.