Vihan kerrostuma kalliossa huorain lailla hakattuna vasten ikuisuutta, äärettömyyttä,
pysähtynyttä aikaa tuonenvirran tuntumassa.
Lauttureina haureuden olennot sarvipäiset, yksinäiset
olentojen vapahtajat.
Saatanoita saattajina, matka kulkee vuoren viertä
yli kynnyksen järjen houkan.
Koittaa aika kulkijalle, metsän mielen samoajalle.
Vainen polku vaivalloinen yli synnin onkaloiden,
synkkyys, vääryys vapauttakaa....
(C)