IRC-Galleria

Tunne ikiaikainen nöyrän mielen, kansakunnan kaikenlaisen
sairauteen taipuvaisen, heikkohermoinen mierolainen.

Verrattakoon hulluuden osaan jos jonkinlaiseen saivarrellen
säästäen itseään kuin silpoen loputtomasti veitsen tylsän terällä.

Ei säästy sairaudelta hurskas, saati saamaton vaan kaiken
kärsivä olkoon meistä jokainen päivän jos toisenkin verran
ikuisuudesta iäisyyteen.

(C)

Vihan kerrostuma kalliossa huorain lailla hakattuna vasten ikuisuutta, äärettömyyttä,
pysähtynyttä aikaa tuonenvirran tuntumassa.
Lauttureina haureuden olennot sarvipäiset, yksinäiset
olentojen vapahtajat.

Saatanoita saattajina, matka kulkee vuoren viertä
yli kynnyksen järjen houkan.

Koittaa aika kulkijalle, metsän mielen samoajalle.
Vainen polku vaivalloinen yli synnin onkaloiden,
synkkyys, vääryys vapauttakaa....

(C)

Ei vainen vallan eksynyttä hyljättyä perkelettä, sydän kätkettynä panssarissa.
Vallan alla sortunutta pedon katseen murtanutta
kummallista surumieltä, ei tunne näe kaipausta
koskaan katso helpotusta.

Askel suuri
horjuu valta vallattoman.

Laakso täyttyy pimeydestä
olennoista olemattomista, mielen tuotteen sopukoista
kumpuavista saatanoista.

Paimen suuri katsoo laakson kadotusta
surumielen saattamana,
kokee toivon pilkahduksen.

Katso aamun vallan alla, kadotuksen tuli ne pois on pyyhkivä

mielen perkeleet...


(C)

Mielettömyydessäkin selvyyden merkit huomisen uudesta tulemisesta,
ajattelevan mietelauseet tyhjyyden keskellä kohtalon hiekkaan piirtää kuvia maailman tunnosta erilaisen kaavain kangistumisen keskellä.

Ei paikkaa kauneudessa joskaan ennustusten tavoin ei kirjoitettuna totuutta, kauneuden pinta kiillosta silmäin pinnan heijastuksessa.

Ei kuori rauhaa rauhatonta, sisimmästä merkityksen löytää elämän paloon.


Vain tähteinlennon välinen on kaipaus kahden ihmisen.
Jokainen joskus vahvan tunteen säikeet kutoo verkkoon ihmisyyden, peläten tuulen vireen vievän hennon kauneuden pois
kuiskaten sanoja rakkauden...


(C)

Kaikkeudessakaan voiman tunne loputtomuudesta
välttämättömyyteen, ikuiseen kirouksen kiertoon ei vallan mieltä vaivaa loppumattomuudellaan.


EI päivä loputon ihmiskierto, mieli synkkä sanaton.
Ei kaikkeudessa kahlaaminen synkkä korppi saa vainen loppumaan
ajatusten virtaa mierolaisen.

Tunnen virtaa ikuisuuden
sykkii elo rinnan alla
ei päivät lopu selaamalla, vaan kannesta kanteen
opetella tahdon ne.
sanat soljuu sortamatta
ihmisyyttä kirjoitan....


(C)

EI maailmassa oikeassa näe tuskaa ihmismieli.
Ei maailmassa oikeassa olla vailla rakkautta.
Ei mieli huuda tuskassansa,
ei tunne ruumis surujansa

Vaan todellisuuden ruusutarha on aivan
vallan toisenlainen.

Särkyy sydän
huutaa mieli
tuntee tuskaa vaitonaista
sammuu palo rinnassansa, mut kuiskaa saat sä tilaisuuden.

Näytä, huuda
tunnet uuden
palon se kytee rinnan alla.
Päästä sieltä vapautumaan.

rakkautesi irtautumaan.


(C)

On valtakunta kuninkaiden, onnellisuuteen taipuvaisten
siellä missä siintää meri.
Laine rantaan tunteen tuo, tuntemattoman kulkijan luo.

Tietä kuljen synkkään metsään
ei valoa, saati toivoa.

Tavoittelen kuninkuutta
etsin
toivon jotain suurta, mutta pimeydessä kulkemaan
jotkut meistä tuomitaan.

Ei taivu valo pääni päällä
ei toivo anna toiveikkuutta.

Narrina jatkuu matka onnen maassa
metsä synkkä, polku loputon
taivun
sydän rinnassani

lohduton...


(C)

Ei kaikkeudessakaan voimat riitä kantamaan voipunutta, karikoiden repimää kulkijaa.
Ei tunne tuuli kuiskausta, ei näe ranta rakkautta sellaisena kuin se kuvataan.

Ei kaipaus iske rannan kiveen, ei lintu laula ruohikossa
sydän äityy kaipaamaan.

Tunne tuuli hiuksissasi, kosteus veden ihollasi
älä peitä

vaan päästä lintu laulamaan

Se laulaa sulle rakkaudesta, kaipauksesta
kuuutamosta
tunteesta huumaavasta
kun ruohikolla kohdataan.


(C)

EI mielen köyhän lauseet kuulu jos ei halua kuunnella.
Unohduksen sillalta vapaa pudotuksen aloittaa, mieli huutaa kuunnelkaa.
Lauseet rikkinäiset rikki revityt suusta kumpuaa, tahtoo kaiken sanoa
pyytää koettaa anoa.

Vaan narri kuninkaiden joutuu matkaa jatkamaan, ei kuulu huuto tuskan mielen
ei näy merkit elekielen
jos ei suostu katsomaan.

Niin matka jatkuu kivikossa vaikka tahtoo kulkemaan
kullatussa maailmassa, jossa mieli rauhan saa.


(C)

Rakkauden tähden olen valmis uhraamaan elämän oman,
jos sen toinen tarvitsee.
Sen tähden olen valmis kulkemaan kivikoissa, ottaakseni kädestä kiinni joka polulle nostaa.

Kättä on tarjottu mutta en ole siihen tarttunut peläten vetäväni toisen mukaan kivikkoon, vaikka olisi tarvinnut vain kurottaa.

Jos rakastaa, ei saa torjua eikä muuria rakentaa.



(C)