En tiedä ymmärtääkö "valtaväestö" miten hyvältä elämänsä yksinäisenä olleesta tuntuu ihan jo se että kutsutaan etunimellä. Että ylipäätään noteerataan että "tuo on ihminen, yksilö, persoona jolla on nimi".
Tai että muistetaan nimi vaikkei toinen olisikaan ikinä tavannut in real life ja olisi kulunut jo joitain kuukausia.
En osaa selittää sen tarkemmin mikä siinä on.
Se saa mut vaan tuntemaan itseni tärkeäksi. Tai ei tärkeäksi ehkä mutta olemassaolevaksi.
En ole nimimerkki, en profiili, en henkilötunnus.
Nimeen sisältyy myös jonkinlainen tunne identiteetistä.
Tai sitten se on vain ylipäätään nykypäivänä niin harvinaista sanoa toisen nimi. Olet "sä" tai "se".
Sen tiedän että rakastunut ihminen mielellään toistelee mielessään (ja ääneenkin) toisen nimeä.
Varmasti mukavaa olla sellaisen kohteena.
Uusimmat blogimerkinnät
- Ok boomer 30.11.
- Liikaa valokuvia 27.11.
- Ihmiset ei käytä enää läppäriä. 09.10.
- 2015-2019 sanoina 06.10.
- Teineille tiedoksi 31.08.
- TaKuuEläKe 10.08.
- Pridee 28.06.
- 9.6. 1999 09.06.
- Internetissä247.org/mitähemmettiä 09.05.
- Musaa 08.05.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2019 (10)
- ▶ 2018 (3)
- ▶ 2017 (3)
- ▶ 2016 (2)
- ▶ 2015 (2)
- ▶ 2014 (69)
-
▼
2013 (159)
- ▶ joulukuu 2013 (3)
- ▶ marraskuu 2013 (22)
- ▶ lokakuu 2013 (29)
- ▶ syyskuu 2013 (6)
- ▶ elokuu 2013 (5)
- ▶ heinäkuu 2013 (8)
- ▶ kesäkuu 2013 (3)
- ▶ toukokuu 2013 (3)
- ▶ huhtikuu 2013 (10)
- ▶ maaliskuu 2013 (27)
- ▶ helmikuu 2013 (43)