IRC-Galleria

Järki jättää mut taas. Mun pää on niin sekasin. Mistä johtuu, että mä olen niin tyhmä jätkien suhteen? Mistä johtuu, että mun pitää kerätä niitä ympärilleni aina enemmän ku tarpeeks? Mistä johtuu, että mä en osaa sanoa kenellekään niistä ei?
Ja mistä johtuu, että mä en osaa/halua sitoutua keneenkään?
Mä kaipaan elämääni vakautta, hieman onnea, mutta tuntuu aika epätodennäköiseltä, että tulisin missään vaiheessa saavuttaan sen pisteen, missä kaikki olis mun mielestä niin täydellistä, että siitä pitäs kiinni eikä vaan sylkis ulos niinku tällä hetkellä aina tekee.
Vitsi mä joskus laukasin totuuden siitä, että olisin läheisyydenkaipuinen.. Ehkä se on totta, mutta mä alan kyllä uskoon, että mä vaan haluan pelata. Mä haluan nähdä, että musta välitetään, että musta kiinnostutaan. Miks pitää olla niin järkyttävän huono itsetunto? Sen siitä saa kun on ollu koulukiusattu. Kukaan tuskin ees ajattelee mitä mulle teki kaikki ne sanat, joita ne ei ees itse muista.. Ei saa valittaa pitäs vaan olla kiitollinen niille ihmisille siitä, että ne teki musta tämmöisen. Olenhan mä "vahva" ihminen. Tai niin mä tahdon kaikkien uskovan.
Mä nyt kyllä aina yritän peittää sen, mitä mun silmät haluais kaikkien näkevän. Mä haluan peittää kaiken sen katkeruuden ja itseinhon, mikä mun sisälläni elää. Ei sitä turhan monet osaa etsiäkään mun sisältä, hyvä niin. Ei koskaan tarvitse kertoa kenellekään, että mä pelkään elää.