Varrel tän matkan kaikki tavattii tavallaa,
kasattu palasii mitkä lattial hajallaa.
Rakens kertoi satoi uudestaa kasaa ja,
sama ilosuus jokanen kerta kasassa.
Mielikuvitus sai hämillee ittesä,
liiti yli rajojen se kävi ku itsestää.
Ja nii kaikoten iän kans hiljallee,
pienen lapsen huvit ja kaikki kirjat ne.
Mis sisältö tuntu lapsen nii todelta,
nyt oravanpyörä koputtelee ovea.
Ei oo enää utran junnu jengi kasassa,
nähty vuosii toisii tuntuu pahalta.
parasta aikaa eikä aikaakaa takas saa,
arkiset rutiinit painaa vaa jalassa.
Sola - Menneitä pyöritellen