IRC-Galleria

Tälläst taas täl kertaa ei vielkää oikein noit ilosii settei :) mut enköhän mä jossain vaihees sellasenki tänne kirjota.

Oon kyl nimellinen mutta asiaankuulumaton,
tuhkat alle maton dumpattu ja en alle kato.
Tää vale sato kypsyy entisestää enemmä,
ja enkä mä kyl hetkekää enempää kestäkkää.
Liian selväätää vaik kulisseis porskutellaa,
ollaa ja suljetaan sivut joskus ku delaa.
Saatavat saa sillo jokainen tavallaa takasi,
ja saatana jos saatavat ei riitä mä palaisin.

Antaisin rahasi tavarat takaisin aikanaa nii,
taika sanasii hokkus pokkustelisinki nii.
Sotkus selvittelisin solmuis viel elvistelisin,
nauraisin kauttaalt nii sii tilas merkillisenmin.
Esimerkillisenmin kuin päivät rytmissään,
sylkisin tän paperii ja tekisin tän yksinään.
Oon hyvillää pikku paskiaiset nyt liitäköö,
kaikkokaa kuuhun ja se mulle riittääkö?

Taapero taivas alla katkera maaki alta,
arvoni ei oo maltait lainehtiva onpi karma.
Aineis onki aina koukku joka onkii pahaa,
ja jatkaa samaa rataa aikarajana raha.

Ja homma jatkuu :) sain ekaa kertaa sopivan hyvin sommiteltuu sivistyssanoja riimien kanssa.
Ja uskokaa tai älkää mä jopa tiiän mitä ne tarkottaa :P

Tän anarkian laidal ja antikliimaksis,
mä kumarran aateleille ehkä liiaksi.
Kai absurdii ku ny tsekkailaa taskuihi,
mis mun massit on kaikki menny laskuihi.
Tyhjä tasku se on luonu must boheemi,
assosisaatiot luonu linkkei nopeemi.
on akuuttii toimintaa köyhän kirjois,
pitää juostaa paikkoihin massii mis ois.

Koska massil vois hiukan ees elä tääl,
kuinka eeppistä eepistä on elämä.
enkä elämääni kohtaa oo ekstaattinen,
vaik jotain jos sen edes elämä vaatis ees.
Tälläset tilanteet luo egoismii,
vain minä ei muut se luo pelon riskii.
Luo pedonki vissii se suo kivun,
avaa korvat kerroin mitä on delirium.

Sola - Delirium

Aattelin lisäillä aina yhen varssyn kirjotetust biisist tänne sitä mukaa kun saan valmiiks niitä.

Enää tähtii tähti taivaalta nää,
loiste kadonnu silmist aivan liian äkkiä.
Liian äkkiä hyvällä hetkellä,
ja siks kai en nauti mistää hetkestkää.
Menny hetkessä maku kokonaa,
tsiigaa töllöö verkarit pääl kotonaa.
Koko totuus lasin sisäl kuplivan,
nautinko mä siitä sit tuskinpa.

Nurkilla haahuilen vaa aamuu asti,
kaupasta yks lima pizza ja smartin maxi.
Nii todellinen rytmi siit rutiinist,
aina kesän lämpimist ilmoist lumisist.
Miten poistuisin ku oravat pyörittää,
syke laskee vähenee sydänmest lyönit nää.
Työlistää veren kiertoo kierosti,
lopettamaa kulun kai tän aivot tiedosti.

Sola - lacrima'lis