IRC-Galleria

Totesin tänään, että olen laiminlyönyt hyvin paljon ystäviäni viime aikoina. Toisaalta he tuntevat minut ja tietävät, että he pysyvät ystävinäni, vaikka minusta ei kuulukaan vähään aikaan mitään. En halua, että he luulevat että pidän heitä täysin itsestäänselvyyksinä. Kyllä kaikki suhteet tarvitsevat huoltoa ja huomiota pysyäkseen lämpiminä. Tällä hetkellä on vain niin paljon töitä ja tehtävää. Olen pitänyt viimeksi yli kahden päivän loman puoli vuotta sitten. Tänäänkin tein 10 tuntisen työpäivän. Miksi? Toimari ja esimies patistivat kotiin. Olenko työnarkomaani? Pidän työstäni ja asiakkaistamme sekä olen perfektionisti monissa asioissa. Toisaalta poksahdin tänään todella pahasti eräälle keski-ikäiselle työkaverille. Hänen asiakaspalveluasenne ei ollut todellakaan kohdallaan ja kävi vituttamaan hänen välinpitämätön ja arrogantti mulkkukäytöksensä. Kysyin kollegaltani onko minulla vain asennevika, kun poksahdin kyseiselle äijälle. Hän vastasi, että se tyyppi käy kaikkien hermoille ja hänen asennevamma kostautuu kohta, kun hänellä on kengän kuva persuksissa. Minä en häneen korkkareitani uhraa. Pieni mies suuressa egossa. Todella säälittävä yhdistelmä. Sitä tuntuu vain löytyvän niin paljon tästä yhteiskunnasta, että välillä se pistää lempeimmänkin feministin vihaamaan miehiä. Onneksi löytyy niitä komeamman sukupuolen edustajia, joista löytyy myös syvyyttä ymmärtää meitä Naisia. He palauttavat uskoni, että minäkin jaksaisin jotain miestä koko loppuelämäni. Ei nyt innostuta kuitenkaan vielä leikkimään moisella ajatuksella. Se vaatii vielä paljon töitä.