IRC-Galleria

Normaalisti kirjoittaisin tänne ehkä yksityiskohtaisesti edellisen viikonlopun puuhistani,
mutta tällä kertaa luulen, että minun on pakko tyytyä monin paikoin vain hiljaisuuteen.
Sen uskallan silti sanoa, että pakkohan lauantaina oli lyödä
pinkit kekkerilätsät ja italialaiset skumpat pöytään,
olihan silloin sentään Tuijan syntymäpäiväjuhlat.
En kyllä osannut aavistaa, että ne juhlat jatkuisivat sunnuntai-aamuun asti.

Kun viimeinkin pääsin villien juhlien jälkeen kotiin,
naapurini lähti juuri koiransa kanssa aamulenkille
ja katsoi samalla minua jotenkin paheksuvasti. Inhottavaa.

Se saattoi kyllä johtua siitä,
että minä näytin ehkä hieman poikkeavalta.
Eikä minulla ollut edes sukkia.
Niin, sukkani tuhoutuivat käydessäni
Tuijan naapurin trampoliinilla pomppimassa.
En pompi enää koskaan.

They were my favorite socks.


Paras syntymäpäivälahja, jonka Tuija tänä vuonna sai,
oli ehdottomasti MINUN (ja muutaman muun ihmisen) antama tanssimatto.
Vaikka tanssimmekin Tuijan ja hänen ihanan siskonsa Mervin kanssa
aikaiseen aamuun asti, emme ainakaan vielä ehtineet kyllästyä siihen ihanaan kapistukseen.
Ensi viikonloppuna on pakko tanssia vielä enemmän.
Kun kerran tähtityttö-Kiakin tulee Raumalle.
Ihanaa.


Uusi ihana ystäväni Lontoosta, Prince John Jeffrey
soitti minulle ihanan puhelun edellispäivänä,
ja uhkaili jopa saapua Suomeen kesäkuussa.
Ihanaa.

Ja vanha ihana ystäväni (siis kirjaimellisesti VANHA, valittaa aina selkä- ja lonkkavaivoistaan)
Tuulia soitti minulle vielä ihanamman puhelun eräänä kauniina päivänä,
juuri kun istuin kotini saniteettitiloissa,
ja kertoi minulle tarkan hääpäivänsä.
Hän myös lupasi, että saan olla paikalla hänen sovittaessaan hääpukuaan.
Ihanaa. Oikeasti ihanaa.

Keksin jo aivan täydellisen lahjan Tuulialle ja Jerelle.
Siitä tulee unohtumaton lahja ja kaikki rakastavat minua.
Dreams do come true.