IRC-Galleria

Suurinpiirtein viikko sitten entinen työnantajani soitti minulle
kutsuakseen minut järjestämiinsä juhliin.
Vasta puhelun lppupuolella hän vihjaisi,
että tehtäväni juhlissa olisi tarjoilla vieraille juotavia.
Ilmoitin, että jos minua ei kutsuttaisi paikalle vieraana,
en aikoisi kyseisessä juhlassa näyttäytyä ollenkaan.

Onneksi entinen työnantajani suostui ehtoihini.
Keskiviikkona suuntasin Ellun kanssa juhliin,
joissa valtaosa osanottajista oli ylittänyt keski-iän jo 90-luvulla.

Tyhjensimme Ellun kanssa skumppapullon, tusinan viinipulloja,
kymmenen litran boolimaljan sekä takahuoneesta löytämäni viinapullon.
Tarjoilun tyrehdyttyä siirryimme elämässämme eteenpäin.

Lähtiessäni juhlista ajattelin ylpeänä, että en ollut edes nolannut itseäni tällä kertaa.
Seuraavana aamuna huomasin, että olin jättänyt kenkäni juhlapaikkaan.


Perjantaiyönä näin kammottavaa unta:
Oli kuuma, pimeä yö. Täysikuu möllötti taivaalla.
Musiikki pauhasi ja ihmiset tanssivat.
Yhtäkkiä Los Del Rio -yhtyeen iljakkaat vanhat miehet
ilmestyivät kuin tyhjästä ja opettivat minua tanssimaan riehakasta
"Macarena-tanssia", jonka he myöhemmin tekivät maailmanlaajuisesti tunnetuksi.
Kamalin hetki oli se, kun heräsin ja muistin, että tämä tapahtui oikeasti.


Lauantaina ollessani Ellun kanssa illallisella sain kuulla,
että Karpolla on Asiaa -ohjelman Hannu Karpoon on iskenyt salama.
Nyt on Karpolla toden teolla asiaa.

Sunnuntaina olisin halunnut mennä katsomaan Tchaikovski-balettiryhmän näytöstä,
mutta jouduin valitettavasti tyytymään tunteja kestäneeseen ulkomaanmatkan varaamiseen.

Maanantaina vietin uskomattoman hauskaa koti-iltaa,
kunnes lopulta huomasin, että makasin yksin kotona
ja nauroin vitseille, joita äänet pääni sisällä kertoivat.

Katsoin viime keskiviikkona televisiota ja söin herkullista ruokaa.
Moni saattaisi ajatella, että tämä ei kuulosta mitenkään merkittävältä.
Yleensä se ei olisikaan.

Tällä kertaa tapahtui kuitenkin niin, että nautittuani herkullisesta ruoastani
eräs huonosti pukeutunut mies ilmestyi televisiooni ja kertoi minulle
laihtuneensa Internet-laihdutusohjelman avulla 13 kiloa.
Miehen kerrottua asiansa monotoninen naisääni kehotti minuakin laihduttamaan netissä.
Täällä sitä sitten ollaan.


Aloitettuani torstai-aamuni lyhyellä mutta mielenkiintoisella ajelulla
Rauman julkisen liikenteen kyydissä suuntasin Rauman käräjäoikeuteen.
Pitkäveteisen oikeudenkäynnin jälkeen huomasin, että ihmiset jotka
näyttävät mielenkiintoisilta, eivät välttämättä aina ole mielenkiintoisia.

Ymmärrettyäni, että olen yhä liian nuori tapailemaan itseäni nuorempia ihmisiä
ajauduin epämääräisiin block partyihin, joissa soitettiin Modern Talkingia.
Tanssin ihan vähän.

Perjantaina kävin Terhin, Tuulian ja Jeren kanssa kahvilla.
Tuulia esitteli meille uskomattoman kauniin vihkisormuksensa,
mutta valitettavasti lehtikuvaajien kameroiden salamavalot
karkottivat meidät kahvilasta nopeasti.

Illalla vietimme ratkiriemukasta leffailtaa Tuulian ja Jeren luona.
Terhi nukahti kesken leffan, ja minä päätin, että jos olisin sarjamurhaaja,
omistaisin mitä todennäköisimmin kirkkaan punaisen pick up -lava-auton.

Illan päätteeksi minä, Tuulia ja Jere suuntasimme eräälle rannalle,
jota en välttämättä olisi aiemmin kuvaillut kauniiksi.
Tällä kertaa kaikki oli toisin.

Kuu ja tuhannet tähdet kimaltelivat lumoavasti samettisen mustalla taivaalla,
pehmeä sumu leijui rauhallisesti kirkkaan veden päällä,
lähellä olevien talojen valot heijastuivat veden pinnasta
ja pirstoutuivat tuhansiksi valonsäikeiksi pimeään yöhön.
Syksyn kavaltamat puut olivat pudottaneet jo
suuren osan lehdistään ja ilma oli huurteisen kylmä.
Oli ihana ilta.


Lauantaina keräsin rohkeuteni ja vein taannoisella laivareissulla
rikkoutuneen kamerani takuukorjaukseen.
Väitin, etten ole kaatanut kameran päälle alkoholia.

Sen jälkeen Ellu pakotti minut tapahtumaan, jonka nimi on Silakkamarkkinat.
Nopeasti läpikoluttujen maalaismarkkinoiden jälkeen menimme pitkälle kävelylle
Unescon maailmanperintökohteen nimityksenkin ansainneeseen Gamla Raumoon.

Olimme suunnitelleet riehakasta lauantai-iltaa,
mutta Tuijan tehtyä meille oharit päädyimmekin
rähjäisen urheilukentän reunalle istuskelemaan.

En tiedä, miksi, mutta kaikki ympärilläni näyttää nyt kauniimmalta kuin aiemmin.
Tuntuu kuin näkisin kaiken taas ensimmäistä kertaa.
Jokapäiväiset asiatkin näyttävät silmissäni kauniilta.
Huomaan ympärilläni kauniita omenapuita, jotka ovat sirotelleet lehtiään vehreälle nurmikolle.
Huomaan vaahterapuita, joiden lehdet ovat syysiltojen aikana muuttunet palavan punaisiksi.
Ehkä tieto siitä, että aikani Raumalla on kohta ohi auttaa minua näkemään asiat aidommin.
Tämä on hienoa.

Huomattuani eräänä täysin tavanomaisena torstaina
että minua alkoi hieman huikoa, päätin tehdä asialle jotain.
Ostin myslipatukan.
En uskonut, että tästä päätöksestä koituisi minkäänlaisia ongelmia,
patukkaahan väitettiin jopa terveelliseksi.


Kyseinen patukka maistui lapsuuteni hoitotädiltä, Inkeriltä.
En enää koskaan pane patukkaa suuhuni.


Patukan pistävä ja tunkkainen maku toi mieleeni
tukahdutettuja muistoja vuosikymmenten takaa.
Ollessani yhä viaton ja vilpitön kuusivuotias pikkupoika
kiltin Inkerin hoidossa, tutustuin erääseen toiseen pikkupoikaan.
En muista enää hänen nimeään.

Ilmeisesti tämä poika ei ollut kovin miellyttävä ihminen,
sillä hänen isänsä - joka toi minulle karamelleja tai mehujäätä
aina poikaansa hakiessaan - piti minusta paljon enemmän kuin omasta pojastaan.
En kylläkään ole ollenkaan yllättynyt hänen valinnastaan.
Olen ihana.

Minun ja kauhukakaran isän välille muodostui todella vahva side,
ja olinkin murtunut kuullessani, että ikioma "sugar daddyni"
ei tulisi enää koskaan hakemaan poikaansa Inkerin luota,
koska Inkeri oli antanut kyseiselle kakaralle porttikiellon hoitokodistaan
sen jälkeen kun poika oli purrut minua toistuvasti.

Ehkä vielä joskus löydän itselleni uuden "sokeri-isukin".


Perjantai-illalla söin loistavan sushi-illallisen, jonka itse valmistin, Tuulian ja Jeren kanssa.
Itseään niin viattomaksi väittävä pariskunta yritti juottaa minut juovuksiin,
selkeästi säädyttömät taka-ajatukset mielessään.
Onneksi pidin pintani ja join vain lasillisen tai kaksi liikaa.

Lauantaina kokkasin mainion intialaisen illallisen ja leivoin kakun.
Minulla on jonkinlainen kotirouva-syndrooma.
Pelottavaa.

Onneksi sisäinen kotirouvani kuoli - tai ainakin otti pienet nokoset - lauantai-illalla,
kun suuntasin Iidan järjestämille syntymäpäiväkutsuille.
Juotuani punaviiniä muovituopista ja tavattuani paljon vanhoja kasvoja
suuntasin Terhin kanssa yölliselle juustokakulle.

Sunnuntaina sain viimeinkin järjesteltyä vanhat valokuvani albumeihin,
ja maanantaina myöhästyin eräästä todella tärkeästä tapaamisesta.
Tänään Salla kertoi minulle, että meissä kaikissa asuu pieni merileijona.

Viime perjantaina oli viimein syyskuu, ja Ellun syntymäpäivä.
Ihana Ellu oli järjestänyt meille ihanan perjantai-illan. Ihanaa.


Lauantaina, toivuttuamme edellisen illan hauskanpidosta,
suuntasimme Ellun, Hennan ja Tuijan kanssa laivaristeilylle
juhlimaan Ellua, ja oikeastaan myös meitä muita.
Tiesin, että tästä tulisi erityisen hauska reissu törmätessäni
Viking Linen terminaalin edessä Paula Koivuniemeen.
No niinhän siitä tulikin.


Jostain syystä kyseisen laivaristeilyn tapahtumat ovat minulle hieman epäselvät,
mutta kyllä minulla ainakin hauskaa oli. Luultavasti.

Sen muistan selkeästi, että kosteiden hyttipippaloiden jälkeen minä, Ellu, Henna ja Tuija
suuntasimme nauttimaan Paulan valovoimaisesta keikasta tequilan siivittäminä.

Hieman huonommin muistan sen, miten lopulta päädyin
puolialastoman Nicon kanssa 14-vuotiaiden tyttöjen hyttiin.

Seitsemän aikoihin aamulla, laivan rantautuessa Tukholmaan,
yritin saman puolialastoman miehen kanssa pyrkiä maihin,
mutta ilmeisesti maihinnousua ei sallita ilman housuja.

Todella suppeaa minusta.

Mahdollisesti tapahtumarikkaan illan jälkeen pääsin lopulta
hieman ennen kahdeksaa omaan hyttiini nukkumaan.
Puolitoista tuntia myöhemmin Ellu herätti minut.

Herättyäni vannoin, etten enää koskaan juo alkoholia.
Sen jälkeen sorruin etsimään vastauksia pullon pohjalta.

Tuija makasi koko seuraavan päivän hytissä huonovointisena,
joten minä, Ellu ja Henna suuntasimme ilman Tuijaa Hevikaraokeen.
Sen jälkeen olimme kaikki huonovointisia.

Karaoken loputtua edellisenä iltana tapaamani Alex suositteli minulle
show'ta, jonka nimi oli "Laulava Taikuri Jari ja Tanssivat Taikaeläimet".
Loistava show jäi valitettavasti tällä kertaa näkemättä,
mutta onneksi törmäsin edellämainittuihin taikaeläimiin hyttikäytävällä.
Pyysin kauniisti, mutta ne/he eivät tanssineet minulle.

Todella suppeaa minusta.

Olen kuullut sanottavan, että kaikki vanhemmat rakastavat lapsiaan.
Olen myös nähnyt sellaisen ilmestyksen,
joka sai minut epäilemään kyseistä teoriaa.

Olen melko varma, että kuultuaan sanonnan "oma lapsi on aina kaunein"
kyseessä olevan tyttösen vanhemmat ovat kysyneet,
millä perusteilla näin voidaan väittää.


Tuijotettuani oman aikani edellämainittua rumilusta,
kävin äitini kanssa illallisella ja söin elämäni parhaan pihvin.
Minun sanomanani tuo kohteliaisuus ei merkitse paljoa,
ottaen huomioon, että olen syönyt pihvin vain kerran ennen tätä,
ja silloinen ravintola - joka kuuluu Dominikaanisen tasavallan parhaimpiin -
tarjoili asiakkailleen mitä todennäköisimmin paistettuja kissanpentuja.


Seuraavana päivänä, yhä onnellisena täydellisen pihvin jäljiltä,
pistin televisioni päälle, ilman taka-ajatuksia.
Yhtäkkiä näin äitini Yleisradion kanavalla.
Omituista.

Lauantaina kotikaupungissani järjestettiin Venetsialaiset, kesäkauden lopetusjuhla.
Tuntui jotenkin vaikealta juhlia kesäkauden lopetusta intiaanikesän yhä jatkuessa,
mutta onneksi juhliminen on aina ollut yksi niitä asioita, jotka tulevat minulle luonnostaan.

Kokattuani illallista Tuijan ja Ellun kanssa,
suuntasimme Rauman suurimmalle rannalle ihailemaan Venetsialais-kokkoa.
Samalla näimme maailman kauneimman auringonlaskun,
ja hyvästelimme hiljaa Kesän 2006.


Sentimentaalisen hetken jälkeen suuntasin
Ellun kanssa Nikon rauhallisiin terassipippaloihin.
Aamyöllä katsoin sosiaalipornoa Reality Channelilta.
Yhdeksältä aamulla lähdin Ellun kanssa aamukävelylle.


Maanantaina heräsin vasta puoliltapäivin Tuulian soittaessa minulle
kertoakseen lyhyen selostuksen seikkailuistaan Eestin maalla.
Sen jälkeen kaaduin rappusissa. Taas.

Joku voisi sanoa, että aamuni alkoi huonosti,
mutta itse asiassa kauhun hetkeni alkoivat vasta
tuntia myöhemmin, kun jouduin hammaslääkärin tuoliin.

Hammaslääkärini kertoi minulle, että kahvin juonti tekee huonoa hampaille,
joten illalla join kupillisen kahvia.

Sain taas kerran selkeän muistutuksen siitä,
että olen yliherkkä kofeiinille.
Tärisen vielä tälläkin hetkellä.

Kävin keskiviikkona ihanan Ellun kanssa maittavalla lounaalla ja hulvattomalla kävelyllä,
opittuani opinahjossani, että majavia käytettiin muinaisaikoina potenssilääkkeenä.

Torstaina kävin taas Ellun kanssa syömässä,
opittuani, että koulussa ei voi aina oppia uutta.

Illalla minä ja Ellu ryntäsimme viettämään kallisarvoista aikaa Tuijan kanssa.
Mervi karkasi juuri ennen kuin pääsimme paikalle.
You can run but you can't hide.

Perjantaina boikotoin tapahtumaa, joka yleisesti tunnetaan koulukuvauksena,
kunnes lopulta oli minun vuoroni poseerata pirteästi tuhtiviiksiselle kuvaajalle.

Perjantai-illalla kutsuin suuren joukon ystäviäni iloiseen illanviettoon,
ja he lupasivat saapua paikalle.
He eivät saapuneet paikalle.

Lauantaina auringon porottaessa kuumasti löysin kesän ilon uudelleen.
Päivän alkaessa vaihtua iltaan kävin Jennun ja Ellun kanssa
ostamassa pullon tai kaksi skumppaa ja suuntasin heidän kanssaan
rauhalliseen venesatamaan nauttimaan ihanasta ilta-auringosta.

Suunnittelimme kollektiivisen kiihkeää lauantai-yötä,
mutta lopulta iltani loppui siihen, että join skumppaa yksin kotona.
Niin, ei se minustakaan ollut yhtään surullista.

Sunnuntaina näin pitkästä aikaa rakkaan äitini,
joka ehdotti, että hän voisi viedä minut Beijingiin.
I love my mommy.

Maanantaina totesin taas kerran paremmuuteni muihin ihmisiin,
ja tänään aamulla laitoin housut jalkaan ennen kuin lähdin ulos.

Nukuttuani vain hetken rankan remonttiurakan jälkeen,
lähdin saattaamaan äitiäni lentokentälle.
Samalla suunnittelin villiä viikonloppua Helsingissä.

Heti Helsinkiin päästyäni ajauduin jostain syystä Formula 1 Grand Prix -ajoihin,
Pallogrillauksen Suomenmestaruuskisoihin ja epämääräiseen Beach Volley -kisaan.
Minua haastateltiin MTV3:n urheiluohjelmaan ja amerikkalainen lentopallon pelaaja
selitti minulle todella omituisia tarinoita omasta elämästään.

Sen jälkeen ajauduin puolivahingossa kuokkimaan mauttomiin häihin,
jotka pidettiin Kaivopuiston vieressä sijaitsevassa pienessä kirkossa.

Ostaessani Kampin K-marketista sinihomejuuston makuisia pähkinöitä,
näin miehen, jolla oli päällään ruskea poncho.

Kaiken kaikkiaan siis ihan onnistunut päivä.


Seuraavana päivänä, taas Raumalla, suunnittelin villiä iltaa Kesälomani lopun kunniaksi.
Alkuilta vaikutti lupaavalta, kun Ellu, Henna ja Niko liittyivät seuraani.
Hetkeä myöhemmin myös Super-Tero ja hänen nuori tyttöystävänsä
saapuivat paikalle, mutta eksentrinen huumorintajuni - jonka sattumalta jaan myös
Ellun ja Hennan kanssa - ajoi heidät yllättävän äkkiä pois.

Lopulta iltamme päättyi siihen, kun kaksi poliisisetää puhuttelivat minua ja Hennaa,
meidän tehtyämme jotain laitonta keskellä Rauman kolmanneksi suurinta liikenneympyrää.


Maanantaina kävin Sallan kanssa perheravintola McDonaldsissa,
koska hän halusi nähdä minun syövän hampurilaista.
Sen jälkeen vietin ihanan viimeisen kesäillan Ellun, Hennan ja Nikon kanssa.
Huolestuimme kaikki suuresti kuultuamme tv-uutisista,
että keltamajavankaali valtaa parhaillaan Suomen luontoa.
Unohdimme silti tämän ekokatastrofin nopeasti ymmärtäessämme,
että Kesä on nyt ohi.


Tänään aamulla heräsin puolitoista tuntia aikataulusta myöhässä ja sain selville,
että taloyhtiössäni on vesi katkaistu juuri sinä aamuna kun kerrankin
olisin ollut hereillä, ja suihkun tarpeessa.

Todella hyvä paluu arkeen.

Tänään koulussa opin, että Ahvenanmaalla syötiin aikoinaan ihmisiä.

Lontoosta palattuani olin aluksi todella alakuloinen,
mutta masennukseni katosi nopeasti, kun Ellu eräänä kauniina tiistaina
pakotti minut hänen, Tuijan ja Tuulian kanssa katsomaan Pitsimissi-kauneuskilpailua.
Pitsimissi-kilpailu järjestetään vuosittain kotikaupungissani, Pitsiviikolla.
Aivan, kotikaupunkini on omistanut kokonaisen viikon pitsille.

Tänä vuonna pääsin sentään helpolla,
Pitsimissi-kisan lisäksi osallistuin vain viikon loppuhuipennukseen, Mustanpitsin Yöhön.
Viime vuonna eksyin jostain kumman syystä saksalaisteemaa noudattaneeseen
puhallinmusiikkitapahtumaan, jossa näin viihdeartisti Dannyn paljaan takamuksen.

Mutta toisaalta, tein viime kesänä paljon hullumpiakin juttuja.


Mustanpitsin yötä edeltäneenä yönä olin oivaltanut,
että kesäyöt ovat liian lyhyitä nukkumiseen ja
lähtenyt ihailemaan auringonnousua läheiselle rannalle.
Siitä johtuen olinkin kohtalaisen väsynyt perjantai-illalla.

Valmistautuessani viettämään Mustanpitsin Yötä,
löysin hiuksistani nuudelin palan ja kaaduin rappusissa alasti.

Kokosin kaikesta huolimatta itseni nopeasti ja lähdin tapaamaan Sallaa,
jolla oli samaisena perjantaina syntymäpäivät.
Suuntasimme Sallan kanssa Keskuspuistoon
katsomaan Dystamian keikkaa ja juomaan skumppaa.

Sen jälkeen kävimme taidenäyttelyn avajaisissa.
Siellä ei ollut skumppaa.

Myöhäisiltaani sisältyi muun muassa paljon entisiä, nykyisiä ja tulevia ystäviä,
Virve Rostin vauhdikas keikka, ja epämääräiset Euroviisu-pippalot Rauman lähiössä.
Mutta ei mustaa pitsiä.


Seuraavana aamuna minun oli tarkoitus lähteä Tuulian,
Jeren ja Jeren veljen kanssa Karmarockiin, mutta rahaongelmat estivät lähtöni.
Viime vuonna estymiseni syy oli väsymys.
Ehkä vielä joskus myönnän itselleni,
etten koskaan tule pääsemään perille asti.

Olen varma, että minulla olisi ollut hauskaa Karmarockissa,
mutta ei minun päiväni Raumallakaan huono ollut:
katsoin tv.stä 80-luvun suosikkisarjaa, Macgyveria,
minkä loputtua minun oli pakko käydä ostamassa pizzaa
ja vuokraamassa huono romanttinen komedia.

Kävellessäni takaisin kotiin pizzani ja romanttisen komediani kanssa,
järkytyin taas kerran eräästä raumalaispariskunnasta,
jonka osapuolet koordinoivat aina asusteensa.
Tällä kertaa heillä molemmilla oli punainen paita ja siniset housut.


Eräänä kauniina kesäaamuna valmistauduin jo hauskaan kesäpäivään,
mutta hylkäsin kaikki ihanat suunnitelmani kyllästyttyäni täysin
kahteen psykoottiseen lintuun, jotka ovat vallanneet ikkunalautani.
Ne mielipuolet räkättävät siinä taukoamatta, ja tuijottavat minua.

Kerrottuani äidilleni, että jos asiaan ei pian tule muutosta,
saatan heittää kyseisiä pirulaisia leivänpaahtimella,
hän näki sopivaksi siirtää viisauttaan uudelle sukupolvelle,
ja kertoi minulle, että sen jälkeen minulla ei välttämättä
enää olisi toimivaa leivänpaahdinta.
Kiitos, äiti.

Saatuani nämä tarpeelliset elämänohjeet,
sain viimein nähdä Tuulian hääpuvun.
Se oli uskomattoman kaunis.

Nähtyäni kyseisen leningin, tunsin oloni hieman lemmenkipeäksi.
Asiaa ei auttanut se, että maukkaan illallisen jälkeen
katsoin Tuijan ja Ellun kanssa romanttisen komedian,
jonka jälkeen kaipasin vielä enemmän romanssia elämääni.

Onneksi saman päivän myöhäisilta, jonka vietin Ellun kanssa
hänen entisen koulunsa keinuissa, sai minut ajattelemaan
jotain muuta kuin mahdollisia romanttisia kohtaamisia kuutamon alla.
Enhän minä sellaisia tarvitse.


Romantiikannälkäni tyrehdyttyä pystyinkin taas nauttimaan loppukesästäni täysin rinnoin.
Nautittuani aurinkoisesta päivästä puistossa Jennun kanssa,
kävin syömässä Tuulian luona, ja illalla ajauduin Ellun seuraan.
Minä ja Ellu olisimme halunneet lähteä Yyterissä järjestettäviin nudistipippaloihin,
mutta sen illan kuskimme ei innostunut asiasta.

Seuraavana päivänä, yhä pettyneenä siitä, ettemme olleet saaneet osallistua
hurmiolliseen joukkoalastomuuteen, suuntasimme Ellun kanssa Nikon luo grillijuhliin.
Istuimme Nikon kauniilla terassilla hänen uima-altaansa ja hänen jättitrampoliininsä
vieressä kynttilänvalossa ja ihailimme tähtitaivasta.
Oli oikein kaunis ilta.

Muutaman tunnin unien jälkeen lähdin Tuulian, Jeren ja Ellun kanssa Tampereelle.
Syötyämme pitkän lounaan American Dinerissa,
kyseisen raflan tarjoilija yritti varastaa aurinkolasini.

Särkänniemeen päästyämme huvipuiston työntekijä heitti roskia minua päin.
Ei se ollut ollenkaan mukavaa.


Särkänniemessä saimme kaikki kohtalaisen nopeasti tarpeeksemme kiljuvista lapsista
ja vetäydyimme Särkänniemen anniskelualueelle, jota en uskonut sieltä löytyvän.
Tuulia ja Jere jaksoivat pienen tauon jälkeen kiertää lapsen innolla laitteesta toiseen,
mutta minä ja Ellu vetäydyimme syrjäiselle puistoalueelle suunnitelemaan tulevaa.

Illalla jouduimme palaamaan Raumalle.

Viimeisellä kesälomaviikollani äitini värväsi minut remontoimaan asuntoa,
jonka hän oli ostanut kyseisen asunnon entisen asukkaan kuoltua.
Kämpän kaapista löytyi pieni muovinen joulukuusi,
ja äitini innostui hieman liikaa siitä, että hänen uudessa sijoitusasunnossaan
asunut vanhus oli kuollut, ja jättänyt meille kauniin joulukuusen.


Onneksi remontti vei vain pienen osan päivistäni,
ja pystyinkin taas osallistumaan Nikon järjestämiin grillijuhliin.
Grillailu jäi juhlissa vähemmälle, koska jossain vaiheessa epäonnistuttuani
ensimmäisessä taskuvarkausyrityksessäni ja syötyäni koiranruokaa
päädyin Ellun ja Nikon kanssa Rauman satamaan puhumaan ruisleivästä.
Hetkeä myöhemmin Joonas ilmestyi paikalle ja hyppäsi uimaan.

Häiriöistä (Joonas) huolimatta huomasimme Ellun kanssa,
että ainoa asia, mikä puuttui täydellisestä kesäyöstä, oli kirkas tähtitaivas.

Tunnin kauneusunien jälkeen nautin kauniista kesäpäivästä Ellun, Nikon ja Lennin kanssa.
Nautintoni päättyi nopeasti, koska jouduin äitini kanssa rautakauppaan.

Rautakauppakauhujen jälkeen äitini pakotti ihanimman
(ja ainoan) lapsensa työskentelemään aamuyöhön asti.
En taidakaan kannattaa enää lapsityövoimaa.

Päästyäni kotiin todella myöhään maanantai-aamulla,
olin kylmissäni, nälkäinen, tyytymätön ja vihainen.
Tiistaina herätessäni pitkien yöunien jälkeen oloni oli hieman erilainen,
mutta pelkäsin yhä kaikkea, mitä minulla oli edessäni.

Paluu arkeen ei tuntunut mahdottoman pahalta
käydessäni Tuulian kanssa maittavalla lounaalla,
ja keskustellessani hänen kanssaan kyseenalaisista asioista.

Illalla suunnatessani Jackin inspiroimassa 'naughty schoolboy'-asussani
Hennan pippaloihin juhlimaan kotiinpaluutani oloni oli yhä yllättävän hilpeä.
Ellu oli kutsunut paikalle joukon läheisiä ystäviämme,
ja odotin innolla heidän näkemistään.

Alunperin suunnittelin jättäväni alkoholin rauhaan,
koska joidenkin lähteiden mukaan nautin sitä liikaa Lontoossa,
mutta illan edetessä ystäväni saivat puhuttua minut ympäri.
Heidän edukseen minun on pakko mainita,
että minut on todella helppoa puhua ympäri,
melkein mihin tahansa.
En osaa sanoa Ei.

Tiistai-iltamme jatkui yön pikkutunneille asti tanssiessamme kesäbiisien tahtiin,
ja jouduin jopa toteamaan, ettei Suomessakaan aina ole kamalaa.

Tapasin pitkästä aikaa myös vanhan ystäväni, jonka kanssa minulla on
kotikaupungissani liikkuvien juorujen mukaan ollut suhdekin.
Yritimme kollektiivisesti kieltää kyseiset huhut,
mutta asiaa ei varmaankaan auttanut se,
että hän kertoi nuolleensa kermavaahtoa nänneiltäni.


Vietettyäni keskiviikko-päivän Tuijan ja Ellun kanssa
pohtien elämän todellista merkitystä,
ja siivottua kämppäni perusteellisesti,
yritin sopeutua Rauman hiljaiseen luonteeseen
ja menin nukkumaan jo kymmeneltä illalla.
Heräsin kolmelta yöllä.


I miss London.
I miss Everyone in London.
I miss the cheese cakes in London.


Torstaina poikkesin alkuperäisistä suunnitelmistani
ja jatkoin kämppäni siivousta pelottavan intensiivisesti.

Perjantaina en tehnyt mitään merkittävää.
Lauantaina en tehnyt mitään merkittävää.
Sunnuntaina en tehnyt mitään merkittävää.

Tänään taisi olla maanantai.
En muista tehneeni mitään merkittävää.

Sunnuntaina selviydyttyäni italialaisten jalkapallohuligaanien
riehakkaista ja äänekkäistä voitonjuhlista,
nukuin pitkästä aikaa oikein pitkät yöunet.

Kauneusunieni jälkeen minun oli tarkoitus lähteä Mervin kanssa Heaveniin,
mutta Mervin peruttua viime hetkellä, suuntasinkin Reyn ja kumppaneiden kanssa
Astoriaan nauttimaan eroottissävyisistä tanssiperformansseista.
Minuakin pyydettiin osallistumaan strippauskilpailuun.
Kieltäydyin.

Ennen luulin, että Rey on mukava ihminen, mutta nyt olen muuttanut mielipiteeni.
Koko maanantai-illan ajan hän yritti kaupitella tai parittaa minua kaikille vastaantulijoille,
koska ilmeisesti se, että en elä parisuhteessa on ystävieni mielestä tarpeettoman traagista.
Heidänlaistensa ihmisten takia kannatan kotitekoisia abortteja henkarilla tehtynä.

Tiistai-aamulla heräsin Vauxhallissa siihen kun espanjalais-brasilialainen Enrique
ja hänen huumekauppias-ystävänsä herättivät minut.
Syötyäni Vauxhallin rakastetuimpien ihmisten kanssa maittavan lounaan,
suuntasin Mervin luo ghettoon lepäämään.

Illalla lähtiessäni keskiyön treffeille täysikuun valossa,
Mervi laittoi kulhon päähänsä.
Tai päänsä kulhoon.

Ilmeisesti se "keikuttaa hänen venettään."

Voisin kuvitella, että monen mielestä treffit joilla kävin olisivat todella romanttiset,
mutta minusta ne olivat lähinnä vain surullisen naurettavat.
Minuun ei iske sushi, viini, juustokakku ja kutemismusiikki,
ainakaan todella mauttomilla iskurepliikeillä höystettynä.

Ilta tuntui etenevän samalla tavalla kuin kahden etanan seksielämä.
Todella hitaasti.

Keskiviikkona ostettuani 20 eurolla Jelly Beanseja Edgware Roadilta,
suuntasin Enriquen ja Iliaksen kanssa perheravintolaan syömään.
Sinne päästyämme elämäni muuttui tahtomattani West End -musikaaliksi
kun arabimies alkoi laulaa ja tanssia 80-luvun klassikon tahtiin.

Tämän "mielenkiintoisen" kokemuksen jälkeen suuntasin
Mervin kanssa Too2Muchiin nauttimaan elämästä.
Kyseiselle klubille piti päästä ilmaiseksi sisään, jos oli pukeutunut dragiin.
Minä ja Mervi pääsimme molemmat ilmaiseksi sisälle.


Ihailtuamme aikamme Too2Muchin drag queen -strippareita,
tapasin "naughty schoolboy" -asuun pukeutuneen Jackin,
joka seisoi drag queenin jalkovälissä ja esitteli lävistyksiään.

Keskiviikko-ilta oli täydellinen.

Jos ei oteta huomioon sitä, että kävellessämme Sohon pikkukujilla kotiin päin,
kaksi miestä hyökkäsivät kimppuumme ja varastivat Mervin kännykän.

Torstaina en naisia nähdessäni voinut
enää koskaan olla varma, olivatko he oikeasti naisia.
Ehkä olen viettänyt liikaa aikaa transvestiittien kanssa.

Ostettuani olosuhteiden pakosta ananasmehua Tescolta,
suuntasin Dean Streetin Costaan nauttimaan
työntekijöiden kanssa vodkaa sulkemisajan jälkeen.

Sieltä suuntasin koko työntekijäjoukon kanssa Discoteciin.
Discotecissä juttelin jonkun Brittien Big Brother -ohjelmasta
tutuksi tulleen kanssa, ja Carmen-nimisen transseksuaalin kanssa.
Tapasin kaksi ruotsalaista naista ja suuntasin heidän kanssaan
Lontoon parhaalle jatkoklubille, Fireen.

Perjantai-aamulla oli oikein mukavaa olla aamuruuhkassa aivan sekaisin.
Kävin Surindin kanssa avaamassa Costan ja söin siellä pikaisen aamupalan.
Sen jälkeen kävin pikaisesti juomassa terveellisen mehun Mervin kanssa,
ja suuntasin Elephant&Castleen päiväunille.

Nukuttuani taas kerran vain muutaman tunnin ajan,
suuntasin Mervin ja hänen serkkunsa kanssa ostoksille.
Rankan ostosreissun jälkeen törmäsiin Rexyyn ja hänen ystäviinsä Soho Squarella.
Otin yhdet oluet heidän kanssaan ennen kuin suuntasin treffeille.
Keskiviikko-illan koulupoika raahasi minut Sohoon drinkeille ja Wagamamaan syömään.
Hän kertoi minulle, että hän on aikoinaan ollut poikabändissä,
tanssijana musiikkivideoissa, ja hän on ehtinyt myös kuvata pornofilmejä.
Ihanaa.

Ihanien treffien jälkeen suuntasin Mervin kanssa Ministry of Soundiin.
Kaikista mahdollisista stimulointiyrityksistä huolimatta kumpikaan meistä
ei oikein innostunut kyseisestä paikasta.
Tunkeuduimme VIP-puolelle ja tanssimme lasikuutiossa,
mutta sekään ei ollut yhtään niin hauskaa kuin ennen.
Varastimme drinkit ja makasimme sängyllä, joka oli keskellä tanssilattiaa,
mutta sekään ei ollut yhtään niin hauskaa kuin ennen.

Lähdimmekin jo kahden aikoihin Mervin luo.
Perille päästyämme makasimme Mervin keittiön lattialla
syöden juustokakkua ja selaillen pornografisia lehtiä.

Aamulla herättyäni suuntasin mahdollisimman nopeasti London Towniin.
Eksyin vahingossa Mervin serkun kanssa uskonnolliseen tapahtumaan.
Sieltä sai jäätelöä.

Illalla kulutimme £50 alkoholiin Mervin syntymäpäivän aattoa varten.
Juotuamme suurimman osan tarjoiluista,
Mervi meni keittiön pöytänsä alle,
ja minä lähdin Vengaboysin keikalle Jackin ja Sarah'n kanssa.
Nautittuamme viime vuosituhannen parhaasta (hollantilaisesta) musiikista,
suuntasimme Jackin ja Sarah'n luo poliittisesti epäkorrekteille Pool Party -jatkoille.

Aamulla suunnatessani Jackin luota Merville,
koditon ihminen huolestui minusta, ja halusi auttaa minua.
Olin ilmeisesti niin säälittävän näköinen,
että jopa kodittomat ihmiset säälivät minua.

Päästyäni empaattisesta kodittomasta eroon, suuntasin Merville.
Syötyäni juustokakkua aamupalaksi nukahdin parvekkeelle.
Sen jälkeen nukahdin olohuoneen lattialle.
Sen jälkeen itkin hetken vessassa.
Sen jälkeen ryhdistäydyin viimeinkin,
vaikka tiesinkin, että aikani Lontoossa olisi kohta ohi,
ja lähdin Mervin ja hänen serkkunsa kanssa TigerTigeriin illalliselle ja drinkeille.

Maukkaan illallisen jälkeen suuntasimme suurella porukalla Fabriciin.
Paikka ei ollut täysin minun makuuni.
Liikaa erotiikkaa minun viattomille silmilleni.


Muutaman tunnin yöunien jälkeen kävin Pikkuprinssin kanssa lounaalla.
Soho Squarella törmäsimme Chrisiin ja Mervin serkkuun.

Mervin serkku piti Chrisille seuraa sillä aikaa kun Chrisin poikaystävä oli kotiarestissa.

Ylikuumentuneiden junaraiteiden takia melkein myöhästyin paluulennoltani.
Ahdistavan lentomatkan jälkeen muistin taas kerran,
että rakkaaseen äitiini ei kannata luottaa.
Hän oli luvannut hakea minut lentokentältä,
mutta saavuttuani Suomeen sain kuulla, että hän ei ollutkaan minua vastassa.
Istuin siis Pirkkalan metsissä kolme tuntia odottaen, että saisin kyydin kotiin.

Ihanaa olla taas Suomessa?
Ei.