IRC-Galleria

Taiteiden yö on nyt koettu.
Perjantaina, ahdistavan työpäivän - jonka kulutin lähinnä nettiflirttailuun ja -shoppailuun -
jälkeen Jaakko ja Justus saapuivat huvilalleni nauttimaan skumpaa sivistyneesti
samalla kun Mercan Dede Secret Tribe esiintyi puutarhassani Helsingin Juhlaviikkojen kunniaksi.
Seuraamme liittyivät myös hyvännäköinen norjalainen taiteilija ja ikänsä valehteleva taiteilija.
Itseään 35-vuotiaaksi väittäneen ikänsä valehtelevan taiteilijan kaljun päälaen maksaläikät
alkoivat tovin jälkeen ahdistaa meitä kaikkia, joten karkasimme huvilaltani
mahdollisimman nopeasti ja suuntasimme Ruttopuistoon nauttimaan taiteesta.
Itse en kylläkään nauttinut taiteesta juurikaan, koska eräs nuori
Kotikatu-näyttelijä nauroi Mikki Hiiri -paidalleni. Röyhkeä lehmä.
Seuraavaksi päädyin Mikaelin ja Justuksen kanssa DTM:ään,
Jaakko hylkäsi meidät kaikki kylmäverisesti.
DTM:ssä tapasimme Niinan ja Saanan sekä heidän agressiivisen kaappihomoystävänsä, Simon.
Minut ja Mikael värvättiin raahaamaan Simo ulos kaapista, ja sen seurauksena saatoin
nolata itseni änkemällä molemmat käteni kaulaani purreen miehen housuihin baaritiskillä.

Illan päätteeksi päädyimme suurella joukolla huvilalleni jatkoille.
Ihailtuamme Eläintarhanlahdesta heijastuvaa auringonnousua
kaappi-Simo sai draamakohtauksen ja lähti ovet paukkuen ulos,
koska häntä ei kunnioitettu tarpeeksi. Hän saattoi hukkua lahteen.
Aamukahdeksalta olisin halunnut mennä nukkumaan, mutta en voinut,
koska kodissani haisi tupakalle ja sängyssäni oli kaksi tajutonta miestä.

Lauantaina, heti kun olin päässyt lopuistakin jatkoilijoista eroon,
kävin Mosan kanssa lounaalla ja yritin houkutella häntä pahoille teille. Epäonnistuin.
Illalla Kia ja Kepa saapuivat luokseni lipittämään viiniä ja skumpaa sekä laulamaan
Tommi Läntistä ja joraamaan Superfreak-biisiä mahdollisimman omituisella tavalla.
Jaakon liityttyä seuraamme aloimme leikkiä seksinopilla,
jotka Kia löysi suloisesta vaaleanpunaisesta laatikostani.
Tease toes.

Tapahtumaköyhän taksimatkan jälkeen päädyin Kian ja Kepan kanssa Kaivohuoneelle,
Jaakko hylkäsi seurueensa taas kylmäverisesti. Hänessä on ehkä jotain vikaa.
Viidessä minuutissa ehdimme todeta, että Kaivohuone on kuollut ja hypätä uuteen taksiin,
jonka avulla päädyimme LUX:iin juomaan mojitoja ja drinkkejä, joissa oli jäiden tilalla rommia.
Kepan hylättyä meidät kylmäverisesti intohimoisen luonteensa vuoksi
jorasimme Kian kanssa korokkeella ja minulle ehdotettiin töitä tanssijana.
Yökerhon suljettua ovensa jouduin katutappeluun todella ruman naisen kanssa,
ja saatoin jopa heitellä kivelohkareita viattomia ihmisiä päin.
Onneksi Kia ja Pasi pelastivat minut suuremmilta vammoilta.

Sunnuntaina pääsin kosketuksiin sisäisen kotirouvani kanssa
pyykinpesun, imuroinnin ja ruoanlaiton avulla. Sitten söin yksin, seisaaltaan.
Shoppailtuani vaatteita tulevaa iltaa varten
kävelin tämän vuoden ensimmäisessä syyssateessa,
jonka jälkeen otin pitkän, kuuman suihkun - taas yksin ja seisaaltaan.

Illalla kävin Mikaelin ja Jaakon kanssa iltateellä Töölössä.
Huomasimme, että kukaan meistä ei tiennyt, missä Bratislava sijaitsee. (Slovakiassa)
Seuraavaksi kävin Jaakon kanssa säälittävällä illallisella ja täysikuun valaisemalla yökävelyllä.
Lopulta päädyin Jaakon paremmista neuvoista huolimatta Onnelaan
Kian ja kumppaneiden kanssa juomaan shotteja The Giant Leapin laulajan, Sebun, kanssa.
Hän ei suostunut laulamaan minulle Onnelan Suomi-puolella, joten kostona en osta heidän levyään.

Seuraavaksi olin taas ajautumassa pieneen kärhämään erään intohimoisen tupakoijan kanssa,
mutta onneksi Kia ajatteli selkeästi ja pelasti minut taas sairaalareissulta.
Päästyämme turvaan koskettelimme toisiamme epäsopivasti ja tilasimme liikaa drinkkejä.
Ammattilaispokerinpelaaja-Pasi oli vihainen, koska olimme tehneet hänelle oharit
ja sitten Kia katosi Pasin kanssa ja minä katosin Emilian ja joidenkin muiden ihmisten kanssa
tilaamaan vielä lisää drinkkejä ja katsomaan kun minulta
oudon seksuaalisia kysymyksiä kysellyt tositv-tähti breakdanssasi meille.

Sitten tapahtui jotain sellaista, mitä minulle tapahtuu nykyään liian usein.
Emilia yritti passittaa minua sokkotreffeille.
Se oli jo kolmas kerta elokuussa kun täysin ventovieras ihminen pitää minua niin säälittävänä,
että näkee tarpeelliseksi järjestää minulle sutinaa, koska en itse siihen kykene.
Kieltäydyin kauniisti, mutta mietin samalla, pitäisikö minun vain suostua.

Onneksi kävellessäni kotiin - seistyäni ensin taksijonossa lähes tunnin -
tapasin innokkaan lääkisopiskelija-Laurin, jolle annoin puhelinnumeroni
ja jonka kanssa saatoin jo olla yhteydessäkin.

Muutaman tunnin yöunien jälkeen kävin töissä lepäämässä.
Puhelinääntäni kehuttiin lempeäksi ja minulle tarjottiin töitä puhelinmyyjänä. Kieltäydyin.
Lepotaukoni ja yllättävän Vitali-tapaamisen jälkeen kävin Kian kanssa Taikametsässä lounaalla ja Punavuoren Ahvenessa keskustelemassa lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja autoista.

Illalla annoin maksani levätä valiten (ehkä hieman vastahakoisesti) Patiksen karaoken
sijasta The Notebookin ja aikaisin nukkumaan menemisen.

Tiistaina puuduttavan työpäivän jälkeen päätin, että jos aion asua suuressa kaupungissa,
minun täytyy näyttää hyvältä. Lähdin siis lenkille. Se ei ollut miellyttävää,
enkä varmasti näyttänyt hyvältä juoksennellessani yltä päältä hiessä
ympäri kaupunkia, joten en ehkä tee sitä enää koskaan.

Kaikki alkoi siitä kun kävelin joitan viikkoja sitten GYC:in kanssa Valtatie 6:a pitkin
kohti Lapinjärven säkenöivää keskustaa ja ohi ajava rekkakuski tööttäsi torveaan minulle.
En ole koskaan ollut niin ylpeä itsestäni.
Viime viikon maanantaina kävellessäni hilpeästi Raumalla
ohi ajavassa autossa istunut herrasmies vihelsi minulle.
En ole koskaan ollut niin ylpeä itsestäni.
Kotiin päästyäni olin alasti keittiössäni kun yhtäkkiä huomasin,
että keittiön ikkunani takana seisoi mies, joka heilutti minulle oikein iloisesti.
Valitettavasti/onneksi Joona soitti minulle juuri sillä hetkellä,
joten en voinut tehdä lähempää tuttavuutta ei-niin-salaisen ihailijani kanssa.

Tiistaina kävin Tuulian kanssa tutustumassa hänen "uuteen" opinahjoonsa,
jossa tapasin liian paljon entisiä opettajiani. Myöhemmin samana päivänä seisoimme
Tuulian kanssa keskellä katua ja haukuimme ihmisiä sekä pohdimme carpenter jeanseja.

Illalla, rentoutuessani paikallisessa puistossa keskustellen Jaakon kanssa Tarja Omenaisesta
eräs koditon mies hyökkäsi kimppuuni laulaen Maija Vilkkumaata ja kosketellen haarojaan.

Myöhemmin illalla rentouduin hieman lisää ihaillessani historian kauneinta auringonlaskua.

Aloin välittömästi kaivata romanssia elämääni, joten lähdin äkkiä kiertämään Rauman katuja.
Saapuessani yöllä takaisin kotipihalleni (yhä ilman romanssia) tapasin seksikkään naapurini,
mutta meille ei valitettavasti syntynyt minkäänlaista romanssia.

Keskiviikkona Joona uhkaili minua väkivallalla jos käyttäytyisin huonosti.
Se oli mielestäni melko kiihottavaa, joten käyttäydyin huonosti rangaistuksen toivossa.
En valitettavasti saanut rangaistusta, mutta en myöskään palkintoa, koska
hyvä käytös on kuulemma oletusarvo, ei erityistä palkintoa vaativa erikoistapaus.

Torstaina kävin Porissa ollessani Vapaa-valinnassa ja järkytyin siitä,
että jonkinlaiset ihmiset oikeasti ostavat vaatteensa kaupasta,
jossa myydään samalla käytävällä kissanruokaa ja hammastahnaa.
Yhä järkyttyneenä koettelemuksistani suuntasin Café Wikholmiin lounaalle
ruokottomalta syödessään näyttävän Joonan ja hänen henkivartijoidensa kanssa.
Lounaan jälkeen vietimme tuntikausia paikallisessa pubissa pelaillen Trivial Pursuitia.
Minä voitin.

Käytyäni vielä pikaisesti eräällä kirpputorilla ostamassa elämäni halvimmat kengät
jouduin valitettavasti palaamaan Raumalle viettämään iltaa Sallan kanssa.
Katsottuamme huonoa tv:tä Salla kyllästyi tarinoihini Porin retkestäni
ja yritti lopulta ajaa ylitseni autollaan.
Aivan, hän on niin kylmä ja etäinen.

Perjantaina hyvästelin iloisin mielin Rauman taantuneet tomut
ja suuntasin tulevaan maailman pääkaupunkiin, Riihimäelle.
Nautittuani herkullisen lounaan Justuksen ja hänen äitinsä kanssa
päädyin alkoholilakostani huolimatta kahteen paikalliseen juottolaan.
Toisessa join ainoastaan karpalomehua, mutta toisessa sorruin tilaamaan yhden (1) drinkin.
Ei saa kertoa Merville.

Lauantaina petin Merville tekemäni lupauksen vielä pahemmin (ei saa kertoa sitäkään Merville)
sillä yhtäkkiä Justus työnsi eteeni skumpaa ja virolaisia raparperin makuisia juomia.
Junassa matkalla Riihimäeltä Helsinkiin yritimme parhaamme mukaan tyhjentää
1,5 litran perheviinipulloa samalla kun pelasimme Kumman kaa -peliä.

Helsinkiin päästyämme suuntasimme heti Shakeriin nauttimaan
maailman parhaita mojitoja ja mahdollisesti joitain muitakin cocktaileja.
Käytyämme seuraavaksi Mintun luona pikaisilla viinilasillisilla
suuntasimme Ruttopuistoon, jossa puhuin kuulemma lipevästi
viattomalle pojalle, jolla oli seksikkäät silmälasit.
Samassa puistossa porilais-turkulainen tuttavani J (nimi sensuroitu)
kertoi minulle, että Porissa kukaan ei käytä kondomeja.

Tämän mielenkiintoisen infotilaisuuden jälkeen päädyimme
Kristianin luo juomaan minun makuuni liian vahvoja drinkkejä.
Lopulta päädyin Justuksen, Jaakon ja Joonan kanssa DTM:ään.
Saatoin riidellä koko illan erään ihmisen kanssa ja käyttäytyä erittäin lapsellisesti,
saatoin myös heitellä kondomeja ihmisiä päin ja haukkua heitä mitä mielenkiintoisemmilla adjektiiveilla, saatoin jopa hylätä ihmisiä Rautatieasemalle moneksi tunniksi.
Onneksi minun ei koskaan tarvitse ottaa vastuuta typeristä teoistani.

Yöjunassa matkalla Riihimäelle kaksi naista rakastuivat keltaisiin housuihini,
kolmas nainen tuli kanssani vessaan itkemään ja neljäs nainen syötti minulle nachoja.
Sellainen minun lauantai-iltani oli.

Sunnuntaina sain kokea elämäni ensimmäisen henkisen krapulan.
Kerättyäni rohkeutta neljän tunnin ajan soitin viimein Joonalle
ja pyysin anteeksi mahdollista huonoa käytöstäni edellisenä iltana.
Hän ei onneksi muistanut illasta mitään, joten en joutunut pyytämään anteeksi kusipäistä käyttäytymistäni.

Illalla, käytyäni Justuksen kanssa Bar Tornissa karpalomehuilla,
katsoimme Donnie Darkon ja järkytyimme molemmat siitä, miten paljon
nuori Jake Gyllenhaal muistuttaa yhteistä tuttavaamme Jaakkoa. Samanlainen nenä.

Tämän viikon maanantaina aloitin työt Helsingin Kulttuuriasiainkeskuksessa.
Maanantai-illalla, käytyäni Riston kanssa kävelyllä tutustumassa uuteen kotikaupunkiini,
päätin rentoutua uudessa (väliaikaisessa) kodissani, Eläintarhan Huvilassa.
Eläintarhanlahden rannalla sijaitseva vanha huvila, joka on hiljattain restauroitu,
on ehdottomasti hienoin paikka, jossa olen koskaan asunut.
Huoneestani on näköalat Töölönlahdelle ja huvilan puutarhaan, johon on Helsingin Juhlaviikkojen
ajaksi pystytetty teltta, jossa maanantaina esiintyivät Regina ja Husky Rescue.
Oli ihanaa kuunnella hyvää musiikkia ja katsella lahden pimeässä kesäyössä kimaltelevaa vettä samalla kun nautin huvilan salissa hieman skumpaa norjalaisten taiteilijoiden kanssa.

Seuraavana aamuna herätessäni kultaisessa huoneessani - jossa on myös kultainen takka -
minusta tuntui aivan kuin olisin herännyt jonkinlaisen historiallisen elokuvan lavasteissa.
Aurinko paistoi kuumasti jalkoihini ja tiesin, että ulkona oli lämmin.
Nousin ylös, avasin rannalle päin aukeutuvat ikkunat, nojasin ulos ja
katsoin huvilani puutarhaan, jossa oli pupuja. Huomasin, että aamutkin voivat olla ihania.
Päiväni ei valitettavasti ollut ollenkaan niin mukava - jouduin töihin moneksi tunniksi
ja takamustani kosketeltiin epäsopivasti taukohuoneessa.
Se oli työpäiväni ainoa miellyttävä tapahtuma.
Tapahtumarikkaan työpäivän jälkeen suuntasin Emmin kanssa Shakeriin,
jossa päätin, että tämän syksyn aikana minun on käytävä läpi koko Shakerin Top 30 -drinkkilista.
Shakerin jälkeen halusimme hetkellisesti laulaa karaokea, mutta huomattuamme,
että Swengi oli jo kiinni suuntasimmekin valkosipulipizzan kanssa minun luokseni.

Keskiviikkona heräsin aamulla ja katsoessani ulos ikkunasta
oli pimeämpää kuin pimeimpänäkään yönä. Kello oli 10.30.
Helsingissä annettiin yleinen varoitus ja ihmisiä kiellettiin poistumasta kodeistaan
salamoinnin ja sateen vuoksi. Lähdin kuitenkin töihin, koska halusin leimata kellokorttini.

Tulvaa ei tullut ja minuun ei iskenyt salama, joten päädyttyäni hetkellisesti erään Milonoffin veljeksen ohjaaman elokuvan kuvauksiin suuntasin Jaakon kanssa Eläintarhan lahdelle puhumaan salaisista ihailijoista ja juomaan hieman siideriä. Alunperin tarkoituksemme oli juoda ainoastaan pillimehua, mutta seuralaiseni pakotti minut juomaan alkoholia.

Torstaina lähdin kesken päivän töistä karkuun, koska äitini saapui Helsinkiin.
Riideltyämme hetken suuntasimme Kampin aukion terassille omenamehuille,
joiden jälkeen kävimme katsomassa Sandra Bullockin uuden elokuvan.
Paha Aavistukseni siitä, että kyseinen elokuva olisi kammottavan huono oli täysin oikeassa.
Elokuvan jälkeen kävin äitini kanssa Shakerissa lasillisilla ja innostuin kyseisestä baarista
vielä enemmän huomatessani, että Minna Parikka käy myös siellä.

Tänään aion viettää elämäni ensimmäistä Taiteiden Yötä.

Roman Holiday (1953)
East of Eden (1955)
Breakfast at Tiffany's (1961)
A Clockwork Orange (1971)
Amarcord (1973)
Star Wars (1977)
Indiana Jones and the Raiders of the Lost Ark (1981)
Indiana Jones and the Temple of Doom (1984)
Romancing the Stone (1984)
The Jewel of the Nile (1985)
The Witches of Eastwick (1987)
Indiana Jones and the Final Crusade (1989)
True Lies (1994)
The Net (1995)
Cube (1997)
Speed 2: Cruise Control (1997)
Titanic (1997)
Stepmom (1998)
Notting Hill (1999)
Cruel Intentions (1999)
Girl, Interrupted (1999)
Requiem For A Dream (2000)
Donnie Darko (2001)
Mulholland Drive (2001)
Sweet November (2001)
Moulin Rouge (2001)
The Sweetest Thing (2002)
The Hours (2002)
Big Fish (2003)
Lost In Translation (2003)
Kill Bill: Volume 1 (2003)
Kill Bill: Volume 2 (2004)
Garden State (2004)
The Notebook (2004)
Eternal Sunshine of the Spotless Mind (2004)
Prime (2005)
Crash (2005)
Little Miss Sunshine (2006)
Running with Scissors (2006)

Näin säästän itseltäni sen vaivan, että liittyisin kaikkiin mahdollisiin edellä mainittujen elokuvien kunniaksi perustettuihin yhteisöihin, joissa on kuitenkin vain rumia tai lihavia ihmisiä.

Tämän lisäksi voin kertoa itsestäni sen, että rakastan juustoa
- varsinkin halpaa goudaa - pestoa, valkosipulia ja makeaa kuohuviiniä.
Lempikukkani on lilja ja lempikasvini orkidea.
Minä vihaan oranssia ja appelsiineja.

Päästyäni yli suuresta häpeän tunteestani ja nautittuani Taijan kanssa kylmiä juomia
kuuman kesäillan ratoksi lähdimme suuntamaan kohti Monkia,
haaveillen rauhallisesta illasta jazzin ja punaviinin seurassa.
Lopulta törmäsimme kuitenkin Merviin eräällä turkulaisella kadulla.
Tämä tapahtuma aiheutti sellaisen ketjureaktion, jollaista ei ennen ole Turussa nähty.
Piipahdettuamme Taijan kanssa The Clubilla juomassa hieman skumppaa
kosovolaisten jalkapalloilijoiden kanssa päädyimme Onnelan Royal-puolelle
erään vauhdikkaan poliisimiehen kanssa (hänellä ei valitettavasti ollut univormua yllään)
katsomaan drinkkimestarin järjestämää yksityisshow’ta.
Tavattuamme Onnelan ravintolapäällikön (ruma) kadotin ystäväni
ja päädyin patiolle punatukkaisen naisen kanssa, joka halusi minut mukaansa kotiin.
Ilmeisesti näytin kyseisenä iltana todella epätoivoiselta,
sillä kaksi minulle täysin ventovierasta ihmistä yrittivät järjestää minulle sokkotreffejä.
Kieltäydyin kohteliaasti, vaikka olisinkin halunnut sokkotreffeille.
Lopulta kutsuin jonkun nuivan miehen jatkoille ystäväni luo,
mutta päästyämme ystäväni luo olimme hänelle ilkeitä ja sitten hän varasti ystäväni lihapullat. Muutaman tunnin unien jälkeen heräsin Taijan kämpän lattialta tuskalliseen kuumuuteen.
Suuntasimmekin heti Taijan kanssa ulos helteeseen pienimuotoiselle piknikille,
jonka jälkeen ostin nahkatakin, joka on liian rokahtava minun tyyliini.
Ehkä voin käyttää sitä naamiaisissa.

Seuraavaksi tein erittäin suuren virheen: menin käymään Mervin luona.
Taas tapaamiseni Mervin kanssa aiheutti vakavia seuraamuksia:
lupasin lopettaa alkoholin käytön kokonaan, toistaiseksi.
Tiedän - mietitte, mikä se ongelma on.
Ongelma: minut on kutsuttu häihin ensi lauantaina.
Siellä on ilmaista alkoholia.
On epäkohteliasta kieltäytyä ilmaisesta alkoholista.

Lauantai-illalla suuntasin Tuulian ja Jeren kanssa illalliselle tuskalliseen kuumaan ravintolaan,
jossa oli oranssit seinät ja huonoa palvelua. Join ainoastaan vettä.
Tuulia epäili hyttysiä ja SPR:ää kommunisteiksi ja kutsui minua humanoidiksi uuden hiustyylini vuoksi.

Illallisen jälkeen suuntasin äkkiä kotiin, odottaen innokkaasti sitä hetkeä
kun saisin ensimmäistä kertaa Viikkokausiin olla aivan yksin.
Heti kun pääsin kotiin, huomasin etten osannut olla yksin.
Tuntui omituiselta huomata ajattelevansa jotain hauskaa tapahtumaa
ja sitten huomata, että lähellä ei ole ketään kenen kanssa hauskuuden voisi jakaa.
Tarvitsen siis jonkun, jonka kanssa voin jakaa hauskuuteni.
Halukkaat voivat lähettää kirjallisen hakemuksen sähköpostiini jerryonihana@hotmail.com.
Ilman kuvaa lähetetyt hakemukset hylätään heti.

Onneksi juuri sillä hetkellä kun tunsin oloni todella yksinäiseksi,
Justus soitti minulle ja kyseli mahdollisen kiinnostuksen kohteeni nimeä,
mutta kertoi samalla, että hän tietää minusta ja kiinnostuksistani jo kaiken.

Sunnuntaina lähdin Ellun kanssa kävelylle, joka johti siihen,
että istuimme kanaalin varrella ja kritisoimme ystäviämme heidän toiminnastaan.

Tänään pääsin viimeinkin yli eräästä asiasta,
jonka vuoksi olen lähipäivät ollut aivan pähkinöinä.

“Olin absolutisti kunnes join ensimmäisen kerran.”

Lauantaina, käytyäni ensin vahingossa Pallogrillauksen SM-kisoissa sekä huonossa korutaidenäyttelyssä ja myöhästyttyäni yhdeksästä junasta pääsin/jouduin viimein Turkuun.
Kesä saapui Suomeen elokuussa, joten päätimme Taijan kanssa ottaa täyden ilon irti elämästä
suuntaamalla heti Turkuun saavuttuani Alkoon ostamaan jättikokoista viinipulloa.
Aloitimme kuuman kesäpäivän viettomme Aurajoen varrella nautitulla piknikillä,
mutta rumien juoppojen alettua ahdistella meitä suuntasimme Taijan uuteen kotiin
syömään oliiveja ja juomaan viiniä rakkaasta 1,5 litran perhepullostamme.
Illemalla suuntasimme Nooran uuteen kämppään, jossa saattoi olla maailman hienoin kattoterassi.
Juotuamme liikaa viiniä ja keksittyämme mitä mielenkiintoisempia käyttötarkoituksia
Nooran keittiön saarekkeelle, suuntasimme Night Club Marilyniin halpojen juomien perässä.
Vain juomatta oleminen on kuulemma halvempaa.

Heti sisään päästyäni ostin ymmärrettävistä syistä tusinan juomia,
ja baarimikko dyykkasi roskakoria vuokseni, koska hän oli idiootti lehmä.
Näin ihmisten oksentavan ja virtsaavan, vasta sitten päätin, että lähden nukkumaan.
Typerin tamperelainen, jonka olen koskaan tavannut - Jani - kutsui minut jatkoille Naantaliin,
mutta luovutin suosiolla ja kävelin yksin Samppalinnaan Taijan luo viettämään yötä.

Sunnuntaina leivoimme hieman epäonnistuneen minttusuklaakakun,
jonka syötyämme vietimme hieman aikaa Taijan isosiskon,
Niinan sekä erään Tonin kanssa eräällä jokilaivalla.
Shoppailtuani hetken suuntasin junaan, jossa suunnittelin pitäväni kivaa kunnes pääsen Helsinkiin.
Join hieman lonkeroa ja nukahdin junaan.

Helsinkiin päästyäni vietin iltaa Mosan ja Mintun kanssa,
Kunnes lopulta päätin, että minun on aika mennä nukkumaan, Onnelan sijasta.
Hyppäsin viimeiseen mahdolliseen bussiin, joka kulki Helsingistä Lapinjärvelle.
Väsyneestä tilastani huolimatta en saanut nukuttua, koska yöllä oli niin kuuma,
Joten siirryin majoitustilojeni suurelle parvekkeelle makaamaan, tähtiä katselemaan.
Kuuma kesäyö oli täysin musta, tähdet kimalsivat taivaalla ja kesätuuli lämmitti varpaitani.
Hetken aikaa maailma oli täydellinen.

Maanantaina rauhallisen päivän jälkeen suuntasin Rikhardin, Justuksen,
Jaakon ja Joonan sekä noin sadan muun ihmisen kanssa Loviisan Rauhanpäiville,
joihin sisältyi mm. musiikkiperformansseja sekä meditaatiota,
taidenäyttelyitä ja pettymyksen tuottavia kynttilöitä.
Loviisan puistossa nautitun orgaanisen vegaani-piknikin jälkeen
Heidi Hautalan vetämä paneelikeskustelu ja meditaatio saivat väistyä terassien ja Alkon alta.
Tyhjennettyäni Rikhardin kanssa 1,5 litran viinipullon joimme vielä hieman jotain muuta
piipahtaen kaikissa mahdollisissa terasseissa, joita Loviisasta löytyi.
Otimme hyviä kuvia galleriaa ajatellen hiekkarannalla ja ehdimme
juuri ja juuri viimeiseen bussiin, jonka avulla pääsimme pois Loviisasta.
Yöllä jatkoimme juhlintaa Lapinjärvellä ja minä otin housuni pois pakastimesta.
Yhtäkkiä juoksinkin joidenkin miesten kanssa ilman kenkiä Lapinjärven rannalle
polttelemaan epäilyttäviä sätkiä, juomaan Jallua ja soittelemaan kitaraa.
Seuraavaksi leivoimme teeleipiä, joimme Tabascoa suoraan pullosta ja katsoimme Ostos-TV:tä.

Tiistaina, tapahtumaköyhän aamun jälkeen karkasin ATK-tunnilta ja suuntasin rannalle Justuksen, Jaakon ja maailman parhaan (ja edullisimman) porilaisen prostituoidun kanssa.
Edellä mainittu lyhyt porilainen mies pilkkasi minua koko päivän,
ja lupasin silloin, että hän saa lukea tapahtuneesta myöhemmin irc-gallerian päiväkirjastani.
Joona, tässä se nyt on. Olet Internet-julkkis.

Tiistai-illalla koimme elämyksen, jonka olisin voinut suosiolla jättää väliin:
keskivertoa suurempi lintu hyökkäsi kimppuumme matkalla paikalliseen baariin.
Suuntasimme kyseiseen baariin juhlimaan Joonan viimeistä iltaa (hän kuoli sukupuolitauteihin).
Iltamme aikana baarimikko antoi jukeboxiin ilmaisia kredittejä ja myi vielä pilkun jälkeen juomia.
Baarin suljettua ovensa hän ei kuitenkaan halunnut lähteä kanssamme jatkoille,
joten lähdimme suosiolla läheisille pelloille kirmaamaan, valitettavasti emme kuitenkaan alasti.
Yöllä kiipesin Rikhardin kanssa rakennustelineille pilkkaamaan erästä lyhythiuksista miestä.

Keskiviikkona lähdin Justuksen kanssa kävelemään Lapinjärven ympäri.
Pääsimme ehkä kilometrin eteenpäin, sitten minä astuin ojaan ja eksyimme peltojen keskelle
ja kengässäni oli iso kivi ja terveydenhoitaja sanoi "voi kauheata" ja antoi laastarin.
Illalla suuntasin paikalliseen baariin lohduttamaan kipeää jalkaani.
Lauloin Rikhardin kanssa Seksuaalisesta Häirinnästä
Ja Rikhard rakastui palavasti Kesäpano-Birgittaan.
Heitimme hieman tikkaa ja kiipesimme hotellin parvekkeelle heittelemään ihmisiä pähkinöillä.
Sitten päätimme lähteä pois ja lopulta nukahdimme taas leirimme yhteistilojen sohville.

Torstai-aamulla heräsin palohälytykseen.
Juostuani ulos ilman kenkiä sain kuulla, että missään ei edes pala.
Ärsyttävän aamun jälkeen makoilin auringossa Rikhardin ja Justuksen kanssa,
kunnes leirillämme alkoi Sivarifestarit, joissa soitettiin reggaeta ja "progressiivista rockia".
Nisse ei ymmärtänyt musiikkiamme, mutta meillä muilla oli oikein kivaa.
Illalla suuntasimme Arndt Pekurisesta kertovan näytelmän ensi-iltaan,
jossa Justus ja eräs kiharahiuksinen mies/nainen esiintyivät.
Näytöksen jälkeen suuntasimme Lapinjärven ainoaan ravintolaan,
johon olimme turhaan jopa tehneet pöytävarauksen.
Illallisen jälkeen kävelimme läheisen järven rannalle Joonaksen syntymäpäivätortulle.
Lopulta minä ja Rikhard istuimme kahdestaan järven rannalla, nuolimme torttua
ja sitten minä heitin sen ohi pyöräilevää miestä päin, lopulta suuntasimme paikalliseen baariin.
Siellä joimme pirteitä drinkkejä, sain itselleni kliffan muovisen böönan
ja minulle naurettiin, koska puhuin Tarja Omenaisesta.
Lopulta me muut kannoimme Justuksen baarista kotiin (minä kannoin vasenta jalkaa)
ja perille päästyämme päädyin Justuksen ja Rikhardin kanssa nukkumaan patjoille,
jotka raahasimme suurelle parvekkeelle, josta näki uskomattoman kauniin kesäyön taivaan.
Näin tusinoittain tähdenlentoja, esitin paljon rehellisiä toivomuksia ja löysin viimein kodin sisältäni.

Aamulla heräsimme parvekkeen lattialta auringonpaisteeseen,
vihaisten remonttimiesten poran ääneen ja Nissen naamaan.
Nautittuamme leirimme ankeassa ruokalassa viimeisen yhteisen ankean aamupalamme,
suoritimme todella pikaisen pikavisiitin huonoon taidenäyttelyyn ja sitten
suuntasimme yhteisellä dösällä Helsinkiin halailemaan toisiamme.
Iltapäivällä kirjoitin työsopimuksen, työskentelen Vuotalon Teatterilla 20.8. alkaen. Tervetuloa.
Myöhemmin iltapäivällä tapasin Mosan ja Mintun pikaisesti eräässä kahvilassa Kampissa,
sitten hyppäsin junaan, jossa vietin koko matkan flirttailemalla toivottoman huonosti.
Nyt olen Turussa ja häpeän itseäni.

"Mun kelloni näyttää, että sulla ei oo pöksyjä jalassa. Ai mutta anteeksi, kelloni onkin tunnin edellä."

Viime viikon perjantaina - heinäkuun viimeisenä perjantaina - päästyäni Raumalle
suuntasin heti paikallisen hotellin baariin Sallan ja Ellun kanssa lasillisille.
Nauttiessamme juomistamme seurueeseemme kuulunut S (nimi sensuroitu)
huomasi, että nuorisobändi Smakin jäsenet olivat juuri kirjautumassa kyseiseen hotelliin
ja innostui enemmän kuin olen koskaan nähnyt kenenkään innostuvan mistään.
Saatuani ystäväni rauhoittumaan edes hieman suuntasin hänen ja Ellun kanssa
Dystamian keikalle, jossa tapasin jostain syystä paljon entisiä työkavereitani.
Piipahdettuamme Mikaelin veneellä juomassa 80-prosenttista viinaa
juoksimme Sallan kanssa Smakin ulkoilmakeikan ohi stand-up-keikalle,
jonka aikana joimme ale-viiniä. Keikan jälkeen kutsuin itseni backstagelle.

Stand-upin jälkeen kiersimme Rauman katuja päämärättömästi,
koska niin kuulemma kuuluu tehdä silloin kun on "Mustan Pitsin Yö".
Niin, en minäkään ymmärrä.
Näin aivan liikaa keski-ikäisiä naisia pitsihepeneissään ja kuulin jonkun miehen
laulavan Britney Spearsin Baby One More Timen hitaana grunge-tyylisenä versiona.
Se kuulosti niin hyvältä, että minun piti pysähtyä keskelle tietä juomaan rommia.
Kadulla seistessäni huomasin kadun toisella puolella liikkeen,
jonka näyteikkunassa oli muumuu - lähdin heti kotiin nukkumaan.

Lauantaina minun piti mennä äitini kanssa aikaiselle lounaalle,
mutta olin niin paljon myöhässä sovitusta ajastamme,
että minun piti jo kiitää seuraavaan tapaamiseeni, Ellun kanssa Alkoon.
Sitä ennen ehdin kuitenkin juosta kesäsateelta turvaan autoon,
jossa puhuin äitini kanssa elämästä, tulevasta ja menneestä, itkien ja nauraen.

Käytyämme Alkossa suuntasimme Ellun kanssa Sallan syntymäpäiväjuhliin,
joista lähdimme skumpan, konjakin ja snapsien loputtua Mr Jonesiin pitkälle illalliselle.
Illallisen - johon sisältyi ilmainen viinipullo - jälkeen suuntasimme taas Mikaelin veneelle
juomaan 80-prosenttista viinaa ja kuuntelemaan 90-luvun suurimpia hittejä.

Iltamme viimeinen kohde oli Onnela, jossa jorasin pöydällä ilman kenkiä
ja yritin arvailla ohi kulkevien ihmisten sukupuolta.

Sunnuntaina harjoittelin SAT-testiä varten ja haaveilin NYU:sta.

Maanantaina myöhästyin bussista, koska yritin yhden päivän aikana muuttaa paikasta toiseen.
Ehdin kuitenkin seuraavaan bussiin, ja päästyäni yhdeltätoista illalla Lapinjärvelle
sain kävellä 5 kilometriä kaatosateessa painavan laukkuni kanssa.
Ensin minusta alkoi tuntua aivan kuin olisin siviilipalveluksen sijasta sittenkin valinnut
sen toisen vaihtoehdon, mutta sitten muistin, että laukkuni painaa niin paljon,
koska olin pakannut mukaan monet kengät, vodkaa ja kondomeja.

Tiistaina, aamiaisen jälkeen, harjoittelin ensiaputaitoja,
lounaan jälkeen otin nokoset eräällä tylsällä luennolla
ja päivällisen jälkeen pelasin Rikhardin, Joonaksen - jonka päätin uudelleennimetä Nisseksi -
erään riihimäkeläisen ja hänen ystävänsä kanssa Monopolia ja Pictionairya.
Illalla, yritettyämme tuloksetta nähdä tissidokumenttia televisiosta,
tyydyimme pelaamaan pullonpyöritystä ilman pulloa.

Keskiviikkona lounaan jälkeen kävimme Rikhardin kanssa soutelemassa Lapinjärvellä.
Istuessani rennosti veneen takaosassa sillä aikaa kun Rikhard sousi otsa hiessä,
huomasin ympäröivien metsien kauneuden, vedessä kelluvien lumpeenlehtien kukat.
Suomessakin on siis kaunista.

Souturetken jälkeen suuntasimme piknikille.
No - oluen, lonkeron ja vodkan lisäksi meillä oli hieman pähkinöitä.

Illalla paikallisessa baarissa lauloin taas Rikhardin kanssa liikaa karaokea.
Tällä kertaa ilahdutimme yleisöämme Wheatusin Teenage Dirtbagilla,
Gimmelillä, È Viva Españalla, Erittäin Hyvä Ellei Täydellinen -biisillä
ja Kirkan Toukokuulla, jonka oletin ensin olevan Aikakoneen Keltainen Toukokuu.
Laulun alkaessa huomasin, että olinkin turhaan odottanut kuuta lempeää.

Paikallisen baarin baarimikko huolestui ilmeisesti alkoholinkäytöstäni,
koska ostaessani yhdellä kertaa kahdeksan juomaa (ne olivat kolmelle ihmiselle!)
hän pyysi, etten joisi niitä kaikkia yksin.
Järkytyin tästä alkoholivalistuksesta niin, että nappasin yhden drinkin ja Rikhardin mukaani
ja juoksin äkkiä ulos kyseisestä kapakasta, johon en enää koskaan palaa.
Pihalla törmäsimme hansikas-mieheen ja mieheen, jonka nimesin Ulpukaksi.
Menimme heidän - ja Nissen - kanssa jatkoille, joissa ei tapahtunut mitään hauskaa.
Nuoltuani Rikhardin kanssa erästä torttua nukahdimme yhteisen olohuoneemme sohvalle.

Herättyäni torstaina kävin Rikhardin kanssa lounaalla,
jonka jälkeen saimme nauttia luennosta, jonka aiheena oli miehisyyden myytit.
Illalla kävimme joukolla Lapinjärven "keskustassa" ostamassa pähkinöitä.

Perjantaina, haukuttuani kaikkia muita ihmisiä linja-autossa Rikun kanssa
kävin Helsingin Kaupungin Kulttuuriasiantoimistolla työhaastattelussa, joka sujui erittäin hyvin.
Palkitsin hyvän suoritukseni shoppailemalla Helsingissä ja nauttimalla yhden kermasoodan,
jonka jouduin valitettavasti jättämään kesken, koska minun piti lähteä Kepan kanssa Alkoon.
Ostettuamme perhepullon viiniä (2l) ja hieman jotain muutakin kävimme surullisimmalla piknikillä,
jolle olen koskaan eksynyt: istuimme Espalla kaikkien kodittomien juoppojen kanssa
skumppaa juoden, kunnes yksi koditon mies arveli, että Kepa on raskaana.
Tämän arvion kuultuamme karkasimme äkkiä Old Hatiin Kiaa moikkamaan/ilmaista siideriä juomaan.
Seuraavaksi suuntasimme viinimme kanssa Tennispalatsiin katsomaan Se Simpsonit Elokuva,
suomeksi dubattuna tietenkin - olemmehan kuitenkin melkein aikuisia.

Kyllästyttyämme Eija Vilppaaseen ja Markku Toikkaan suuntasimme Kampin terassille lasillisille.
Sieltä suuntasimme Mosan luo juhlimaan sitä, että Kepa oli ollut perjantain Viihdeuutisissa.

Kiivettyämme aidan yli päästäksemme erääseen leikkipuistoon keinumaan
ja toisen aidan yli päästäksemme sieltä pois päädyimme viimein Kaivohuoneelle,
jossa huomasimme, että edes vip-kortti ei varmista hauskuutta.
Otimme muutamat ja suuntasimme heti taksilla LUXin kautta Royal Onnelaan.
Onnelasta ei saanut enää skumpaa, eikä minua ja Kepaa päästetty laulamaan karaokeakaan.
Kyseisen mestan suljettua ovensa olin taksissa, joka kulki kohti Kannelmäkeä,
kunnes eräs herrasmies suostui maksamaan minun taksini Ruoholahteen.

Tänään minun olisi pitänyt lähteä Turkuun 05.46 junalla,
mutta valitettavasti heräsin juuri äsken Mosan luota, yksin.
Tai no, onhan vieressäni tuo jättimäinen viinipullo, tyhjänä.

Maanantai-aamulla viideltä, ennen kuin olin ehtinyt nukkua silmällistäkään,
hyppäsin bussiin ja lähdin suuntaamaan Helsingin kautta kohti Lapinjärveä.
Edellisenä yönä olin jännittänyt kyseiseen kylään lähtöä niin paljon,
että jouduin avaamaan vodkapullon ja etsimään vastauksia pullon pohjalta.
En löytänyt yhtään vastausta, joka olisi miellyttänyt minua,
mutta aloin arvella, että jokainen leirillä viettämäni päivä tulisi sisältämään
raskasta alkoholinkäyttöä, lievää vandalismia ja tilanteita joissa jonkun on pakko riisua pöksynsä.

Perille päästyäni jännitykseni laukesi nopeasti purskahtaessani nauramaan
kuullessani, että Lapinjärven asemalta kävelee määränpäähäni 45 minuuttia.
Purskahdettuani itkuun kuultuani, että taksia on lähes mahdotonta saada,
lähdin lannistuneena kävelemään painavien matkatavaroideni kanssa
suomalaisessa järvimaisemassa, nähden ainoastaan viljapeltoja jokaisessa suunnassa.
Leirin päästyä vauhtiin helpotuin kuullessani, että en joutuisi lähtemään patikoimaan
niiden viljapeltojen keskelle tai jonkinlaiselle epätoivoiselle linturetkelle kiikareiden kanssa, mutta olin yhä järkyttynyt siitä, että majoitusrakennukseni käytävällä sijainneen yhteisen suihkuhuoneen ovessa kiellettiin astumasta sisään paljain jaloin, jalkasilsaa välttääkseen.
Onneksi en ole koskaan ollut niin tarkka henkilökohtaisesta hygieniastani.

Tavanomaisesta hieman poikkeavan tervetulotilaisuuden jälkeen kiersin ympäri leirialuetta,
joka alkoi pikkuhiljaa muodostua mielessäni erittäin kauniiksi alueeksi.
Kauniin iltapäivän aikana lueskelin huvittavaa kirjaa suuren vaahteran katveessa
kuuman kesäauringon porottaessa pilvettömältä taivaalta, enkä oikeastaan mitään muuta.
Muutaman tunnin rentoutumisen jälkeen päätin, että haluan nähdä hieman paikallisia.
Kävelin siis kymmenen kilometrin lenkin nähdäkseni Lapinjärven “keskustan”.
Oli silmiä avaava kokemus nähdä, että ihmiset oikeasti asuvat niin.
Kyseisen kylän keskustassa oli yksi K-Market, eikä oikeastaan mitään muuta.
Eräs K-Marketin työntekijöistä - ainoa nainen, jonka näin viikon aikana -
antoi minulle ilmaisia omenaleivonnaisia, syystä joka jäi minulle hieman epäselväksi.
Ehkä hän yritti vokotella minua.
En ollenkaan ihmettelisi.

Retkeni jälkeen palasin halpaa keski-Eurooppalaista hostellia muistuttavaan majoitukseeni Lapinjärven rannalle ja tein jotain, josta järkytyin itsekin: menin kiltisti nukkumaan jo kahdeksalta illalla.

Tiistai-aamulla herätessäni kahdeksan aikoihin aamupalalle olin silti väsynyt.
Ei ihmisten vain pitäisi olla hereillä aamuisin, se on luonnotonta.

Olin kuullut jo etukäteen, että leirin pöperöt ovat hieman mauttomia,
joten viisaana miehenä varauduin kaikkeen ja ostin lähtöäni edeltäneenä päivänä Tabascoa,
jotta voisin lisätä sitä kaikenlaisiin kesäkeittoihin ja kinkkukiusauksiin.
Valitettavasti en ollut riittävän viisas mies pakkaamaan Tabascoani mukaan leirille.
Ymmärrettävistä syistä en ole koskaan ollut niin onnellinen kuin silloin,
kun aamupalalle päästyäni huomasin, että leirin ruokalassa on jättimäinen pullo Tabascoa.

Aamupalan jälkeen kävin mielenkiintoisella egyptiläisen miehen pitämällä luennolla,
ja iltapäivällä ja illalla söin omenaleivonnaisiani ja kävin läpi
koko Forbesin Maailman rikkaimpien ihmisten listan.
Nuorin miljardööri on 23-vuotias, vanhin 92-vuotias.
Tiedän, kumman Minä valitsisin. Entäs Sinä?

Keskiviikkona, tavattuani leirin ruokalassa kaksi uutta ihmistä - Rikhardin ja Joonaksen -
vietin heidän kanssaan tuntikausia leirimme puutarhassa ja ruokalassa.
Illalla, heti kun oli riittävän myöhäistä aloittaa alkoholin nauttiminen,
suuntasimme iloisin mielin pussikaljalle Valtatie 6:n varrelle.
Juomiemme loputtua päätimme, että paras mahdollinen teko
on mennä lähimpään baariin, joka tällä kertaa oli valitettavasti Hotelli Hanhen Baari.
Suuntasimme siis Twin Peaksin vahvasti mieleen tuovaan baariin juomaan kaikkea mahdollista.
Ymmärrettävästi ei kestänyt kauaa kunnes olimme Rikhardin kanssa
kyseisen baarin/hotellin katolla pomppimassa aivan vallattomasti,
jonka jälkeen esitimme luonnollisesti karaokessa Britney Spearsin Baby One More Time -hitin,
erittäin graafisella - ja yleisöä innostaneella - tanssilla höystettynä.
Vastaanotettuamme kaiken mahdollisen ihailun Lapinjärven keski-ikäisiltä naisasukkailta,
törmäsin baaritiskillä erittäin lyhyeen ihmiseen ja nauroin hänelle.
Kyseinen pieni mies suuttui ja kysyi minulta "Mitä sä naurat?",
jonka jälkeen nauroin entistä enemmän, koska hän oli selvästi tuohtunut,
ja lyhyet ihmiset ovat hauskan näköisiä silloin kun ne ovat vihaisia.


Torstaina, yksinäisen aamupalan ja tylsien luentojen jälkeen,
kävin Rikun ja Joonaksen kanssa kylillä ostamassa nachoja.
Illalla pelasimme flipperiä leirin pelisalissa ja taistelimme rikkinäisen jukeboxin kanssa.
Välillä ehdimme myös haukkua viattomia ihmisiä ja juoruta muista leiriläisistä.

Perjantaina, Tabasco-aamiaisen jälkeen kävimme lukion filosofian oppikirjani
kirjoittaneen miehen luennolla, jonka aiheena oli ihmisoikeudet.
Luennon päätyttyä kiirehdin bussiin, joka kuljetti minut ja Joonaksen Helsinkiin shoppailemaan.
Joitain tunteja myöhemmin olinkin jo Raumalla. Kaikki oli hyvin.

Ennen vietin kaikki sunnuntaipäiväni makoilemalla sängyssä nachopussin ja BBQ-kastikkeen kanssa katsoen todella huonoja tv-sarjoja yksi toisensa jälkeen, kunnes olikin jo maanantai.
Nykyään olen aina töissä, enkä ehdi enää koskaan katsoa huonoja tv-sarjoja.
Viime sunnuntaina en tehnyt - laiskanlaisen työnteon lisäksi - muuta kuin
söin yhden viinerin, jonka äitini osti minulle syystä, joka on minulle yhä epäselvä.

Maanantaina yritin olla hieman toimekkaampi ja suuntasinkin tuore vaimo/ystäväni
Tuulian luo katsomaan hääkuvia ja viemään hänelle jelly beanseja.
Ennen kuin huomasimmekaan, olimme tyhjentäneet jo useamman pullon skumppaa
ja pelasimme pokeria, jota valitettavasti kumpikaan meistä ei osannut pelata.

Tiistaina pakotin itseni nousemaan ylös sängystä, siitä huolimatta,
että olin edellisen illan pokeriturnauksen vuoksi yhä hieman väsynyt.
Heti päästyäni liikenteeseen suuntasin äitini kanssa syömään
herneitä ja jäätelöä jonkun satunnaisen kerrostalon pihalla
olleeseen puutarhakeinuun, kunnes jouduimme juoksemaan karkuun kesäsateelta.
Lyhyen työrupeaman jälkeen illalla suuntasin työkavereideni kanssa lasillisille
paikalliseen kuppilaan, jossa istuimmekin sulkemisaikaan asti.

Keskiviikkona taas yhden laiskan työpäivän jälkeen
Taija ilmestyi luokseni juomaan halpaa roséviiniä.
Viinin loputtua suuntasimme Onnelaan viettämään aikaa tosi-tv-tähtien kanssa.
Törmättyäni lähes kaikkiin työkavereihini Onnelassa otin liikaa shotteja Nooran kanssa.
Onnelan suljettua ovensa hortoilin hetkellisesti ulkona,
kunnes lopulta päädyin Taijan kanssa jatkoille erään kiharatukkaisen miehen luo.
Siellä joimme vielä lisää viiniä ja vodkalla terästettyä skumppaa.
Lopulta edellämainittu kiharatukkainen mies ja Taija suutelivat minua vuorotellen,
kilpaillen siitä, kumpi osasi homman paremmin.

Päästyäni jatkoilta kotiin yhdeltä seuraavana päivänä - sen jälkeen
kun eksyin kotimatkallani pelottavaan metsään, jossa kasvoi herkullisia vadelmia -
jouduin suuntaamaan melkein heti töihin.
Ymmärrettävästä syystä olin taas hieman laiska.
Illalla pidin kovaan tarpeeseen tulleen tauon ja nukuin hieman.

Perjantaina järjestin nykyisen, mutta kohta entisen kämppäni hautajaiset.
Hollywoodin kuolleet, mutta kuolemattomat Tähdet -teeman kunniaksi
James Dean, Grace Kelly, Audrey Hepburn sekä monet pornotähdet
saapuivat punaista mattoa pitkin luokseni juomaan liikaa skumppaa ja boolia.

Tarjoilujen loputtua suuntasimme paikalliseen yökerhoon,
jossa Grace Kelly heitti fisuni päälleen ja kaatui sitten naama edellä seinää päin.
Minä join tequilaa ja tanssin ilman kenkiä ja eräs ystäväni varasti matkapuhelimeni.

Lauantaina heräsin aamulla 'kuollut James Dean' -meikeissäni erittäin nälkäisenä,
mutta valitettavasti jääkaapissani ei ollut mitään alkoholitonta.
Selviydyttyäni nälkäisestä viimeisestä työpäivästä nyt jo entisessä työpaikassani
suuntasin lahjaorkideani kanssa suoraan Mervin grillijuhla-syntymäpäiville,
joissa join liikaa boolia Kepan ja kumppaneiden kanssa ja lauloin liikaa karaokea.
Vaatiessani itselleni edes hieman kunnioitusta Aretha Franklinin suurimman hitin tahtiin aloin huomata, että kaikki muut juhlavieraat siirtyivät pikaisesti viereiseen huoneeseen.
Ehkä he olivat vain kateellisia uskomattoman hyvästä lauluäänestäni.
Päädyttyämme ilmaisella taksilla Onnelaan joimme hieman shotteja ja hieman drinkkejä.
Hetkeä myöhemmin tanssimme Kepan kanssa pöydillä, mutta valitettavasti meitä pyydettiin lopettamaan viaton harrastuksemme, jonka ainoa tarkoitus oli nostattaa muiden tunnelmaa.
Toista hetkeä myöhemmin roikuin katossa olevista tangoista pää alaspäin.
En tiedä, miksi.
Yhtäkkiä törmäsin Nooraan, joka oli tullut suoraan töistä yksin Onnelaan lasilliselle.
Jorattuamme hetken viimeisiä hitaita suuntasimme syömään maailman parasta pizzaa
Rauman kanaalin varrella oleville venetsialaisille rappusille auringon noustessa horisontissa.

Tänään jouduin heti herättyäni kipittämään Mister Jonesiin,
jossa kävin Nooran ja Ellun kanssa pitkällä lounaalla.
Kyseisessä ravintolassa tuoksui todella hyvälle,
mutta en halunnut mainita asiaa ystävilleni,
koska en halunnut kiinnittää heidän huomiotaan nenääni.
Muutaman tunnin tauon jälkeen kävin äitini kanssa illallisella
ja sen jälkeen istuskelin Taijan kanssa parvekkeellani haukkuen muita ihmisiä.
Se oli mukavaa.

Huomenna lähden keskitysleirille, koska Suomen Valtio vihaa minua.