IRC-Galleria

Olen kuullut sanottavan, että kaikki vanhemmat rakastavat lapsiaan.
Olen myös nähnyt sellaisen ilmestyksen,
joka sai minut epäilemään kyseistä teoriaa.

Olen melko varma, että kuultuaan sanonnan "oma lapsi on aina kaunein"
kyseessä olevan tyttösen vanhemmat ovat kysyneet,
millä perusteilla näin voidaan väittää.


Tuijotettuani oman aikani edellämainittua rumilusta,
kävin äitini kanssa illallisella ja söin elämäni parhaan pihvin.
Minun sanomanani tuo kohteliaisuus ei merkitse paljoa,
ottaen huomioon, että olen syönyt pihvin vain kerran ennen tätä,
ja silloinen ravintola - joka kuuluu Dominikaanisen tasavallan parhaimpiin -
tarjoili asiakkailleen mitä todennäköisimmin paistettuja kissanpentuja.


Seuraavana päivänä, yhä onnellisena täydellisen pihvin jäljiltä,
pistin televisioni päälle, ilman taka-ajatuksia.
Yhtäkkiä näin äitini Yleisradion kanavalla.
Omituista.

Lauantaina kotikaupungissani järjestettiin Venetsialaiset, kesäkauden lopetusjuhla.
Tuntui jotenkin vaikealta juhlia kesäkauden lopetusta intiaanikesän yhä jatkuessa,
mutta onneksi juhliminen on aina ollut yksi niitä asioita, jotka tulevat minulle luonnostaan.

Kokattuani illallista Tuijan ja Ellun kanssa,
suuntasimme Rauman suurimmalle rannalle ihailemaan Venetsialais-kokkoa.
Samalla näimme maailman kauneimman auringonlaskun,
ja hyvästelimme hiljaa Kesän 2006.


Sentimentaalisen hetken jälkeen suuntasin
Ellun kanssa Nikon rauhallisiin terassipippaloihin.
Aamyöllä katsoin sosiaalipornoa Reality Channelilta.
Yhdeksältä aamulla lähdin Ellun kanssa aamukävelylle.


Maanantaina heräsin vasta puoliltapäivin Tuulian soittaessa minulle
kertoakseen lyhyen selostuksen seikkailuistaan Eestin maalla.
Sen jälkeen kaaduin rappusissa. Taas.

Joku voisi sanoa, että aamuni alkoi huonosti,
mutta itse asiassa kauhun hetkeni alkoivat vasta
tuntia myöhemmin, kun jouduin hammaslääkärin tuoliin.

Hammaslääkärini kertoi minulle, että kahvin juonti tekee huonoa hampaille,
joten illalla join kupillisen kahvia.

Sain taas kerran selkeän muistutuksen siitä,
että olen yliherkkä kofeiinille.
Tärisen vielä tälläkin hetkellä.

Kävin keskiviikkona ihanan Ellun kanssa maittavalla lounaalla ja hulvattomalla kävelyllä,
opittuani opinahjossani, että majavia käytettiin muinaisaikoina potenssilääkkeenä.

Torstaina kävin taas Ellun kanssa syömässä,
opittuani, että koulussa ei voi aina oppia uutta.

Illalla minä ja Ellu ryntäsimme viettämään kallisarvoista aikaa Tuijan kanssa.
Mervi karkasi juuri ennen kuin pääsimme paikalle.
You can run but you can't hide.

Perjantaina boikotoin tapahtumaa, joka yleisesti tunnetaan koulukuvauksena,
kunnes lopulta oli minun vuoroni poseerata pirteästi tuhtiviiksiselle kuvaajalle.

Perjantai-illalla kutsuin suuren joukon ystäviäni iloiseen illanviettoon,
ja he lupasivat saapua paikalle.
He eivät saapuneet paikalle.

Lauantaina auringon porottaessa kuumasti löysin kesän ilon uudelleen.
Päivän alkaessa vaihtua iltaan kävin Jennun ja Ellun kanssa
ostamassa pullon tai kaksi skumppaa ja suuntasin heidän kanssaan
rauhalliseen venesatamaan nauttimaan ihanasta ilta-auringosta.

Suunnittelimme kollektiivisen kiihkeää lauantai-yötä,
mutta lopulta iltani loppui siihen, että join skumppaa yksin kotona.
Niin, ei se minustakaan ollut yhtään surullista.

Sunnuntaina näin pitkästä aikaa rakkaan äitini,
joka ehdotti, että hän voisi viedä minut Beijingiin.
I love my mommy.

Maanantaina totesin taas kerran paremmuuteni muihin ihmisiin,
ja tänään aamulla laitoin housut jalkaan ennen kuin lähdin ulos.

Nukuttuani vain hetken rankan remonttiurakan jälkeen,
lähdin saattaamaan äitiäni lentokentälle.
Samalla suunnittelin villiä viikonloppua Helsingissä.

Heti Helsinkiin päästyäni ajauduin jostain syystä Formula 1 Grand Prix -ajoihin,
Pallogrillauksen Suomenmestaruuskisoihin ja epämääräiseen Beach Volley -kisaan.
Minua haastateltiin MTV3:n urheiluohjelmaan ja amerikkalainen lentopallon pelaaja
selitti minulle todella omituisia tarinoita omasta elämästään.

Sen jälkeen ajauduin puolivahingossa kuokkimaan mauttomiin häihin,
jotka pidettiin Kaivopuiston vieressä sijaitsevassa pienessä kirkossa.

Ostaessani Kampin K-marketista sinihomejuuston makuisia pähkinöitä,
näin miehen, jolla oli päällään ruskea poncho.

Kaiken kaikkiaan siis ihan onnistunut päivä.


Seuraavana päivänä, taas Raumalla, suunnittelin villiä iltaa Kesälomani lopun kunniaksi.
Alkuilta vaikutti lupaavalta, kun Ellu, Henna ja Niko liittyivät seuraani.
Hetkeä myöhemmin myös Super-Tero ja hänen nuori tyttöystävänsä
saapuivat paikalle, mutta eksentrinen huumorintajuni - jonka sattumalta jaan myös
Ellun ja Hennan kanssa - ajoi heidät yllättävän äkkiä pois.

Lopulta iltamme päättyi siihen, kun kaksi poliisisetää puhuttelivat minua ja Hennaa,
meidän tehtyämme jotain laitonta keskellä Rauman kolmanneksi suurinta liikenneympyrää.


Maanantaina kävin Sallan kanssa perheravintola McDonaldsissa,
koska hän halusi nähdä minun syövän hampurilaista.
Sen jälkeen vietin ihanan viimeisen kesäillan Ellun, Hennan ja Nikon kanssa.
Huolestuimme kaikki suuresti kuultuamme tv-uutisista,
että keltamajavankaali valtaa parhaillaan Suomen luontoa.
Unohdimme silti tämän ekokatastrofin nopeasti ymmärtäessämme,
että Kesä on nyt ohi.


Tänään aamulla heräsin puolitoista tuntia aikataulusta myöhässä ja sain selville,
että taloyhtiössäni on vesi katkaistu juuri sinä aamuna kun kerrankin
olisin ollut hereillä, ja suihkun tarpeessa.

Todella hyvä paluu arkeen.

Tänään koulussa opin, että Ahvenanmaalla syötiin aikoinaan ihmisiä.

Lontoosta palattuani olin aluksi todella alakuloinen,
mutta masennukseni katosi nopeasti, kun Ellu eräänä kauniina tiistaina
pakotti minut hänen, Tuijan ja Tuulian kanssa katsomaan Pitsimissi-kauneuskilpailua.
Pitsimissi-kilpailu järjestetään vuosittain kotikaupungissani, Pitsiviikolla.
Aivan, kotikaupunkini on omistanut kokonaisen viikon pitsille.

Tänä vuonna pääsin sentään helpolla,
Pitsimissi-kisan lisäksi osallistuin vain viikon loppuhuipennukseen, Mustanpitsin Yöhön.
Viime vuonna eksyin jostain kumman syystä saksalaisteemaa noudattaneeseen
puhallinmusiikkitapahtumaan, jossa näin viihdeartisti Dannyn paljaan takamuksen.

Mutta toisaalta, tein viime kesänä paljon hullumpiakin juttuja.


Mustanpitsin yötä edeltäneenä yönä olin oivaltanut,
että kesäyöt ovat liian lyhyitä nukkumiseen ja
lähtenyt ihailemaan auringonnousua läheiselle rannalle.
Siitä johtuen olinkin kohtalaisen väsynyt perjantai-illalla.

Valmistautuessani viettämään Mustanpitsin Yötä,
löysin hiuksistani nuudelin palan ja kaaduin rappusissa alasti.

Kokosin kaikesta huolimatta itseni nopeasti ja lähdin tapaamaan Sallaa,
jolla oli samaisena perjantaina syntymäpäivät.
Suuntasimme Sallan kanssa Keskuspuistoon
katsomaan Dystamian keikkaa ja juomaan skumppaa.

Sen jälkeen kävimme taidenäyttelyn avajaisissa.
Siellä ei ollut skumppaa.

Myöhäisiltaani sisältyi muun muassa paljon entisiä, nykyisiä ja tulevia ystäviä,
Virve Rostin vauhdikas keikka, ja epämääräiset Euroviisu-pippalot Rauman lähiössä.
Mutta ei mustaa pitsiä.


Seuraavana aamuna minun oli tarkoitus lähteä Tuulian,
Jeren ja Jeren veljen kanssa Karmarockiin, mutta rahaongelmat estivät lähtöni.
Viime vuonna estymiseni syy oli väsymys.
Ehkä vielä joskus myönnän itselleni,
etten koskaan tule pääsemään perille asti.

Olen varma, että minulla olisi ollut hauskaa Karmarockissa,
mutta ei minun päiväni Raumallakaan huono ollut:
katsoin tv.stä 80-luvun suosikkisarjaa, Macgyveria,
minkä loputtua minun oli pakko käydä ostamassa pizzaa
ja vuokraamassa huono romanttinen komedia.

Kävellessäni takaisin kotiin pizzani ja romanttisen komediani kanssa,
järkytyin taas kerran eräästä raumalaispariskunnasta,
jonka osapuolet koordinoivat aina asusteensa.
Tällä kertaa heillä molemmilla oli punainen paita ja siniset housut.


Eräänä kauniina kesäaamuna valmistauduin jo hauskaan kesäpäivään,
mutta hylkäsin kaikki ihanat suunnitelmani kyllästyttyäni täysin
kahteen psykoottiseen lintuun, jotka ovat vallanneet ikkunalautani.
Ne mielipuolet räkättävät siinä taukoamatta, ja tuijottavat minua.

Kerrottuani äidilleni, että jos asiaan ei pian tule muutosta,
saatan heittää kyseisiä pirulaisia leivänpaahtimella,
hän näki sopivaksi siirtää viisauttaan uudelle sukupolvelle,
ja kertoi minulle, että sen jälkeen minulla ei välttämättä
enää olisi toimivaa leivänpaahdinta.
Kiitos, äiti.

Saatuani nämä tarpeelliset elämänohjeet,
sain viimein nähdä Tuulian hääpuvun.
Se oli uskomattoman kaunis.

Nähtyäni kyseisen leningin, tunsin oloni hieman lemmenkipeäksi.
Asiaa ei auttanut se, että maukkaan illallisen jälkeen
katsoin Tuijan ja Ellun kanssa romanttisen komedian,
jonka jälkeen kaipasin vielä enemmän romanssia elämääni.

Onneksi saman päivän myöhäisilta, jonka vietin Ellun kanssa
hänen entisen koulunsa keinuissa, sai minut ajattelemaan
jotain muuta kuin mahdollisia romanttisia kohtaamisia kuutamon alla.
Enhän minä sellaisia tarvitse.


Romantiikannälkäni tyrehdyttyä pystyinkin taas nauttimaan loppukesästäni täysin rinnoin.
Nautittuani aurinkoisesta päivästä puistossa Jennun kanssa,
kävin syömässä Tuulian luona, ja illalla ajauduin Ellun seuraan.
Minä ja Ellu olisimme halunneet lähteä Yyterissä järjestettäviin nudistipippaloihin,
mutta sen illan kuskimme ei innostunut asiasta.

Seuraavana päivänä, yhä pettyneenä siitä, ettemme olleet saaneet osallistua
hurmiolliseen joukkoalastomuuteen, suuntasimme Ellun kanssa Nikon luo grillijuhliin.
Istuimme Nikon kauniilla terassilla hänen uima-altaansa ja hänen jättitrampoliininsä
vieressä kynttilänvalossa ja ihailimme tähtitaivasta.
Oli oikein kaunis ilta.

Muutaman tunnin unien jälkeen lähdin Tuulian, Jeren ja Ellun kanssa Tampereelle.
Syötyämme pitkän lounaan American Dinerissa,
kyseisen raflan tarjoilija yritti varastaa aurinkolasini.

Särkänniemeen päästyämme huvipuiston työntekijä heitti roskia minua päin.
Ei se ollut ollenkaan mukavaa.


Särkänniemessä saimme kaikki kohtalaisen nopeasti tarpeeksemme kiljuvista lapsista
ja vetäydyimme Särkänniemen anniskelualueelle, jota en uskonut sieltä löytyvän.
Tuulia ja Jere jaksoivat pienen tauon jälkeen kiertää lapsen innolla laitteesta toiseen,
mutta minä ja Ellu vetäydyimme syrjäiselle puistoalueelle suunnitelemaan tulevaa.

Illalla jouduimme palaamaan Raumalle.

Viimeisellä kesälomaviikollani äitini värväsi minut remontoimaan asuntoa,
jonka hän oli ostanut kyseisen asunnon entisen asukkaan kuoltua.
Kämpän kaapista löytyi pieni muovinen joulukuusi,
ja äitini innostui hieman liikaa siitä, että hänen uudessa sijoitusasunnossaan
asunut vanhus oli kuollut, ja jättänyt meille kauniin joulukuusen.


Onneksi remontti vei vain pienen osan päivistäni,
ja pystyinkin taas osallistumaan Nikon järjestämiin grillijuhliin.
Grillailu jäi juhlissa vähemmälle, koska jossain vaiheessa epäonnistuttuani
ensimmäisessä taskuvarkausyrityksessäni ja syötyäni koiranruokaa
päädyin Ellun ja Nikon kanssa Rauman satamaan puhumaan ruisleivästä.
Hetkeä myöhemmin Joonas ilmestyi paikalle ja hyppäsi uimaan.

Häiriöistä (Joonas) huolimatta huomasimme Ellun kanssa,
että ainoa asia, mikä puuttui täydellisestä kesäyöstä, oli kirkas tähtitaivas.

Tunnin kauneusunien jälkeen nautin kauniista kesäpäivästä Ellun, Nikon ja Lennin kanssa.
Nautintoni päättyi nopeasti, koska jouduin äitini kanssa rautakauppaan.

Rautakauppakauhujen jälkeen äitini pakotti ihanimman
(ja ainoan) lapsensa työskentelemään aamuyöhön asti.
En taidakaan kannattaa enää lapsityövoimaa.

Päästyäni kotiin todella myöhään maanantai-aamulla,
olin kylmissäni, nälkäinen, tyytymätön ja vihainen.
Tiistaina herätessäni pitkien yöunien jälkeen oloni oli hieman erilainen,
mutta pelkäsin yhä kaikkea, mitä minulla oli edessäni.

Paluu arkeen ei tuntunut mahdottoman pahalta
käydessäni Tuulian kanssa maittavalla lounaalla,
ja keskustellessani hänen kanssaan kyseenalaisista asioista.

Illalla suunnatessani Jackin inspiroimassa 'naughty schoolboy'-asussani
Hennan pippaloihin juhlimaan kotiinpaluutani oloni oli yhä yllättävän hilpeä.
Ellu oli kutsunut paikalle joukon läheisiä ystäviämme,
ja odotin innolla heidän näkemistään.

Alunperin suunnittelin jättäväni alkoholin rauhaan,
koska joidenkin lähteiden mukaan nautin sitä liikaa Lontoossa,
mutta illan edetessä ystäväni saivat puhuttua minut ympäri.
Heidän edukseen minun on pakko mainita,
että minut on todella helppoa puhua ympäri,
melkein mihin tahansa.
En osaa sanoa Ei.

Tiistai-iltamme jatkui yön pikkutunneille asti tanssiessamme kesäbiisien tahtiin,
ja jouduin jopa toteamaan, ettei Suomessakaan aina ole kamalaa.

Tapasin pitkästä aikaa myös vanhan ystäväni, jonka kanssa minulla on
kotikaupungissani liikkuvien juorujen mukaan ollut suhdekin.
Yritimme kollektiivisesti kieltää kyseiset huhut,
mutta asiaa ei varmaankaan auttanut se,
että hän kertoi nuolleensa kermavaahtoa nänneiltäni.


Vietettyäni keskiviikko-päivän Tuijan ja Ellun kanssa
pohtien elämän todellista merkitystä,
ja siivottua kämppäni perusteellisesti,
yritin sopeutua Rauman hiljaiseen luonteeseen
ja menin nukkumaan jo kymmeneltä illalla.
Heräsin kolmelta yöllä.


I miss London.
I miss Everyone in London.
I miss the cheese cakes in London.


Torstaina poikkesin alkuperäisistä suunnitelmistani
ja jatkoin kämppäni siivousta pelottavan intensiivisesti.

Perjantaina en tehnyt mitään merkittävää.
Lauantaina en tehnyt mitään merkittävää.
Sunnuntaina en tehnyt mitään merkittävää.

Tänään taisi olla maanantai.
En muista tehneeni mitään merkittävää.

Sunnuntaina selviydyttyäni italialaisten jalkapallohuligaanien
riehakkaista ja äänekkäistä voitonjuhlista,
nukuin pitkästä aikaa oikein pitkät yöunet.

Kauneusunieni jälkeen minun oli tarkoitus lähteä Mervin kanssa Heaveniin,
mutta Mervin peruttua viime hetkellä, suuntasinkin Reyn ja kumppaneiden kanssa
Astoriaan nauttimaan eroottissävyisistä tanssiperformansseista.
Minuakin pyydettiin osallistumaan strippauskilpailuun.
Kieltäydyin.

Ennen luulin, että Rey on mukava ihminen, mutta nyt olen muuttanut mielipiteeni.
Koko maanantai-illan ajan hän yritti kaupitella tai parittaa minua kaikille vastaantulijoille,
koska ilmeisesti se, että en elä parisuhteessa on ystävieni mielestä tarpeettoman traagista.
Heidänlaistensa ihmisten takia kannatan kotitekoisia abortteja henkarilla tehtynä.

Tiistai-aamulla heräsin Vauxhallissa siihen kun espanjalais-brasilialainen Enrique
ja hänen huumekauppias-ystävänsä herättivät minut.
Syötyäni Vauxhallin rakastetuimpien ihmisten kanssa maittavan lounaan,
suuntasin Mervin luo ghettoon lepäämään.

Illalla lähtiessäni keskiyön treffeille täysikuun valossa,
Mervi laittoi kulhon päähänsä.
Tai päänsä kulhoon.

Ilmeisesti se "keikuttaa hänen venettään."

Voisin kuvitella, että monen mielestä treffit joilla kävin olisivat todella romanttiset,
mutta minusta ne olivat lähinnä vain surullisen naurettavat.
Minuun ei iske sushi, viini, juustokakku ja kutemismusiikki,
ainakaan todella mauttomilla iskurepliikeillä höystettynä.

Ilta tuntui etenevän samalla tavalla kuin kahden etanan seksielämä.
Todella hitaasti.

Keskiviikkona ostettuani 20 eurolla Jelly Beanseja Edgware Roadilta,
suuntasin Enriquen ja Iliaksen kanssa perheravintolaan syömään.
Sinne päästyämme elämäni muuttui tahtomattani West End -musikaaliksi
kun arabimies alkoi laulaa ja tanssia 80-luvun klassikon tahtiin.

Tämän "mielenkiintoisen" kokemuksen jälkeen suuntasin
Mervin kanssa Too2Muchiin nauttimaan elämästä.
Kyseiselle klubille piti päästä ilmaiseksi sisään, jos oli pukeutunut dragiin.
Minä ja Mervi pääsimme molemmat ilmaiseksi sisälle.


Ihailtuamme aikamme Too2Muchin drag queen -strippareita,
tapasin "naughty schoolboy" -asuun pukeutuneen Jackin,
joka seisoi drag queenin jalkovälissä ja esitteli lävistyksiään.

Keskiviikko-ilta oli täydellinen.

Jos ei oteta huomioon sitä, että kävellessämme Sohon pikkukujilla kotiin päin,
kaksi miestä hyökkäsivät kimppuumme ja varastivat Mervin kännykän.

Torstaina en naisia nähdessäni voinut
enää koskaan olla varma, olivatko he oikeasti naisia.
Ehkä olen viettänyt liikaa aikaa transvestiittien kanssa.

Ostettuani olosuhteiden pakosta ananasmehua Tescolta,
suuntasin Dean Streetin Costaan nauttimaan
työntekijöiden kanssa vodkaa sulkemisajan jälkeen.

Sieltä suuntasin koko työntekijäjoukon kanssa Discoteciin.
Discotecissä juttelin jonkun Brittien Big Brother -ohjelmasta
tutuksi tulleen kanssa, ja Carmen-nimisen transseksuaalin kanssa.
Tapasin kaksi ruotsalaista naista ja suuntasin heidän kanssaan
Lontoon parhaalle jatkoklubille, Fireen.

Perjantai-aamulla oli oikein mukavaa olla aamuruuhkassa aivan sekaisin.
Kävin Surindin kanssa avaamassa Costan ja söin siellä pikaisen aamupalan.
Sen jälkeen kävin pikaisesti juomassa terveellisen mehun Mervin kanssa,
ja suuntasin Elephant&Castleen päiväunille.

Nukuttuani taas kerran vain muutaman tunnin ajan,
suuntasin Mervin ja hänen serkkunsa kanssa ostoksille.
Rankan ostosreissun jälkeen törmäsiin Rexyyn ja hänen ystäviinsä Soho Squarella.
Otin yhdet oluet heidän kanssaan ennen kuin suuntasin treffeille.
Keskiviikko-illan koulupoika raahasi minut Sohoon drinkeille ja Wagamamaan syömään.
Hän kertoi minulle, että hän on aikoinaan ollut poikabändissä,
tanssijana musiikkivideoissa, ja hän on ehtinyt myös kuvata pornofilmejä.
Ihanaa.

Ihanien treffien jälkeen suuntasin Mervin kanssa Ministry of Soundiin.
Kaikista mahdollisista stimulointiyrityksistä huolimatta kumpikaan meistä
ei oikein innostunut kyseisestä paikasta.
Tunkeuduimme VIP-puolelle ja tanssimme lasikuutiossa,
mutta sekään ei ollut yhtään niin hauskaa kuin ennen.
Varastimme drinkit ja makasimme sängyllä, joka oli keskellä tanssilattiaa,
mutta sekään ei ollut yhtään niin hauskaa kuin ennen.

Lähdimmekin jo kahden aikoihin Mervin luo.
Perille päästyämme makasimme Mervin keittiön lattialla
syöden juustokakkua ja selaillen pornografisia lehtiä.

Aamulla herättyäni suuntasin mahdollisimman nopeasti London Towniin.
Eksyin vahingossa Mervin serkun kanssa uskonnolliseen tapahtumaan.
Sieltä sai jäätelöä.

Illalla kulutimme £50 alkoholiin Mervin syntymäpäivän aattoa varten.
Juotuamme suurimman osan tarjoiluista,
Mervi meni keittiön pöytänsä alle,
ja minä lähdin Vengaboysin keikalle Jackin ja Sarah'n kanssa.
Nautittuamme viime vuosituhannen parhaasta (hollantilaisesta) musiikista,
suuntasimme Jackin ja Sarah'n luo poliittisesti epäkorrekteille Pool Party -jatkoille.

Aamulla suunnatessani Jackin luota Merville,
koditon ihminen huolestui minusta, ja halusi auttaa minua.
Olin ilmeisesti niin säälittävän näköinen,
että jopa kodittomat ihmiset säälivät minua.

Päästyäni empaattisesta kodittomasta eroon, suuntasin Merville.
Syötyäni juustokakkua aamupalaksi nukahdin parvekkeelle.
Sen jälkeen nukahdin olohuoneen lattialle.
Sen jälkeen itkin hetken vessassa.
Sen jälkeen ryhdistäydyin viimeinkin,
vaikka tiesinkin, että aikani Lontoossa olisi kohta ohi,
ja lähdin Mervin ja hänen serkkunsa kanssa TigerTigeriin illalliselle ja drinkeille.

Maukkaan illallisen jälkeen suuntasimme suurella porukalla Fabriciin.
Paikka ei ollut täysin minun makuuni.
Liikaa erotiikkaa minun viattomille silmilleni.


Muutaman tunnin yöunien jälkeen kävin Pikkuprinssin kanssa lounaalla.
Soho Squarella törmäsimme Chrisiin ja Mervin serkkuun.

Mervin serkku piti Chrisille seuraa sillä aikaa kun Chrisin poikaystävä oli kotiarestissa.

Ylikuumentuneiden junaraiteiden takia melkein myöhästyin paluulennoltani.
Ahdistavan lentomatkan jälkeen muistin taas kerran,
että rakkaaseen äitiini ei kannata luottaa.
Hän oli luvannut hakea minut lentokentältä,
mutta saavuttuani Suomeen sain kuulla, että hän ei ollutkaan minua vastassa.
Istuin siis Pirkkalan metsissä kolme tuntia odottaen, että saisin kyydin kotiin.

Ihanaa olla taas Suomessa?
Ei.

Sunnuntaina olin vielä vahvasti sitä mieltä,
että en näyttäydy Lontoon yöelämässä ainakaan viikkoon,
mutta taisin muuttaa mieleni jo maanantaina.

Käytyäni lounaalla ja elokuvissa Prince Johnin kanssa,
suuntasimme Johnin pressikortin avulla Johnny Deppin,
Orlando Bloomin ja Keira Knightleyn perään Leicester Squarelle.
Emme päässeet kyseisten kuuluisuuksien kanssa minkäänlaisiin tekemisiin,
mutta kävimme Smirnoffin järjestämissä pippaloissa nauttimassa alkoholijuomia.
Sain järkättyä nimeni Ghetto-yöklubin nimilistaan ja
Kudosin ravintolapäällikkö kutsui minut baarinsa Priveen.

Maanantai-illan kääntyessä maanantai-yöhön suuntasin
Philipin ja Chrisin kanssa Astoriaan nauttimaan kiihkeästä striptease-show:sta.

Tiistai-aamulla heräsin alastoman slovenialaisen luota ja söin aamiaiseksi leipää.

Lähes mitättömäksi jääneen tiistai-päivän ollessa jo lopuillaan jouduin
inhottavien sattumien kautta kolmanneksi pyöräksi yltiöromanttisille treffeille.
Myöhäisillalla kyseinen pariskunta sai puhuttua minut ympäri
lähtemään heidän kanssaan Barcodeen.

Keskiviikkona herättyäni Reyn luota Vauxhallissa,
katsoin huonon ranskalaisen elokuvan typerän itävaltalaisen kanssa ja rikoin tuolin.

Illalla suuntasimme Mervin kanssa Camden Towniin syömään Lontoon parasta juustokakkua.

Juustokakun jälkeen olisin (melkein) halunnut lähteä kotiin nukkumaan,
mutta jostain kumman syystä minut saatiin taas puhuttua ympäri lähtemään ulos.
Mervi otti keskiviikkona kohtalaisen rauhallisesti ja lähti kotiin ajoissa.
Heti hänen lähdettyään huomasin, että kanssaihmistemme huomio kiinnittyi taas minuun.
Mervi on liian kaunis.

Juotuani kannuittain halpaa alkoholia tapasin kenialaisen miehen,
joka puhui todella oudoista asioista, ja muistin,
että Arnold Schwarzenegger on syntynyt Itävallassa.

Torstai-aamulla herätessäni yhä hieman juopuneen oloisena
viikon alkoholihöyryjen seurauksena päätin etten lähde enää ulos,
ainakaan ennen perjantaita.

Siksi suuntasinkin Mervin luksuskämppään Elephant&Castleen
syömään sushia ja oppimaan terveellisistä elämäntavoista.

Nukuttuani pitkästä aikaa kunnon yöunet suuntasin perjantaina
Mervin kanssa Selfridgesille metsästämään Johnin syntymäpäivälahjaa.
En kehtaa edes kertoa, millaisiin lahjoihin päädyimme.

Illalla Mervin luona pyyhin soijakastiketta Lindsay Lohanin päältä ja join viiniä.
Mervi valitsi taas kerran tervelliset elämäntavat ja rauhallisen koti-illan,
minä suuntasin "r'n'b-sensaatio" Rihannan keikalle, eturiviin, Chrisin ja Chris-Babyn kanssa.

Viiden tunnin yöunien jälkeen ryntäsin suoraan Merville ja aloitimme juhlinnan.
Joimme ylisuuria Bacardi Breezereitä ja Mervi kertoi minulle,
että hän on joskus nukkunut Makuunin lattialla.
Sen jälkeen - kolme tuntia myöhässä - suuntasimme Johnin Cocktail Partyille.

Juhlat olivat hieman erilaiset kuin mitä odotimme,
mutta meillä molemmilla oli oikein hauskaa.

Haaveemme lähteä Ministry of Soundiin kaatuivat nopeasti,
ja lopulta meninkin vain Earls Courtissa Danielin luo nukkumaan.

Ja tänään on taas sunnuntai.
Täällä on yhä ihanaa.

Juhannuksen jälkeen ehdin toipua koettelemuksistani vain muutaman päivän ajan,
koska keskiviikkona pakkasinkin jo matka-arkkuni ja suuntasin otsani kohti Lontoota.
Yllättävän kauan kestäneen matkan jälkeen päästessäni perille oli melko selvää,
että sinä yönä en ehtisi enää nukkua.
Suuntasin siis suoraan Sohoon tallustelemaan
aamukahviaan metsästävien ihmisten kanssa.

Pyrkiessäni sisään erääseen kahvilaan, huomasin, että se ei ollut vielä avoinna.
Mukava työntekijä päästi minut silti sisään, ja sain jopa ilmaisen piparin.

Vietettyäni jo pelottavan paljon aikaa kahviloissa ja Soho Squarella
treffasin Mervin Oxford Circuksella ja ilmoitin hänelle,
että hän saisi nyt nauttia seurastani ainakin muutaman päivän ajan.
Muutin Mervin luo Elephant&Castleen.

Torstai-iltamme alkoi oikein kauniisti sen jälkeen,
kun olimme tyhjentäneet pari pulloa viiniä.
Nappasimme siis australialaisen Trentin mukaamme ja suuntasimme baarikierrokselle.

Torstain myöhäisilta pähkinänkuoressa: Kolme baaria tunnissa,
mojito, jonka Mervi heitti romanttisista ensitreffeistään nauttivan pariskunnan päälle,
tiivistunnelmaisen homolan drag queen -suman läpi paloportaita pitkin karkuun,
ja ajoissa nukkumaan.


Perjantaina koin jonkinmoisia vaikeuksia sängystä nousemisen kanssa,
mutta voitettuani elämän vaikeudet, kävin Mervin työpaikalla syömässä ja juomassa,
minkä jälkeen suuntasimme Mervin toivomuksesta shoppailemaan.

Kiihkeätahtisen ostosreissun jälkeen,
yrittäessäni palauttaa Nokian laturia liikkeeseen,
tapasin estonialaisen miehen, joka vei minut drinkeille.
Päästyäni kyseisestä tapauksesta eroon tapasin Leicester Squarella Reyn ja Rexyn.
Noudettuani Mervin ja pari viini- ja skumppapulloa suuntasimme Reyn luo Vauxhalliin.
Kilpailtuamme ihmisten huomiosta Vauxhallissa,
jatkoimme keskinäistä kilpailuamme G-A-Y Astoriassa,
Euroopan (vai Maailman?) suurimmalla gay-klubilla.
Mervi sai enemmän huomiota.


Kyllähän minäkin huomiota sain,
mutta jostain syystä en ollut tyytyväinen huomatessani,
että italialaisen näköinen mies yritti raiskata kasvoni tanssilattialla.


Perjantain myöhäisilta pähkinänkuoressa: Tuhottuamme Mervin kanssa yhdessä
lähes sadan punnan edestä alkoholia, Mervi katosi, oletettavasti kotiin,
oletettavasti yksin, ja minä potkaisin rekkalesboa päähän
tanssiessani pöydällä Famen tahdissa.
Monen mutkan kautta päädyin yöpymään Stockwelliin Jonathanin kanssa.

Lauantai-aamulla heräsin siihen, että minulle tarjoiltiin breakfast in bed.
Pannukakkuja.

Lauantaina minun ja Mervin odotettiin osallistuvan Gay Pride -paraatiin,
mutta petimme taas kerran kaikki odotukset ja suuntasimme Borough Marketille,
Hay's Galleriaan, ja erittäin eriskummallisiin taidegallerioihin Thamesin varrella.
Yritimme liittyä Design Museumin ystäviksi, mutta ilmeisesti emme olleet riittävän ystävällisiä.

Erittäin pitkältä tuntuneen lauantai-iltapäivän jälkeen nautimme mainion makuiset drinkit
London Bridgen kupeessa, ja suuntasimme sitten Rexyn järjestämille dinner partyille.
Rehellisyyden nimissä voisin kyllä mainita,
että Rexy itse ei tehnyt juhlien eteen yhtään mitään,
vaan hänen naispuoliset ystävänsä raatoivat keittiössä,
eivätkä tulleet sieltä edes ulos koko iltana.

Mervi oli järkyttynyt tällaisista kulttuurieroista.
Minä olin järkyttyneempi siitä, että Mervi sai taas paljon enemmän huomiota,
juhlissa, joissa homomiesten määrä oli lähes 100%.

Lauantain myöhäisilta pähkinänkuoressa:
Istuttuamme Stockwellissä rakennustelineillä useita tunteja
nauttien hyvästä ruoasta ja juomista,
minut nimettiin Miss Finlandiksi.
Karkasimme Mervin kanssa äänekkäältä homomieslaumalta
ja tapasimme todella oudon (ja lyhyen) kanadalaismiehen metrossa.
Tutkailimme Old Streetin alueen baarit läpi pikavauhtia,
ja suunnattoman turhauttavien vaikeuksien jälkeen pääsimme jopa kotiin, syömään.

Ja nyt on sunnuntai.
Täällä on ihanaa.
Huomasin kylläkin äsken, että olen varmaankin viettänyt liikaa aikaa Mervin kanssa,
koska alan ymmärtää hänen matemaattisia käyriä hyödyntäviä vitsejään.
Oh No.

Palattuani Raumalle rankan työrupeaman jälkeen, kesälomani alkoi viimein.
Siitä syystä lähdimmekin Tuijan ja Ellun kanssa eräänä aurinkoisena päivänä piknikille rannalle.
Syötyämme ja juotuamme hyvin Tuija nosti jostain syystä hameen korviinsa.
Ja rannalla leikkimässä ollut lapsi luuli häntä pojaksi. Outoa.

Ollessani vieläkin järkyttynyt tästä tapahtumasta,
huomasin viime viikon torstaina, että Juhannus on jo aluillaan.
Eihän siinä sitten muuta voinut kuin ottaa matkikset mukaan
ja lähteä Festarialueelle viettämään kesää.

Jonkun aikaa Kesää vietettyäni tapasin Tuijan ja Mervin sukua.
Tällä kertaa kyseessä oli heidän serkkunsa, Jonni,
joka haisi jotenkin epämääräiselle.

Vielä epämääräisemmälle haisi kylläkin Lordin keikka, jonne jouduin vahingossa.
Kärsittyäni hetken Lordin "musiikista", lähdin Jennun ja Miian kanssa nukkumaan.
Minulle yhä epäselvistä syistä en silti päässytkään kotiin nukkumaan,
vaan jouduinkin raisiolaisen Autokauppiaan kanssa keskelle metsää jatkoille.
Ihanaa.


Kamala Tahto Tanssia

Tunsin oloni oikein onnekkaaksi perjantai-aamulla kun heräsin omasta kodistani
metsän sijasta, ja lähdinkin melkein suoraan kohti ystäväni Juuson etkoja.
Päästyäni hänen ovelleen näin kun Renny Harlin saapui Raumalle helikopterillaan.
Olisin halunnut lähteä heti Rennyn perään, mutta menetettyäni hänen kopterinsa
silmistäni tyydyin kuuntelemaan kitaransoittoa leiritulen ääressä.

Kyllästyimme Sallan kanssa nopeasti reteään leiritulimeininkiin ja lähdimmekin
nopeasti kohti festarikansasta lähtevää melua ja hajua kohti.
Eksyttyämme hieman omassa kotikaupungissamme,
jouduimme hyppimään piikkilankaaitojen yli päästäksemme alueelle.
Minua sattui pyllyyn ja Sallan paita repesi rinnuksista.

Kivuista ja säryistä huolimatta pääsimme (lähes) ehjinä
nauttimaan Zen Cafén ja PMMP:n loistavista keikoista.
Olin yhä täysin lumoutunut Paulan ja Miran molemmista puolista
kun Sedu Koskinen nauroi minulle perjantaiyöllä.
En tiedä, miksi.

Kohdattuani Sedun suuntasin Ellun ja Hennan kanssa
Mr. Bladen show:ta katsomaan.
Ei se nyt niin iso ollut.


Kuka Pelkää Paulaa?

Lauantaina herätessäni siihen, kun naapurini nikkaroi jotain vasaransa kanssa,
huomasin, että kahdenkin päivän juhlintaa imee jo mehut miehestä.
Mutta kyllähän minä vielä kolmannenkin päivän aloitin.

Juotuani kiltisti aamupalani suuntasin Hennalle nauttimaan
hyvästä seurasta ja maukkaista juomista.
Nautittuamme ehkä jopa hieman liikaa maukkaita juomia
jouduimme juoksemaan ehtiäksemme Maija Vilkkumaan keikalle.
Oli ihan loistava keikka.

Ja sen jälkeen suuntasimme Ellun, Hennan ja Nikon kanssa
Paula Koivuniemen keikalle, joka muuten oli Juhannuksen paras.
Jossain vaiheessa Paulan laulut toivat kylläkin mieleen muutaman vuoden takaisen
Välimeren risteilyn, jolla kuulin aivan liikaa Paulan musiikkia.
Mutta Paula on ihana.
Kukapa nyt Paulaa pelkäisi?

Aikuisen naisen loistavan keikan jälkeen Ellu
sai puhuttua minut ympäri ottamaan kielilävistyksen.
Onneksi lävistäjälle ei käynyt Visa Electron.

Musiikin loputtua festivaalialueella lauantaiyönä festivaalit eivät olleet vielä läheskään ohi.
Leirintäalueella villit jatkot pauhasivat pitkälle seuraavaan päivään asti,
ja Valvomon kesähitti Mikä Kesä soi repeatilla aamuun asti.
Viime vuonna itseään toisti Pelimies, kuusi tuntia putkeen.
Ihanaa.

Leirintäaluuelta pääsin lähtemään seuraaville jatkoille vasta
aamukahdeksan aikoihin, mielenkiintoisten telttakokemusten jälkeen.
Jatkoilla sain maailman parhaita ranskalaisia perunoita.

Siitä huolimatta suuntasin seuralaiseni kanssa La Bambaan lounaalle.
Haisimme molemmat pahalle, emmekä edes maksaneet ruokiamme.
Anteeksi.

Lounaan jälkeen hoiperrellessani kotiin ihmiset osoittivat minua sormella ja nauroivat.
Nukuttuani kotona kolmisen tuntia jouduin taas lähtemään liikenteeseen,
koska minulla oli tavallaan treffit.
Oli oikein mukavaa.

No kyllä tästä on tullut jo oikein mahdottoman hyvä Kesä,
huolimatta siitä, että suurimman osan ajastani olen ollut töissä.
Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina saapuessani uuteen - tilapäiseen -
kotikaupunkiini, tiesin, että viihtyisin täällä nähdessäni erään
elämänsä syksyä elävän miehen viuhahtavan Meilahdessa.

Tämän ihanan näyn jälkeen päästyäni kämpälleni Herttoniemeen,
sain koko yön kuunnella, kun naapurini kuunteli repeatilla,
ja hieman liian kovalla äänenvoimakkuudella, Celine Dionin
My Heart Will Go On -balladia.

Huolimatta siitä, että suurin osa ystävistäni joko itki tai nauroi
kuullessaan, että aion tehdä töitä, ensimmäinen työpäiväni
meni oikein mainiosti. Maalasin taloja Söderkullassa.

Toisen työpäivän jälkeen, saadessani työpariltani kyydin kotiin,
istuessani kyseisen herran pakettiauton takana syöden kylmää
lihapiirakkaa, mietin, mitäköhän ystäväni sanoisivat, jos näkisivät minut nyt.
Onneksi kukaan ei nähnyt minua sellaisena.

Se legendaarinen lihapiirakka ei kuitenkaan täyttänyt minua riittävästi,
joten tottakai vastasin myöntävästi kun työnantajani
kutsui minut luokseen illalliselle.
Illallisella tapasin myös työnantajani koiran.
Se on Suomen Mestari agilityssä.
Niin, en minäkään tiedä.


Keskiviikkona, kolmannen "rankan" työpäivän jälkeen
olin niin uupunut, että jotain oli tehtävä.
Hyväksi onnekseni viehättävä ystävättäreni Tähtityttö-Kia
soitti minulle yllättäen, ja kutsui minut vauhdikkaille
syntymäpäiväjuhlille Luxiin.

Saapuessani Luxiin keskiviikkoillalla,
pestyäni maalia iholtani tuntikausia,
tiesin, että työnteko ei ole minun juttuni.
Ravintolapäällikkö Pasi, illan virallinen Juhlakalu,
oli virkistävä tuttavuus keskiviikkoiltaan,
mutta ei hänen karismansa kyllä ilmaisten juomien
tarjoamaa iloa voittanut. Melkein, mutta ei kuitenkaan.

Pelattuamme suurella porukalla genitaalihippaa Luxissa
(No missäs muuallakaan sitä voisi pelata?) suuntasimme
Kaivohuoneelle omintakeisella porukalla, joka sisälsi minun,
Kian ja Pasin lisäksi mm. Helsingin suomalais-venäläisen koulun rehtorin,
kolme kaunista sisarusta, ja erään kiimaisen jääkiekkoilijan.
Minä en pidä jääkiekkoilijoista.

Lähtiessämme hieman harvempilukuisella porukalla Kaivolta "jatkoille",
poliisi huomautti liiallisesta metelistämme kolme kertaa,
ja Kia päätyi Marian sairaalaan.
Mutta tottahan se vanha sanonta on: ei ilta ole onnistunut ilman,
että joku menee kotiin Marian sairaalan kautta.


Torstaina päätin heikosta voinnistani huolimatta
nauttia täysin rinnoin vapaapäivästäni.
Minun kohdallani se tarkoitti lyhyttä shoppailukierrosta
ja visiittiä Kiasmaan katselemaan ARS 06 -näyttelyn loistavia uusia teoksia.
ARS 06:n uusista teoksista ehdottomasti vaikuttavimpia
olivat tanskalaisen Jesper Justin lyhytelokuvat.
Ne olivat loistavia.

Perjantaina tehtyäni melkein täyden päivän työt,
lähdin keskustaan tapaamaan Ellua ja Nooraa,
jotka olivat Raumalta asti kantautuneet tänne suureen maailmaan.
Jostain syystä Ellu suuttui minulle, koska ostin Eurovision 2006 -dvd:n.
Tyttöjen kanssa vietetyn illan jälkeen joku kysyi minulta,
haluanko pelastaa maailman. Kieltäydyin.


Lauantaina tein ainoastaan pari tuntia töitä Mosabackassa,
ja sitten suuntasin suihkun kautta Hietsuun Kian, Mosan ja Millan kanssa.
Helteestä riittävästi nautittuamme suuntasimme ruoka- ja juomaostoksille.

Syötyämme Ruoholahdessa maittavan illallisen,
suuntasimme Kruununhakaan Kian luokse etkoille.
Jostain syystä minä ja Kia innostuimme laulamaan
Euroviisu-biisejä karaokena. Dima Bilan on idolimme.
If We All Give A Little.

Minä olisin näiden mielenkiintoisten etkojen päätteeksi halunnut
suunnata jonnekin aivan toisaalle, mutta tytöt vaativat,
että menemme taas Kaivolle.
Ilmeisesti kesälauantaisin ei voi mennä minnekään muualle.
Sen huomasin kyllä asiakkaiden määrässäkin.

Seistessämme Kaivon ennätyspitkässä VIP-jonossa,
näin kun Baari-ohjelman tuore voittaja, Frank,
ilmoitti olevansa liian suuri tähti jonottamaan.
Hän lähti ilmeisesti kotiin,
missä kukaan ei kyseenalaista hänen tähteyttään.

Villin lauantai-illan päätteeksi lähetin Kian ja Kepan jatkoille Tikkurilaan
ja jäin itse Kian luo yöpymään.
Päätellen siitä, että Kian Titanic -VHS oli lattialla aamulla,
olin myös aikonut katsoa kyseisen elokuvan yöllä.
Niin, en minäkään tiedä.


Sunnuntai-aamulla herätessäni Kian sängystä (ilman Kiaa)
päätin, että Kaivarin Kesäkonsertti ja Don Johnson Big Band
saavat tältä erää jäädä, vaikka olimmekin Mosan kanssa
aiemmin sopineet, että kävisimme kyseisessä tapahtumassa.

Sen sijaan,
suunnatessani Kian luota kotiin aamupalalle,
törmäsin ihmisjoukkoon, joka tanhusi kansallispuvuissa.
Ja heidän takanaan oli 14-metrinen screen, jolla näytettiin kun joku soittaa hanuria.
Myöhemmin minulle selvisi, että olin käynyt Etelä-Karjalan maakuntajuhlilla.

Ymmärrettävästi, tällaisen näyn jälkeen minun oli pakko unohtaa aiempi päätökseni.
Suuntasin siis Kaivopuistoon.
Sinne päästyäni näin Marie Serneholtin esiintymisen.
Jos joku ei tiedä, Marie Serneholt oli aikoinaan A*Teens-yhtyeessä
se pullukka tyttö, jolla oli kärähtänyt permis.

Kävellessäni poispäin Kaivarilta, luulin, että päiväni ei voisi enää muuttua oudommaksi,
mutta taas kerran jouduin toteamaan, että olin ollut väärässä.
Espan puistossa näin yhdistetyn kissa- ja koiranäyttelyn.
Ne leikkivät yhdessä ja hyppivät renkaiden läpi.
Niin, en minäkään tiedä.
En todellakaan tiedä.


Maanantaina, helteessä ruskettuen vietetyn päivän jälkeen suuntasimme
Kian ja Mosan kanssa Kruununhakaan kokkailemaan maukkaita tortilloja.
Saatuamme ruoat valmiiksi, pistimme uunituoreen Eurovision-dvd:ni pyörimään,
ja taas kerran saimme Kian kanssa mahdollisuuden toteuttaa musikaalisuuttamme.

Tiistaina olinkin niin ahkera, että sain kahden päivän työt hoidettua.
Siitä johtuen minun kesälomani alkoikin jo luultua aikaisemmin.
Lomaa juhliakseni kävin ekstensiivisen shoppailukierroksen jälkeen
Kian ja Mosan kanssa jäätelöllä.
Tällä kertaa emme laulaneet.

Tänään heräsinkin 12 tunnin yöunien jälkeen siihen, kun työnantajani soitti minulle
ja pyysi minua kanssaan syömään Hakaniemen rantaan Ravintolalaiva Wäiskiin.
Siellä laivassa haisi muuten miesten vessalle.

Syötyämme maittavat ateriamme, ajaessamme takaisin Herttoniemeen
työnantajani avoautolla, lämpimän tuulen puhaltaessa hiuksiani,
ymmärsin viimein, että nyt on Kesä.

Eipä tässä sitten muuta voi kuin juhlia.