IRC-Galleria

Päästyäni kotiin todella myöhään maanantai-aamulla,
olin kylmissäni, nälkäinen, tyytymätön ja vihainen.
Tiistaina herätessäni pitkien yöunien jälkeen oloni oli hieman erilainen,
mutta pelkäsin yhä kaikkea, mitä minulla oli edessäni.

Paluu arkeen ei tuntunut mahdottoman pahalta
käydessäni Tuulian kanssa maittavalla lounaalla,
ja keskustellessani hänen kanssaan kyseenalaisista asioista.

Illalla suunnatessani Jackin inspiroimassa 'naughty schoolboy'-asussani
Hennan pippaloihin juhlimaan kotiinpaluutani oloni oli yhä yllättävän hilpeä.
Ellu oli kutsunut paikalle joukon läheisiä ystäviämme,
ja odotin innolla heidän näkemistään.

Alunperin suunnittelin jättäväni alkoholin rauhaan,
koska joidenkin lähteiden mukaan nautin sitä liikaa Lontoossa,
mutta illan edetessä ystäväni saivat puhuttua minut ympäri.
Heidän edukseen minun on pakko mainita,
että minut on todella helppoa puhua ympäri,
melkein mihin tahansa.
En osaa sanoa Ei.

Tiistai-iltamme jatkui yön pikkutunneille asti tanssiessamme kesäbiisien tahtiin,
ja jouduin jopa toteamaan, ettei Suomessakaan aina ole kamalaa.

Tapasin pitkästä aikaa myös vanhan ystäväni, jonka kanssa minulla on
kotikaupungissani liikkuvien juorujen mukaan ollut suhdekin.
Yritimme kollektiivisesti kieltää kyseiset huhut,
mutta asiaa ei varmaankaan auttanut se,
että hän kertoi nuolleensa kermavaahtoa nänneiltäni.


Vietettyäni keskiviikko-päivän Tuijan ja Ellun kanssa
pohtien elämän todellista merkitystä,
ja siivottua kämppäni perusteellisesti,
yritin sopeutua Rauman hiljaiseen luonteeseen
ja menin nukkumaan jo kymmeneltä illalla.
Heräsin kolmelta yöllä.


I miss London.
I miss Everyone in London.
I miss the cheese cakes in London.


Torstaina poikkesin alkuperäisistä suunnitelmistani
ja jatkoin kämppäni siivousta pelottavan intensiivisesti.

Perjantaina en tehnyt mitään merkittävää.
Lauantaina en tehnyt mitään merkittävää.
Sunnuntaina en tehnyt mitään merkittävää.

Tänään taisi olla maanantai.
En muista tehneeni mitään merkittävää.