IRC-Galleria

Viime viikon keskiviikkona, oltuani yhden päivän ajan etsintäkuulutettuna,
poikkesin yllättäen rakkaan ystäväni Tuulian luona.
Perinteeksi muodostuneiden tapojemme mukaan söimme ruokaa
ja haukuimme ja pilkkasimme muita, lähinnä vähemmistöjä.
Tällä kertaa pilkkamme keskittyi suurimmalta osin Setan toimintaan.

Illalla, kun eräs toinen ystäväni sanoi, että käyttäytymisemme on erittäin
kauhistuttavaa ja rasistista, aloin pohtia, miksi muut saavat syrjiä
minun ja Tuulian ahkeralla työllä hankittuja mielipiteitä.
Eikö se itsessään ole jo rasismia?
Kyllä minusta.

Torstaina en pilkannut ketään. Paitsi Hugh Grantia.
Katsoin Sallan kanssa todella huonon elokuvan.

Perjantai-aamulla heräsin onnellisena ja tyytyväisenä,
ja muistaakseni ilmakin oli erittäin kaunis.
Ainakin jos on poltellut niin paljon kuin minä silloin.

Taija ehdotti minulle päiväkännejä, ja huolestuin itsekin siitä,
miten helpolla minut saa houkuteltua tällaisiin toimintoihin.
Osallistuimme erään kunnianarvoisan laitoksen 125-vuotisjuhlien kunniaksi
järjestettyihin 50-luvun teemapippaloihin, pukeuduin jopa teeman mukaisesti.
Valitettavasti olin saattanut ymmärtää teeman väärin.

Juhlan päätteeksi katsoin Sallan kanssa vauhdikkaan musiikki- ja tanssishown.
Salla puhui taukoamatta huolestuttavasta pakkomielteestään Harrison Fordia kohtaan.

Perjantai 13. illan lopulla kuuntelin Tuulian, Jeren ja Jeren veljen kanssa Ceebrolisticsia
ja luin suomalaisen osaamisen huipentumaa, 7 Päivää -lehteä.
Nyt minäkin tiedän, että Viivi Avellán on joskus tanssinut pöydällä,
ja Jack Nicholson mainostaa uusia innovatiivisia hieromasauvoja.
Kiitos 7 Päivää -lehti!

Kävellessäni yöllä täysikuun valossa kotiin, aloin muistella vuoden 2005 kesää.
Se oli elämäni hienoin kesä, ja voin kiittää siitä vain yhtä ihanaa ihmistä,
joka opetti minulle, miten elämästä voi nauttia.
Olen hänelle elämäni velkaa.


Lauantaina Ellu ja Noora saapuivat luokseni pokeri-iltaan.
Kukaan meistä ei osannut pelata pokeria, joten ilta sujui suunnitelmien mukaan.

Sunnuntaina, syötyäni aamupalaksi Ellun tekemiä herkullisia leivonnaisia,
lähdin kirpeänraikkaaseen syysilmaan kävelemään tuntikausiksi.
En ole koskaan nähnyt taivasta niin sinisenä.

Maanantaina vietin pitkästä aikaa äitini kanssa rattoisan iltapäivän.
Kiersimme asuntoesittelyitä ja pilkkasimme ihmisten sisustusratkaisuja.

Tiistaina aloitin palomiehen urani lupaavasti Ellun ja Nooran kanssa.
Sammutimme tulipaloja Rauman paloasemalla, likaisten ja hikisten palomiesten kanssa.
Petyin hieman huomatessani, että kyseisellä paloasemalla ei ole
sellaista stripparitankoa, joita kaikissa elokuvissa ja tv-sarjoissa
- jotka Ellun mukaan ovat totta - aina suureellisesti kuvataan.


Keskiviikkona, vietettyäni elämäni ihanimman vapaapäivän,
järjestin loistavasti onnistuneet intialais-aiheiset illalliskutsut.
Minä, Tuulia, Ellu, Salla ja Noora söimme uskomattoman maukasta ruokaa
ja puhuimme juuri niistä asioista, joista ei seurassa kannattaisi puhua:
uskonnosta, politiikasta ja rahasta.

Kuulemma näistä asioista puhuttaessa ei voi välttää sitä, että loukkaa jonkun tunteita.


Tuulia pyysi illallisen aikana minua seisomaan alttarilla hänen häissään.
Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle mitään niin ihanaa.


Seuraavana aamuna lähtiessäni Juulian kanssa ajamaan Turkuun
oloni oli rehellisesti sanottuna kaukana ihanasta.
Saatoin juoda lasillisen tai kaksi liikaa viiniä illallisella.

En silti tappanut ketään heikentyneen ajotaitoni seurauksena,
vaikka joku saattaakin niin väittää. Kaikkea ei kannata uskoa.

Kehitin Turussa itselleni uuden mielipiteen: ihmiset, jotka käyttävät päähineitä
ja ihmiset, jotka täyttävät urheilujuomapullon vedellä ja kehtaavat vielä juoda siitä,
ovat täysin poikkeuksetta itsekeskeisiä tärkeilijöitä.

Turussa törmäsin myös tämän vuoden vallitsevaan Miss Suomeen, joka rikkoi Suomen lakia.

Palasin pikaisen piipahduksen jälkeen nopeasti Raumalle,
mutta muutamaa tuntia myöhemmin lähdinkin takaisin Turkuun,
tällä kertaa Ellun, Sallan ja Nooran kanssa.

Stockan edustalla törmäsin sattumalta Merviin.

Säkenöivän jälleennäkemisen jälkeen kävin Ellun, Nooran ja Sallan kanssa
kuuntelemassa Turun filharmonisen orkesterin kymmenennen sinfonian.
Harrison Fordkin oli siellä. Hänelle annettiin kukkia. Salla oli onnellinen.