IRC-Galleria

Ploinks. Mulla on ollut maailmanhistorian rauhallisin (eli toisinsanoen tylsin) viikonloppu.
On silti hyvä tietää, että joku on juhlinut minunkin puolestani.
Kiitos siitä.

Tänään käytiin sitten Taijan kanssa teatterissa, kutsuvierasnäytöksessä.
Tuli kyllä elävästi mieleen oma urani teatterilavalla.
"Oi niitä aikoja", sanoisivat paatuneimmatkin pubiruusut lähipubissa karaoken loppuminuuteilla.
Ja niinhän se on.
Aika kultaa aina muistot, ja jotenkin aina tuntuu siltä että ennen kaikki oli paremmin.
Mulla on silti aina ollut sellainen olo, että tulevaisuudessahan ne asiat parhaiten ovat, silloin kaikki ongelmat sutjaantuvat.
Mutta eihän se niin aina mene.
Mutta menee miten menee, elämän käännöksissä on pakko vain koittaa pysyä kyydissä.
Vaikeinta on se, että niissä käännöksissä pitäisi samalla koittaa nauttia olostaan.

Onneksi mä pääsen huomenna taas Helsinkiin.
Rauma on menettänyt sen "hohdokkaan charminsa" josta se on tunnettu.
Ei täällä ole enää hauskaa.
Hakekaa joku minut pois täältä. Äkkiä.