Minua harmittaa ajoittain suunnattomasti se, että minusta on tullut niin vanha,
että minulta odotetaan jo sivistynyttä ja aikuismaista käytöstä.
Enää en voi vain itkeä ja huutaa ja heittäytyä kaupan lattialle
jos jokin asia ei miellytä minua tai jos äiti ei osta karkkia.
Toisaalta, nykyään ostan itse makeiseni,
joten mitäs minä tässä turhaan valitan.
Ehkä minun pitäisi lähteä ostamaan karamelleja.