IRC-Galleria

Rauman vierailuni oli tapahtumaköyhä, mutta hieman omituinen,
sillä kyseinen kaupunki ei tuntunut minusta enää kodilta.
Oli se silti ihan kiva reissu - sunnuntaina ehdin viettää aikaa äitini ja Tuulian kanssa
ja syödä paljon valkosipulipizzaa, maanantaina söin vielä enemmän valkosipulipizzaa
ja kävin Jennun kanssa paikallisessa skeittipuistossa pohtimassa,
miksi emme ole enää 16-vuotiaita. Olisi ihanaa olla nuori.
Onneksi aina voi valehdella! Tästä lähtien väitän siis kaikille, että olen 16.
Olen 16.

Tiistaina, palattuani uuteen kotikaupunkiini, tuhlasin 8 tuntia elämästäni siihen,
että "keskustelin" erään herrasmiehen kanssa irc-gallerian välityksellä.
Kerran pidin kylläkin tauon, käydessäni Lidlissä ostamassa nachoja.
Työmoraalini on niin korkea.

Rankan työpäivän jälkeen suuntasin Jaakon kanssa belgeen lipittämään punaviiniä
ja vuodattamaan sydäntäni elämän vaikeuksista ja kuuntelemaan Jaakon vastaavaa vuodatusta.
Ennen sitä keskustelua en ollut koskaan keskustellut kenenkään kanssa niin kauaa
ja oikeasti kuunnellut toisen puhetta koko keskustelun ajan.

Surkuhupaisan Oprah-hetkemme jälkeen kävimme McDonald'sissa.
En ymmärrä, miten joudun Jaakon seurassa aina McDonald'siin.
En todella ymmärrä.

Keskiviikkona, vietettyäni taas koko päivän irc-gallerioiden,
suuntasin Jarkon kanssa elokuviin katsomaan Uusi-Seelantilaista kauhu/komediaa tappajamutanttilampaista. Tämä saattaa olla yllätys,
mutta en voi suositella edellä mainittua elokuvaa kenellekään.
Onneksi minulla oli pullo viiniä mukana elokuvateatterissa.
Kyllähän elokuvaa katsoessa pitää olla jotain naposteltavaa.

Kammottavan elokuvakokemuksen jälkeen kävimme DTM:ssä lasillisilla.
No, itse asiassa kuultuani happy hourista tilasin kuusi drinkkiä, itselleni.
Tapasin pari suomenruotsalaista kliffaa böönaa, joiden kanssa jorasin hieman,
ja joiden kanssa lupasin säilyä läheisenä ystävänä elämäni loppuun asti.
Emme kuitenkaan vaihtaneet puhelinnumeroita.
Lopulta päädyin Stockholm Diskotekiin kammoksumaan juopuneita fukseja.
Saman illan aikana saatoin myös esitellä kiihkeitä tanssiliikkeitäni
korokkeella ja pudota alas sen samaisen korokkeen päältä.
Onneksi lähellä oli yllättävän hyvännäköinen ihminen, joka pelasti minut varmalta kuolemalta.

Huomatessani, että kello on hieman yli kolme nappasin Tiinan - joka oli jostain syystä
yksin liikkeellä - kainalooni ja suuntasin McDonald'sin kautta kotiin koisimaan.

Nyt olen taas töissä, vietän taas aikaa irc-galleriassa, ja äitini teki minulle äsken oharit.
Tällaisessa tilanteessa ei voi tehdä muuta, kuin yrittää olla enemmän kuin Natalie Portman.