IRC-Galleria

En ole hullu, vaan söin eilen pähkinöitä.

Viimeviikkoisen kirjoitukseni jälkeen päätin autuaasti jatkaa hiljaisuuden vuosiani,
mutta kun eilen luin ystäväni Tuulian pyhää kirjaa, Cosmopolitania,
jouduin taas kerran unohtamaan lupaukseni kauniista hiljaisuudesta.
Cosmopolitan nimittäin kehotti minua autuaasti vuodattamaan Internet-blogiini
kaikesta mitä mieleeni tulee, kuten esimerkiksi ”kundeista,
Nickin ja Jessican avioerosta ja salaisista kauneusvinkeistäni”.
No pakkohan Cosmoa on totella.

En silti halua, että kukaan luulee, että olen sellainen ihminen,
joka lukee ainoastaan tuollaisia kummallisia piiloeroottisia lehtiä.
Luin nimittäin muutama päivä sitten myös Hesburgerin pientä vihkosta,
jossa kerrottiin Lohjalle avatusta uudesta ja mielenkiintoisesta retkikohteesta kaikenikäisille:
Hesburgerin sponsoroimasta Raamattukylästä, Vivamosta.
Varasin heti itselleni ja ystävälleni sieltä Jeesuksen hengellä ladatun bambumajan.

Tämän kehittävän lukutuokion lisäksi olen viettänyt paljon aikaa
myös Jane Fondan loistavan My Life So Far –kirjan parissa.
Nyt alkoi kyllä harmittaa, etten käynyt Fondan booksigningissa
silloin kun hän Suomen maalle jonkun aikaa sitten eksyi.
Ehkä vielä joskus, ehkä vielä joskus.

Joudun vielä kerran kertomaan, että olen lukenut jotain.
(Ehkä olen innostunut hieman liikaakin nyt kun viimein opin lukemaan)
Luin nimittäin Hymy-lehdestä erään vanhahkon naisen ongelmista.
Tuulia Nyberg on joutunut turvautumaan terapiaan kuultuaan, että hänen idolinsa
(ja kyseisen naisen mielestä myös tuleva miehensä) Jari Sillanpää
pelaakin sulkapalloa sinisessä joukkueessa, ihanaa eufemismiä käyttääkseni.
Sanonpa vaan, että jos Nybergin tyttö ei osannut tätä ”shokkipaljastusta” ennakoida,
terapia saattaa tulla todelliseen tarpeeseen.

Niin. No onhan minulla vielä muutakin sanottavaa.
Lähdin nimittäin viime torstaina laivaristeilylle mahdottoman ihanan Ellun,
hurmaavan ja säkenöivän Tuijan ja uskomattoman kauniin ja lahjakkaan Mervin kanssa,
sivuuttaen täysin kaikki varoitusäänet, joita pääni sisällä kuulin.

1 3 4 2 BILEET!

Reissu tuntui alkavan oikein mainiosti torstai-päivällä
kun korkkasin ensimmäisen siiderin bussimatkallamme Turkuun.
Aurinko paistoi, Ellu nauroi, ja siideri oli kylmää ja maukasta.
Virheellinen turvallisuudentunteeni jatkui vielä silloinkin,
kun olimme jo päässeet kapuamaan laivaan ja korkkaamaan uusia alkoholijuomia.
Tietysti osa turvallisuudentunteestani saattoi johtua juuri alkoholin määrästä.

Syödessämme laivan seisovassa pöydässä tytöt tuntuivat löytävän
loputtoman paljon maukasta syötävää, kun taas minä tyydyin lähinnä viiniin.
Olimme jo jälkiruokien kohdalla kohtalaisen arvokkaissa aterioissamme,
kun Ellu löysi suklaamoussestaan muovisen tikun.
No mepä saimme ruoat ilmaiseksi ja suuntasimme suoraan Tax Freehen
ostamaan tuoreesti tienatuilla rahoillamme
kaksi pulloa maukasta Koskenkorvaa ja hieman kuplivaa kuohuviiniä.
No siitähän se risteily vasta käyntiin lähtikin.

Ennen kuin huomasinkaan, olin jo ehtinyt soittaa lyhytkasvuisen ystäväni
ihanalle avovaimolle erittäin epämukavan puhelun (Anteeksi, Henna)
ja tyhjentänyt molemmat Kossut.
Onneksi seuraavaksi törmäsin Marco Bjurströmiin hississä.
Siinä vasta on miesten mies.

Luulen, että alkoholi vaikutti myös seurueemme kolmeen älykkääseen naikkoseen
siinä vaiheessa, kun aloimme kaikki suoltaa
spontaaneja laulunpurskahduksia julkisilla paikoilla.
(Vaikka Tuija päättäväisesti väittikikin, että eihän laiva ole ”julkinen” paikka.)
Eräs tällainen spontaani (ja ihana) laulutuokio tapahtui ollessani sisarusten,
Tuijan ja Mervin, kanssa naisten saniteettitiloissa.
Kyseisessä wc:ssä samaan aikaan vaikuttanut laivasiivooja
otti asiakseen ilmoittaa meille, että meidän ei kannata pyrkiä Idolsiin.

Hetkeä myöhemmin, ja wc:n ulkopuolella, kun vahingossa (ja osittain myös Mervin vuoksi)
astuin juomalasin päälle murskaten sen, sama ”mukava” siivooja saapui paikalle ilmoittamaan,
että kotikasvatuksessamme on varmastikin ollut jotain vikaa.
Melkein pääsin katsomaan laivan putkaa tästä kehkeytyneessä tilanteessa,
mutta onneksi alter egoni Patrik Mastola pelasti minut julmalta tuomiolta,
ja pääsinkin siis nauttimaan iki-ihanan Kirkan musisoinnista.

Myöhemmin illalla olin jo täysin unohtanut tämän läheltä piti –tilanteen,
ja intouduin jopa varastamaan itselleni kauniin Martini-lasin,
joka viime reissulla jäi saamatta.
Tämän innoittamana Mervi innostui varastamaan tuhkakupin.
Niin, sellaisen mustan ja muovisen, jossa ei edes ole Siljan logoa.
Kyllä, Mervi on hieman poikkeava.

Osa illan tapahtumista on mielessäni jonkinlaisen mustan savun peitossa,
(johtuu varmaankin siitä ohuesta meri-ilmasta) mutta sen muistan,
että kolmen tunnin yöunien jälkeen sisarukset herättivät minut,
ja avatessamme hyttimme oven, ovenkahvassa roikkuivat naisten pikkuhousut.
Mutta enempää en voi kertoa. Sopimus on sopimus.
Mikä tapahtuu laivalla, pysyy laivalla.

Galna Dagar

Vaikka olenkin luvannut pitää hiljaisuuteni, sen voin ehkäpä kertoa,
että perjantaiaamulla ylös päästyäni löysin kengästäni oluttölkin
ja hävisimme tyttöjen kanssa tietokilpailussa rumille ihmisille.
Löysimme myös Ellun kanssa joukkoihimme uuden gay-pörriäisen, sinisen sellaisen.
Hän on Liisa.

Laivan saapuessa satamaan sisarukset jatkoivat matkaa Helsinkiin tähtityttö-Kian luokse,
kun minä ja Ellu jäimme vielä satamaan pohtimaan vaihtoehtojamme.
Päätimme, että koko se ’kaksi laivareissua putkeen’ –juttu on jo koettu,
joten tällä kertaa päätimmekin jäädä Turkuun.

Turussa vietetystä perjantaista en kerrokaan yhtään enempää,
enkä myöskään sitä seuranneesta lauantaista,
jonka vietimme Ellun kanssa Rauman yössä.
Siis kirjaimellisesti yössä, pimeässä ja kylmässä ulkona.
Mutta en kerro, miksi.
Ehkä en edes tiedä, miksi.

Sunnuntaina kävin maittavalla illallisella eriskummalliseksikin kutsutun äitini kanssa
ja maanantaina tarkoitukseni oli lähteä Poriin katsomaan arvostettua tanssi-näytöstä,
mutta noustessani autoon minulle ilmoitettiin, ettei minua huolitakaan mukaan.

No eipä tuo haitannut minun menoani.
Kävin kävelyllä puistossa, ja näin suloisen elämänsä syksyssä vaeltavan mummon
puhuvan oravalle siitä, miten menneinä aikoina kaikki oli paljon paremmin.

Tämän mielenkiintoisen kokemuksen jälkeen sain selville,
että myös ystäväni Tuulia puhuu eläimille.
Minun harmikseni hän ei ehtinyt osoittaa taitojaan minulle eilen,
koska lähdimme viimeinkin katsomaan elokuvaa,
josta kaikki puhuivat neljä kuukautta sitten.
Siis sitä homo-cowboy-elokuvaa.
Niin, tiedän, että kyseisen elokuvan nimi on Brokeback Mountain,
mutta minusta oma nimitykseni mahdollistaa paljon värikkäämmän ilmaisun.

No olihan se nyt ihan hyvä, ja hyvin tehty, elokuva.
Olen kyllä nähnyt parempiakin.

No niin, ehkä mä olen nyt taas sanonut tarpeeksi, ainakin hetkeksi aikaa.
Mun täytyy nyt hiljalleen aloittaa henkinen valmistautuminen siihen,
että keskiviikko-aamulla menen pitkästä aikaa kampaajalle.
Olen aina pelännyt kampaajaa enemmän kuin hammaslääkäriä.
Torstaina olisinkin sitten lähdössä Helsinkiin pääsiäisen kunniaksi järjestettävään munajahtiin.
Täytyy vain saada lyhytkasvuinen ystäväni innostumaan tästä ajatuksesta.
Kyllä hän varmaan innostuu.
Kukapa ei haluaisi lähteä munajahtiin?

Näihin säkenöiviin tunnelmiin, ja tämän ihanan linkin seuraan
hylkään taas hetkeksi Internetin ihanan maailman.
Hei hei.

http://www.thesuperficial.com/archives/2006/01/26/david_hasselhoff_is_hooked_on.html

Elämän tarkoitus on tavaroiden siirtely.